Minkä kirjan luit viimeksi?

[Kobro-saari]

GRRM: A Feast for Crows
Lähti todella hitaasti käyntiin, meinasin jättää kesken ennen n. neljänneksen luettuani kun joka toinen luku tuntui olevan Cerseitä. No sitähän se oli loppuun asti, onneksi muiden tarinat olivat välillä esim. kiinnostavia niin jaksoi lukea loppuun Jospa sen seuraavankin kirjan sitten lukisi.

Näiden kahen viimesimmän kohdalla alkoi kyllä toden teolla vituttaa Martin kyvyttömyys tarinankerrontaan ja meni mielenkiinto mitään tulevia kirjoja kohtaan.

Joku eriävä mielipidekö siellä orastaa?

[tsiiah]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

[Kobro-saari]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

Makunsa kullakin. Mä kyllä odotan että tarinassa tapahtuu vähän vitusti enemmän, jos kahen kirjan (ja siis niiden tarinan) yhteismitta lähentelee 2000 sivua. Siihen mittaanhan mahtuis jo melkein Tolkienin koko LOTR ja Kingin It. Sen sijaan Martin punoo sivujuonta sivujuonen perään ja jahkailee tyhjänpäiväisyyksiä hulluuteen asti, kunnes koko tarina itsessään on niin ähky ja raskas että sen eteneminen on tervan juontia. Juu ei kiitos; luen sitten joskus spoilerit tiivistelmänä wikipediasta, jos se saa noi joskus 10 vuoden sisään valmiiksi.

[joku tyyppi]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

Makunsa kullakin. Mä kyllä odotan että tarinassa tapahtuu vähän vitusti enemmän, jos kahen kirjan (ja siis niiden tarinan) yhteismitta lähentelee 2000 sivua. Siihen mittaanhan mahtuis jo melkein Tolkienin koko LOTR ja Kingin It. Sen sijaan Martin punoo sivujuonta sivujuonen perään ja jahkailee tyhjänpäiväisyyksiä hulluuteen asti, kunnes koko tarina itsessään on niin ähky ja raskas että sen eteneminen on tervan juontia. Juu ei kiitos; luen sitten joskus spoilerit tiivistelmänä wikipediasta, jos se saa noi joskus 10 vuoden sisään valmiiksi.

Juu, vähän samalla linjalla kobrosaaren kanssa tässä, että kyllä tuosta sivumäärästä olisi saanut paljon saksia pois, esim. SPOILERI A FEAST FOR CROWSISTA (TAI OIKEASTAAN A STORM OF SWORDSISTA)

Tywin Lannisterin ruumiinvalvojaiset, hautajaiset ym. veivät alusta todella paljon sivuja ja niissä tunnuttiin keskittyvän lähinnä siihen, miltä miehen ruumis haisi.

SPOILERI PÄÄTTYI

Mutta ettei tämä menisi pelkäksi GRRM-mussutukseksi, luen nyt sitä viidettä kirjaa ja tulen sen jälkeen juttelemaan siihen varsinaiseen ASOIAF-topikkiin.

[viemärilabyrintti]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

Makunsa kullakin. Mä kyllä odotan että tarinassa tapahtuu vähän vitusti enemmän, jos kahen kirjan (ja siis niiden tarinan) yhteismitta lähentelee 2000 sivua. Siihen mittaanhan mahtuis jo melkein Tolkienin koko LOTR ja Kingin It. Sen sijaan Martin punoo sivujuonta sivujuonen perään ja jahkailee tyhjänpäiväisyyksiä hulluuteen asti, kunnes koko tarina itsessään on niin ähky ja raskas että sen eteneminen on tervan juontia. Juu ei kiitos; luen sitten joskus spoilerit tiivistelmänä wikipediasta, jos se saa noi joskus 10 vuoden sisään valmiiksi.

Kieltämättä tämä fiilis on tullut itsellekin, Esim. 4. kirjan King's Landingin tapahtumat tuntuivat välillä todella pitkäpiimäiselta ja eikös Kastellissakin tapahtunut jotain murhia ja siellä oli joku vaarallinen poppoo, mistä en enää muista mitään.

