Punk in Finland

Ryszard Kapuściński : Keisari. Suom. Tapani Kärkkäinen

Journalistisena reportaasin ja haastattelujen yhdistelmänä esitetty kuvaus Haile Selassien hallinnon alamäestä ja tuhosta. Nykylukijalle käy ennen pitkää selväksi, että tämä on kuitenkin nimenomaan kirjallisuutta eikä reportaasia tai journalismia. ”Haastatellut” ilmaisevat itseään hyvin samantyylisesti, käyttävät keisarillisia titteleitä huomattavan innovatiivisesti ja vapaasti, ja ylipäänsä touhussa on tiettyä lavastuksen tuntua. Ei se haittaa, kunhan sen muistaa, ja synteettisenä kertomuksena uudistuskyvyttömän despotismin rappiosta kirja on erinomainen. Addis Abeban Versailles'ssa feodaaliset hoviherrat laskevat obsessiivisesti, kuinka monta kertaa heidän nimensä mainitaan esittelyissä, on olemassa erilliset palvelijat keisarin jalkatyynyn oikea-aikaiselle asettamiselle ja keisarin koirien kusen pyyhkimiselle läsnäolijoiden kengiltä, ja 1900-luku on jatkuvasti vaarassa tunkeutua sotkemaan näitä kuvioita. Valta vääristää lojaliteetin, perinteet ja ihanteet viheliäisiksi irvikuvikseen, ja pelin henkeen kuuluu että kukaan ei osaa katsoa peiliin.

jotenkin dorka kirja toi keisari, mutta tykkäsin jostain toisesta kapuscinskin selkeämmin faktuaalisesta afrikka-kirjasta

vähemmän hirveä nimimerkki wrote: ↑

15 Jul 2024, 18:13

jotenkin dorka kirja toi keisari, mutta tykkäsin jostain toisesta kapuscinskin selkeämmin faktuaalisesta afrikka-kirjasta

Aiemmin olen tältä lukenut Angolan sisällissotaan sijoittuvan Another Day of Lifen, joka on (nyt kun katson) englanninkielinen käännös teoksesta Jeszcze dzień życia. Se on kyllä realistisemman oloinen kuin Keisari. Vaikeaa olisi mulle ainakin luokitella tätä Keisaria tieto- ja kaunokirjallisuuden kesken. On aika ilmeistä ihan Etiopian historiaan mitenkään tutustumattomallekin, että tässä mennään aika vahvasti tyylin ja tematiikan ehdoilla tarkan faktuaalisuuden sijasta. Itselle se tyyli toimii tässä mitassa ja tähän mittaan. Sitten Puolassa on vielä käsittääkseni aika vahvana sellaista kirjallista traditiota, että kun kirjoitetaan jostain geografisesti tai ajallisesti kaukaisesta asiasta, niin kirjoitetaan itse asiassa Puolan senhetkisestä tilanteesta, olemuksesta, tuntumasta jne.

Stephen King - Kolkuttajat

Noniin, tämäkin uusiksi lähemmäs 30v jälkeen. Vähän sellainen ja tällainen, mutta ihan viihdyttävä kunhan vauhtiin pääsee
(siihen menee tosin jonkin aikaa, ei ihan yhdessä illassa selviä).

Melkoisen paljon kuvauksia ryyppäämisestä ja darrasta, oliko just se vaihe kun kirjailijalle itselleen maistui bönthö vähän liikaakin..

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Fjodor Dostojevski: Riivaajat

Vissiin jo hieman aikalaisia epämääräsellä rakenteellaan ihmetyttänyt tiiliskiva, missä pikkukaupungin rauhaa järkyttää niin paikalliset epämääräisistä aatteista kiinnostuneet kun jo ulkomailla näitä rappiollisia vaikutteita imeneet tulokkaat. Aluksi toki lähdetään tutustumaan virkaheiton hyypiön rauhalliseen elämään. Tietyllä tapaa Dostojevski onnistuu varsin hienovaraisesti karnevalisoimaan ihmisvihamieliset aatteensa ja varsin kummallinen kokonaisuus tässä on kyseessä.

Leigh Bardugo : Ninth House

Ristiriitaiset fiilikset. Hyvin kirjoitettu, helppoa luettavaa ja tässä "nykypäivä mutta magia on totta" genrenä jota on tullut luettua aikalailla mutta ei tää mikään Gaimanin American Gods tai Mievillen Kraken ollut. Jatkoakin näemmä olis. Taidan lukea jotain muuta.

seppo ovi wrote: ↑

17 Jul 2024, 14:22

Leigh Bardugo : Ninth House

Ristiriitaiset fiilikset. Hyvin kirjoitettu, helppoa luettavaa ja tässä "nykypäivä mutta magia on totta" genrenä jota on tullut luettua aikalailla mutta ei tää mikään Gaimanin American Gods tai Mievillen Kraken ollut. Jatkoakin näemmä olis. Taidan lukea jotain muuta.

Luin just ton jatko-osan, samaan tapaan jatku, mutta mutta kyllä mä ihan mielellään luen lisääkin jos tulee. Se Bardugon eka sarja, Varjo ja riipus oli selvästi nuoremmille eikä pystynyt yhtään.

Robin Hobb: Narrin kohtalo

Eli toinen trilogia taputeltu, seuraavaksi voi sitten siirtyä eteenpäin niihin kirjoihin, joita ei ole tullut vielä luettua. Emmä tästä kyllä kauheasti muistanut ja varmaan aikoinaan oon ollut semityytyväinen tällaiseen "eiköhän ne elä sit onnellisena elämänsä loppuun" -päätökseen, vaikkei protagonistimme oikein ole tässä edellisen viiden tuhannen sivun aikana suoranaisesti moiseen osoittanut taipumusta. Mut kyl tääkin tuli tavallaan ahmittua.

Herman Melville - Lumotut saaret ja muita kertomuksia

Saaren kesäkirjastosta tällainen. En tiennyt, että Moby Dick ei ilmestyessään miellyttänyt kriitikkoja ja Melville kirjoitti tähän kirjaan kootut novellit sanomalehtiin toivuskellessaan haukuista. Pari näistä on merenkulkuun ja kaukaisiin saariin sijoittuvaa, loput kertovat muusta. Novellistina Melville oli aivan hyvä ja pari näistä nousee muiden yläpuolelle. Orjien kaappaamasta laivasta kertova tarina on hyvä, vaikka alussa tuntui vähän aikansa kuvalta kertojan paaluttaessa "neekerien henkisistä kyvyistä", mutta mutta: tarinahan olikin ovelalla tapaa aivan toisenlainen.

Guy de Maupassant:Bel-Ami.

Veikko Huovinen - Pojan kuolema

Richard Scarry: Kissalan perhe

Appivanhempien luona käytiin läpi laatikoittain joitain rouvan lapsuusajan tavaroita, ja tämä oli niiden joukossa. Kerrassaan hurmaava teos.

Philip K. Dick:Tohtori Veriraha.

Tuomas Marjamäki: Kummeli - Erittäin hyvin sanottu