Minkä kirjan luit viimeksi?

[Ananaskääpiö]

Alastair Reynolds - Muistoissa sininen Maa
Vaikka tää paranikin loppua kohden, niin vähän turhan heppoisesti ja kiireellä kaikki langat lopussa punottiin yhteen. Oli tää nyt kuitenkin niin viihdyttävä, että pitänee tutustua muuhunkin herran tuotantoon.

Tota kirjaa en oo Reynoldsilta lukenu, mutta mahtavia teoksia hän on kirjoittanut. Aurinkojen huone on ehkä suosikkini tähän mennessä lukemistani.

Ylivoimaisesti paskin Reynoldsi tämä "Muistoissa.." -nolous.

[Ananaskääpiö]

Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä

Luin tämän sekavassa järjestyksessä, koska käsitin sen olevan se oikeasti kiinnostavampi ja laajempi tapaus (toisen tavan tarinahan periaatteessa yhtä lukua lukuunottamatta sisältyy tuohon). Päätarinassa itsessään protohipstereiden sössötys% kellottaa Pariisissa lukuja, jota ei perusrogelainen osaa laskea, toisaalta tällasia hardcore-intellektuelleja ei kannattaisi ehkä hipsteröintiin mitenkään liittää. Muutamassa kohdissa mennään törkyisyydessä Celinen suuntaan (kirjoitin tän ihan vaan snobbaillakseni) Toisessa puoliskossa mennään Argentiinaan ja jonnekin absurdin komedian suuntaan. Rakennehan on tässä sellainen, että tuohon väleihin ilmestyy muita stooreja, syventäviä kelailuja ja epämääräisiä lainauksia. Huomasin lisäksi sellaisen jutun, että tässä röökättiin tavalla, joka on yleensä saanut minut himoisemaan tupakkaa, mutta nyt en ole pariin kuukauteen viihdepoltellut niin ei Gauloiset saaneet mitään värinöitä aikaiseksi.

Olen nyt lukenut Luskun listat. Palataan näihin joskus syksymmällä, jos haluat vielä sivistysprojektia jatkaa. Kiitoksia näistä.

Takakannessa tätä verrattiin Joycen Odysseukseen, olisikohan siihen valmis?

[Ananaskääpiö]

Mikael X. Messi: Lausteen himokämppä

Eroottinen rikostarina Turussa. Kohtalaisen sleazya menoa. Plussaa jatkuvasta häpäisystä ja itkurunkkaamisesta. Miksi luin tämän.

[Occult kärmes (krääh!)]

Nietzsche - Näin puhui Zarathustra

Helvetin hyvä. Ristiriitainen, väärinymmärretty, vimmainen ja täynnä kielellistä voimaa. Oikeesti tykkäsin kaunokirjallisena teoksena todella paljon. Filosofia jätti aika paljon pohdiskelun varaa, mutta varmaan joku teoreettisempi kirja Friedrich-sedältä vois olla siinä mielessä parempi.

[Puppe opettelee perusoikeuksia]

Takakannessa tätä verrattiin Joycen Odysseukseen, olisikohan siihen valmis?

No eihän toi nyt oo mitenkään vaikee tms. jos sitä pelkäät. kannattaa kyl lukee se uudempi suomennos (ulysses) jos vähänkään kiinnostaa taustat jne.

[Lusku]

Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä

Luin tämän sekavassa järjestyksessä, koska käsitin sen olevan se oikeasti kiinnostavampi ja laajempi tapaus (toisen tavan tarinahan periaatteessa yhtä lukua lukuunottamatta sisältyy tuohon). Päätarinassa itsessään protohipstereiden sössötys% kellottaa Pariisissa lukuja, jota ei perusrogelainen osaa laskea, toisaalta tällasia hardcore-intellektuelleja ei kannattaisi ehkä hipsteröintiin mitenkään liittää. Muutamassa kohdissa mennään törkyisyydessä Celinen suuntaan (kirjoitin tän ihan vaan snobbaillakseni) Toisessa puoliskossa mennään Argentiinaan ja jonnekin absurdin komedian suuntaan. Rakennehan on tässä sellainen, että tuohon väleihin ilmestyy muita stooreja, syventäviä kelailuja ja epämääräisiä lainauksia. Huomasin lisäksi sellaisen jutun, että tässä röökättiin tavalla, joka on yleensä saanut minut himoisemaan tupakkaa, mutta nyt en ole pariin kuukauteen viihdepoltellut niin ei Gauloiset saaneet mitään värinöitä aikaiseksi.

Olen nyt lukenut Luskun listat. Palataan näihin joskus syksymmällä, jos haluat vielä sivistysprojektia jatkaa. Kiitoksia näistä.

Takakannessa tätä verrattiin Joycen Odysseukseen, olisikohan siihen valmis?

Onnitteluni!

Joycen Oddyseus tai varsinkin Finnegans Wake ovat jo ultimaalisia haasteita. Itse en ole niihin tarttunut.

Joycen ensimmäiset kaksi teosta ovat muuten aivan luettavaa kamaa ja voinkin niitä yllekirjoittaneelle suositella aivan vilpittömästi.