[brian setä]

Jani Saxell - Sotilasrajan unet

Tää oli kyllä aivan huikeaa tykitystä. Kirjassa on sekaisin faktaa entisen Jugoslavian historiasta ja fiktioita alueen tulevaisuudesta. Erityisesti historiaan sijoittuvat faktan ja fiktion kanssa leikkivät juonikuviot imaisi mut mukaan oikein täysillä. Lopun kirjallisuuslistan perusteella on itse kirjailijakin saanut perehtyä aiheeseen useamman teoksen verran.

[Kobro-saari]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

Makunsa kullakin. Mä kyllä odotan että tarinassa tapahtuu vähän vitusti enemmän, jos kahen kirjan (ja siis niiden tarinan) yhteismitta lähentelee 2000 sivua. Siihen mittaanhan mahtuis jo melkein Tolkienin koko LOTR ja Kingin It. Sen sijaan Martin punoo sivujuonta sivujuonen perään ja jahkailee tyhjänpäiväisyyksiä hulluuteen asti, kunnes koko tarina itsessään on niin ähky ja raskas että sen eteneminen on tervan juontia. Juu ei kiitos; luen sitten joskus spoilerit tiivistelmänä wikipediasta, jos se saa noi joskus 10 vuoden sisään valmiiksi.

Kieltämättä tämä fiilis on tullut itsellekin, Esim. 4. kirjan King's Landingin tapahtumat tuntuivat välillä todella pitkäpiimäiselta ja eikös Kastellissakin tapahtunut jotain murhia ja siellä oli joku vaarallinen poppoo, mistä en enää muista mitään.

Jatkan vielä sen verran off-topikkia kun tästä tuli vielä mieleen, että meneeköhän noi Martinin kirjat nykyään ollenkaan editorin läpi? Vai haluaakohan kustantaja vaan saada ne mahd. äkkiä julkastua?

[Ananaskääpiö]

Jani Saxell - Sotilasrajan unet

Tää oli kyllä aivan huikeaa tykitystä. Kirjassa on sekaisin faktaa entisen Jugoslavian historiasta ja fiktioita alueen tulevaisuudesta. Erityisesti historiaan sijoittuvat faktan ja fiktion kanssa leikkivät juonikuviot imaisi mut mukaan oikein täysillä. Lopun kirjallisuuslistan perusteella on itse kirjailijakin saanut perehtyä aiheeseen useamman teoksen verran.

Tää on ollut lähikirjaston bestseller-hyllyssä pitkään, oon katellut sitä usein, mutta tää on vissiin jatkoa jollekin kirjalle?

[Poistunut käyttäjä 4dc9fa]

MUDHONEY-yhtyeestä luin kirjan. oli siinä hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, yllättäen loppua kohden vähemmän.

[brian setä]

Jani Saxell - Sotilasrajan unet

Tää oli kyllä aivan huikeaa tykitystä. Kirjassa on sekaisin faktaa entisen Jugoslavian historiasta ja fiktioita alueen tulevaisuudesta. Erityisesti historiaan sijoittuvat faktan ja fiktion kanssa leikkivät juonikuviot imaisi mut mukaan oikein täysillä. Lopun kirjallisuuslistan perusteella on itse kirjailijakin saanut perehtyä aiheeseen useamman teoksen verran.

Tää on ollut lähikirjaston bestseller-hyllyssä pitkään, oon katellut sitä usein, mutta tää on vissiin jatkoa jollekin kirjalle?

Tuo on unenpäästäjä Florian trilogian toinen osa, mutta yhteys ekaan kirjaan on melko löysä (näin mainitaan myös tämän kirjan takakannessa). Voisin kuvitella että kolmannessa kirjassa tarinat ja hahmot kohtaavat vielä enemmän. Miinuksena vielä, että toi ensimmäinen osa oli selvästi tätä huonompi, eli jos aloittaa siitä niin ei välttämättä ole odotukset kovinkaan korkealla.

