Minkä kirjan luit viimeksi?

[Menen helposti paikkoihin]

Leon Uris - Harmagedon (Armageddon: A Novel of Berlin)

Kuvaukset Venäjästä olivat aivan kuin tästä päivästä.

[Pyhä Tussis]

Cormac McCarthyn Kaikki Kauniit Hevoset tuli tossa männä viikolla luettua. Taisi olla viimeisin CM-suomennoas. Hyvä kirja parista nuoresta jäbästä ketkä lähtee Mehikoon nuoruuden vimmoissa samoilemaan. Kaikki lukemani Cormacit on kyllä tosin olleet sellaisia, että ne pitäisi varmaan lukea alkuperäisellä kielellä, ei siinä, että suomennokset olisi mitenkään huonoja mut ehkä tuo runollinen kerronta toimis parhaiten alkuperäisellä kielellä.

[Kobro-saari]

Elmore Leonardin Tappolaukaus meni ihan hyvänä välipalana, vaikka tää olikin malliesimerkki kirjasta joka olis jonkun muun kirjoittamana jäänyt taatusti heti kesken, koska juoni oli kova kilpailija maailman tavanomaisin ja tylsin rikostarina-sarjassa. Leonardin tyyli, hahmot ja dialogi oli kuitenkin niin hersyvää ja maukasta, että en yhtään ihmettele kehuja tällä osastolla. Eka Leonard tosin itelläni ja saattaa olla että alkuperäiskielellä toimisi ihan eri tasolla, vaikka ihan hauska oli tämäkin käännös.

[Ananaskääpiö]

Kaikki lukemani Cormacit on kyllä tosin olleet sellaisia, että ne pitäisi varmaan lukea alkuperäisellä kielellä, ei siinä, että suomennokset olisi mitenkään huonoja mut ehkä tuo runollinen kerronta toimis parhaiten alkuperäisellä kielellä.

Aika työläitä ovat alkuperäiskielellä ja tota kääntämistä joutuu tekemään sitten ite vähän enemmän kun jotkut kevyemmät (tai eri tyyliset) kirjat menee silleen "englanniksi lukemalla". Jos tosta nyt tajuu mitä tarkotan.

James Ellroy: Hollywood -suuri tyhjyys, L.A. -langennut kaupunki, White jazz - musiikkia tyhjästä

Elikkäs L.A. -kvartetin kolme viimeistä osaa. Kirjat kyllä tunnistaa saman kirjailijan tekemiksi ja putkeen luettuna ne alkavat sekoittuakin, vaikka periaatteessahan tässä on kolme aika erilaista teosta. Maailma on kuitenkin kaikissa sama, eli viheliäinen vanha kunnon aika, jolloin mustat olivat enintään syntipukeiksi kelpaavia nekruja, homot himoitsivat pikkupoikia minkä eläinten nussimiselta ehtivät, naiset olivat heikkoja tai lunttuja ja ukot väkivaltaisia, hulluudeen syövereiden partaalla hoippuvia kusipäitä. Langennut kaupunki oli ehkä jo turhankin monimutkainen. White jazz oli jotain nykyrunoutta.

[epäpoliittinen mussolini]

eduardo galeano - el libro de los abrazos

tolkuttoman hyvä ja mukavan junamatkamittainen

[Tahallaan väärinkäsittäjä]

Antti Heikkisen Risainen Elämä. Kattavasti oli kerrottu Leskisen tarina.

[Sirkku, pikakirjoittajatar]

Francois Truffaut'n Hitchcock-haastattelukirja. Mielenkiintoisia keskusteluja Hitchcockin elokuvien teemoista ja tekotavoista.

[Gillan is Heavy-Rock]

Reijo Rinnekangas - Euroopan omistaja

Suht kiinnostavia esseitä 80-luvun loppupuolelta. Ruodinnassa mm aikansa kohautuskirja Jälkisanat/Sianhoito-opas.

[Heissan vaan!]

