Punk in Finland

Mika Waltari - Vieras mies tuli taloon

Leffaksi ja näytelmiksi kääntynyt pienoisromaani, jonka maaseutu-tragedia on ennalta arvattava, mutta onhan tässä kuvaus vahvaa.

Mahlamäki & Kokkinen (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa

Mika Waltari - Fine van Brooklyn

Pienoisromaani ja oli edellisen Waltarin kanssa samoissa kansissa. Meni tässä samassa sairastelussa ja vauhdilla. Waltari kuvaa elävästi sekä 30-luvun Pariisia että Bretagnea. Olisiko tällä kertaa jopa käynyt noissa? Päähenkilöhahmo törmää Nefer Nefer 1.0:aan.

jaxen wrote: ↑

14 Dec 2023, 20:01

Mika Waltari - Fine van Brooklyn

Pienoisromaani ja oli edellisen Waltarin kanssa samoissa kansissa. Meni tässä samassa sairastelussa ja vauhdilla. Waltari kuvaa elävästi sekä 30-luvun Pariisia että Bretagnea. Olisiko tällä kertaa jopa käynyt noissa? Päähenkilöhahmo törmää Nefer Nefer 1.0:aan.

Eiks se nuorena viettänyt rilluvuosia nimenomaan Pariisissa?

Yu Miri - Uenon asema

Caroline Criado-Perez: Näkymättömät naiset.

Painavaa sanaa.

Jesse Python wrote: ↑

14 Dec 2023, 20:13

jaxen wrote: ↑

14 Dec 2023, 20:01

Mika Waltari - Fine van Brooklyn

Pienoisromaani ja oli edellisen Waltarin kanssa samoissa kansissa. Meni tässä samassa sairastelussa ja vauhdilla. Waltari kuvaa elävästi sekä 30-luvun Pariisia että Bretagnea. Olisiko tällä kertaa jopa käynyt noissa? Päähenkilöhahmo törmää Nefer Nefer 1.0:aan.

Eiks se nuorena viettänyt rilluvuosia nimenomaan Pariisissa?

Käsittäkseni näin s illusioni on tehty

Ann Radcliffe:Udolpho.

Collector Antologia - Weid Tales, fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin

Legendaarisen pulp-lehden novellikokoelma. Mukana on tarinoita myös Ray Bradburyltä. Lovecraftilta ja Robert E. Howardilta. Viimeksi mainitun avoimen rasistinen kerronta nosti kevyen hymähdyksen. Osa novelleista on oikein viihdyttäviä.

Agatha Christie: Kortit pöydällä

Walter Scott:Ivanhoe.

Jeffrey Toobin: Homegrown – Timothy McVeigh and the Rise of Right-Wing Extremism

Kertomus siitä, miten stokastinen terrorismi ja oikeistoradikalisoituminen toimi ennen internet-aikaa. Hyvin huonosti tunsin tätä tapausta ennen kirjan lukemista, että sikäli oli hyvin sivistävää.

Herätti myös paljon ajatuksia. Kirjoittaja on itse journalisti, joka aikanaan seurasi oikeudenkäyntiä, ja käsitteli sitä puhtaasti rikosasiana, kuten kaikki muutkin. Syyttäjäpuoli ei halunnut sotkea tapaukseen politiikkaa, eikä sitä sitten tehnyt oikein kukaan muukaan.

Jos valtavirtajournalismi ja -politiikka olisi 90-luvun puolivälissä ottanut äärioikeiston uhan vakavasti, olisiko toi ilmiö jäänyt jotenkin marginaalisemmaksi, eikä vallannut koko republikaanipuoluetta. Toki Newt Gingrich oli jo edustajainhuoneen puheenjohtaja, mutta siitä oli vielä pitkä matka Trumpiin ja kolmen vuoden takaiseen vallankaappausyritykseen.

Nykyajan mcveigh't löytävät sen armeijansa netistä, mikä on jotensakin paradoksaalisesti ehkä vähentänyt tommosten massiivisten terrori-iskujen todennäköisyyttä. Isompi tekijä toki lienee tiukempi kontrolli, jonka myötä isojen lannoite-erien ostajat jää kiinni ennen kuin ehtivät toteuttaa suunnitelmiaan.

Ja sitten tietysti tätä peilaa Suomeen myös.

Mikko Rupponen: Rujo -väkisin elossa

Omaelämäkerta suomalaisen vapaaottelun pioneerilta ja legendalta, joka lähti etsimään urheilu-uransa jälkeen itseään Ukrainasta terrorismin vastaisesta operaatiosta ja palasi myöhemmin suurhyökkäyksen alettua sotimaan Venäjää vastaan. Katupoikamaista lähes runolliseksi kasvavaa testonkatkuista kamaa tämä on, mutta sisältää niin paljon raastavaa itsetutkistelu, että tekstistä välittyy aitous. Kehonsa ukko on tuhonnut jo kamppailu-urheilun parissa ja haavoittumiset ja muut kolhu ei tosiaan hyvinvointia edistä, siviilielämässä ollaan myös rehellisen hukassa. On myös toksista, sota ei ole kovin fresh.

Lasse Pöysti - Jalat maahan

Vuonna 1991 ilmestynyt omaelämänkerran toinen osa. Kukaan ei varmaan olisi arvannut, että Pöysti näytteli vielä vuoteen 2012 asti. Kiinnostus tähän kirjaan syntyi yllättäen vanhassa Soundissa olleen saman vuoden Neumannin elämänkerran (ja levyn) puffausjutusta, missä Nipa kertoi jutelleensa syvällisiä Lassen kanssa elämänkerrasta ja sen rankasta prosessista.

Tiedän Pöystin urasta oikeastaan todella vähän siihen nähden, että hän oli tuttu naama Pikku kakkosesta Suomisen Olliin. Eturivin teatterityypiksi tiesin kuulopuheilta ja kyllähän tämä elämänkerran kakkososa sitä puolta (ja näyttelijän työtä) paaluttaa hyvin ja ruotien. Pöysti kirjoittaa myös hyvin. Ykkösosa on lukematta, mutta tässä mennään siis entisen lapsitähden itsetunnon menetyksestä uuden näyttelijän (ja samalla Intiimi- ja Lilla Teaterin) syntyyn. Kiinnostaa löytyykö tälle jatko-osa Pöystin laitosteatterinjohtajan urasta.

Juhani Mäkelä - Julkisuuden salaisuudet

Ysärin toimittajasatiirikon pakinakokoelma aihealueena aikansa julkkismeno ja journalismi. Aika samat asiat pyörivät edelleen Tollaista kärttyisän viisikymppisen kuivakkaa huumoria, mutta pääosin toimii ja muutaman kerran tuli hörähdettyä oikein ääneen.