[Herra Aasi]

Bukowskin Lounaalla ja Kafkan Keisarin Viesti-kokoelman. Bukowskilla meikä tykkää kaikista eniten noista loppupään hommista, pystyn samaistumaan kuolevaan vanhaan ukkoon paljon paremmin, kun ympäriinsä nark.&huor.-ukkoon. Alkupään kamassakin näkyy aina silloin tällöin se terävyys, joka Bukowskissa on parasta, mutta se kyllä jalostui loppua kohti aivan järjettömän teräväksi.

[Ananaskääpiö]

Gordon Thomas: Gideon's Spies - the secret of the Mossad

Tuolla on kylmä ja vainoharhainen maailma. Aikamoinen esityshän tää on tehokkaasta tiedustelusta, joka on ehtinyt kaikkialle jos ei tappamaan ja varastamaan niin ainakin katsomaan. Suurimmat profiilitapaukset käydään hyvin, muttei kovin tarkasti läpi (näistä kirjoitettu hyvin muuallakin) ja tilaa on annettu globaalin tiedustalemaailman koukeroihin, missä liittolaisetkin on koko ajan kohteina. En tiennyt israelilaisten ja kiinalaisten vanhoina hyvinä aikoina syöttäneen toisiaan krokotiileille Afrikassa. Ehkä terrorisminvastainen sota saa liikaa sivuja ja muutenkin rakenne kärsiin kun uudemmat luvut on kirjoitettu myöhemmin ja tulee turhaakin toistoa.

Ja periaatteessahan tässä voi olla vaikka kuinka paljon paskaa ja kirjailijan omia tykityksiä, vaikka aika hyvin on päässyt eri tahoja kai haastattelemaan.

[Amiraali Bönthö]

[Ananaskääpiö]

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli

Mukava teos kansankodin rakentamiseen käytetyistä palikoista, joista aika pitkään haluttiin vaieta. Aika hyvin käydään läpi 1800-luvun lopulla uuteen nousuun lähteneet mystisten tulkintojen ja modernien tieteenalojen, kuten eugeniikan, sekamelska ja esitetään sen vaikutuksia oikeastaan näihin päiviin saakka. Äkkiseltään fokus ehkä tuntuu vähän katoavan natsihiippareiden ja Savitri Devin kikkailujen aikana, mutta eipä noistakaa haittaa ole.

Kannen luulisi kelpaavan sellaisenaan johonkin levyynkin.

[Nknma]

No joo, mä en huomannu mitään merkittävää tason laskua ja olen aivan himoissani oottamassa uutta kirjaa. Toisaalta, unohdan yleensä kaiken heti luettuani.

Makunsa kullakin. Mä kyllä odotan että tarinassa tapahtuu vähän vitusti enemmän, jos kahen kirjan (ja siis niiden tarinan) yhteismitta lähentelee 2000 sivua. Siihen mittaanhan mahtuis jo melkein Tolkienin koko LOTR ja Kingin It. Sen sijaan Martin punoo sivujuonta sivujuonen perään ja jahkailee tyhjänpäiväisyyksiä hulluuteen asti, kunnes koko tarina itsessään on niin ähky ja raskas että sen eteneminen on tervan juontia. Juu ei kiitos; luen sitten joskus spoilerit tiivistelmänä wikipediasta, jos se saa noi joskus 10 vuoden sisään valmiiksi.

Kieltämättä tämä fiilis on tullut itsellekin, Esim. 4. kirjan King's Landingin tapahtumat tuntuivat välillä todella pitkäpiimäiselta ja eikös Kastellissakin tapahtunut jotain murhia ja siellä oli joku vaarallinen poppoo, mistä en enää muista mitään.

Samat fiilikset täälläkin.

On topic:
Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät
Ihan oli mielenkiintosia (teknologia)juttuja ja hyvin kirjoitettu yms. mutta silti tahkosin tätä todella kauan. Tää johtu ainakin osittain siitä, että kirjan henkilöt oli pääsääntösesti aika ärsyttäviä.