[Lusku]

Itse olen lukenut viime aikoina: Houellebec: Maasto ja kartta, Hämeen-Anttila:
Mare Nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla.

Ensinmainittu oli mielestäni oikein hauska kirja. Surumielinen ja lohduton toki, mutta mielestäni jollain tapaa "kirjallisempi" versio jostain Bret Easton Ellisin maailmasta. Eli maailmasta, jossa kaikki merkitykset muodostuvat rahan kautta.

Hämeen-Anttilan teos ei ollut mitenkään erityisen vaikuttava. Faktapuoli oli varmasti kunnossa, mutta tyyli oli jotenkin kuivakan tylsä ja varovainen samaan aikaan kun johtopäätökset olivat lennokkaita ja loppujen lopuksi melko kevyesti perusteltuja. Yllättävän vanhanaikaista oli myös Hämeen-Ahon käsitys kulttuureista: tiukan arvottava.

[Ananaskääpiö]

Takakannessa tätä verrattiin Joycen Odysseukseen, olisikohan siihen valmis?

No eihän toi nyt oo mitenkään vaikee tms. jos sitä pelkäät. kannattaa kyl lukee se uudempi suomennos (ulysses) jos vähänkään kiinnostaa taustat jne.

Ok, jotenkin tuon maine (tai sit vielä enemmän vissiin tuon Finnegan's waken ehkä) vaan sellanen haastava. Käsittänyt, että toi uudempi ois tosiaan sellanen alkuperäistä vastaavampi käännös, Saarikoski taas joutunut kääntämään saksankielisestä käännöksestä tms?

[Ananaskääpiö]

Yllättävän vanhanaikaista oli myös Hämeen-Ahon käsitys kulttuureista: tiukan arvottava.

TOP5?

[Lusku]

Yllättävän vanhanaikaista oli myös Hämeen-Ahon käsitys kulttuureista: tiukan arvottava.

TOP5?

No tuon kirjan juoni pääpiirteissään: Mesopotamian kulttuuri < Kreikan kulttuuri < islamilainen kulttuuri < länsimainen kulttuuri

Siis pointti on, että tuossa on jatkumo, ja jokainen ajallisesti seuraava jakso/kulttuuri on edeltäjäänsä arvokkaampi. Jossain mielessä tuossa onkin logiikkaa, mutta silti suorastaan ärsytti että kun muuten oli niin varovaista tekstiä, niin kuitenkin sitten aika suorasukaisesti arvotetaan erilaisia kulttuureja ja kausia korkeampiin ja matalampiin.

Ja jotain fiilistelyähän tässä oli tietysti myös siitä, että länsimainen kulttuuri on nyt tiensä päänsä ja kohta alkaa taas joku new age.

[Puppe opettelee perusoikeuksia]

Takakannessa tätä verrattiin Joycen Odysseukseen, olisikohan siihen valmis?

No eihän toi nyt oo mitenkään vaikee tms. jos sitä pelkäät. kannattaa kyl lukee se uudempi suomennos (ulysses) jos vähänkään kiinnostaa taustat jne.

Ok, jotenkin tuon maine (tai sit vielä enemmän vissiin tuon Finnegan's waken ehkä) vaan sellanen haastava. Käsittänyt, että toi uudempi ois tosiaan sellanen alkuperäistä vastaavampi käännös, Saarikoski taas joutunut kääntämään saksankielisestä käännöksestä tms?

siis onhan toi uuvuttava kirja, vähän niinku pitkä runo, mut aivan mukavaa luettavaa. ulysses on kai käännöksenä parempi juu (saarikoski oli kääntäjänä käsittääkseni enempi fiilismiehiä ku huolissaan siitä että menis just prikulleen oikein), ja kun siinä on tolkuttomasti alaviitteitä, sitä on ehkä vähän helpompi lukee

[beiwats]

highway to hell bon scottin elämä ja kuolema, oli ihan jees

[Kieppi]

Scifi ja hömppäromantiikka tasapainottaa toisiaan kivasti. Nyt luin just Jane Greenin "Roolit vaihtoon", ja aloitin tänään Walter Ernstingin "Ja sinä päivänä jumalat kuolivat."

[viemärilabyrintti]

Ei helvetti. Maaliskuun lopussa se alkoi ja eilen se loppui. 14 kirjaa, reilut 11 000 sivua ja 4 miljoonaa sanaa. Wheel of Time kokonaan. En tiedä miten voin. Maailman ylipitkin ja turvotetuin fantasiahömppä josta olisi saanut suht hyvän trilogian. Ei helvetti.

[Pestokeitto]

Ei helvetti. Maaliskuun lopussa se alkoi ja eilen se loppui. 14 kirjaa, reilut 11 000 sivua ja 4 miljoonaa sanaa. Wheel of Time kokonaan. En tiedä miten voin. Maailman ylipitkin ja turvotetuin fantasiahömppä josta olisi saanut suht hyvän trilogian. Ei helvetti.

nainen luki tän just suomeks+toki pakolliset vikat enkuks ja vaikutti mukavan tuskaiselta kokemukselta, joten voimia sinne