Aldous Huxley: Uljas Uusi Maailma

Luin nyt sit vihdoin tämän klassikon. Ehkä tossa tökki vanhahtava suomennos eniten, mut odotin kyllä jotenkin vaikuttavampaa kertomusta. Tai siis tarinaa. Hyvää maalailua tulevaisuudesta ja pohdintaa yhteiskunnasta ja kaikesta siitä ja näin mutta tosta jotenkin puuttu päähenkilö ja sen myötä samastuttavuus. Jätti siis vähän kylmäksi elikkäs petyin.

[Aavehiihtäjä]

Esko Valtaoja: Ensimmäinen koira kuussa

"Läpeensä epäpoliittisen ihmisen" kannanottoja päivänpoliittisiin aiheisiin.

[Ananaskääpiö]

Attila Csernok: Katkennut silta

Unkarilainen pitkän linjan tilasto- ja talousmies kertoo maansa 1900-luvun (ja vähän 1800-luvunkin) typeryyksistä säästelemättä maanmiehiään. Osansa saa rautaesirippuun asti kestänyt yksi Euroopan takapajuisimmista feodaalijärjestelmistä, joka vei Unkarin turhaan ja innokkaasti molempiin maailmansotiin ja rääkkäsi kansalaisiaan ja naapureitaan sen mitä juutalaislakien säätämiseltään ehti. Kommunistiaika saa oikeastaan paljon hellemmän käsittelyn, mikä vissiin Unkarissaa tän ukkelin kirjotuksissa on aika paljon hiertänyt, varsinkin kun 1956 vallankumousyritys kuvaillaan kansankiihottajien epärealistiseksi hölmöilyksi. Joskin Csernok kyllä toteaa varsinaisten syiden olleen järjestelmän kyvyssä torpata uudistukset. 60-luvulta eteenpäin oli sitten Unkarinkin talousviisailla tieto ja ymmärrys siitä, että muutoksia tarvitaan, ettei ajeta lopulta seinään, mutta poliittisista syistä nämä eivät onnistuneet ja Csernokkikin paineli duuniin Brasiliaan koska ei nähnyt Kansallispankissa tai ministeriöissä mitään mahdollisuuksia jeesata maataan.

[Ananaskääpiö]

Sami Lopakka: Marras

Aivan alussa mietin, että mitä vitun peruskoulun ainekirjotusta tämä on, mutta jotenkin Lopakka karisti sellasen "tuoli oli puinen" -höpinän heti ekojen sivujen jälkeen pois. Historiallisten tietoiskujen tarkoitusta mietin, mutta jotenkin ne lopulta asettui vähän hönön kirjallisen keinon asemasta osaksi kertojaminän sielunelämää. Puoleen väliin asti silti haki ideaansa ja patetia tuntui päälleliimatulta, mutta psyykkeen alkaessa rakoilla unijaksot, ripulioksennukset ja laskeutuminen psykoosiin toimi hyvin.

[Ananaskääpiö]

Jegor Gaidar: Imperiumin tuho -oppitunteja tämän päivän Venäjälle

Venäjän varapääministeri, talousministeri ja pääministeri 90-luvulta käy läpi Neuvostoliiton loppuvaiheen madonluvut ja koko paskan romahtamiseen liittyvä talouskiekurat sen verran hyvin, että tälleen sivistystä hakevalle olisi varmaan kevyempikin esitys riittänyt. Selväksi kuitenkin tulee, että se talouspolitiikka, mitä Gaidar itse oli toteuttamassa olisi pitänyt aloittaa jo vähintään vuosikymmen aikaisemmin (mieluiten poliittisen liberalisoinnin kera) jos töyssyisyyttä olisi haluttu lieventää. NL:n johdon kyvyttömyys ja haluttomuus muuttaa järjestelmää, joka oli jo Stalinin aikana rakennettu menemään vituiksi, oli oikeastaan vain farssi, jonka ydinaseiden vaarallisuuden tajuaminen esti onneksi muuttumasta globaaliksi tragediaksi.

[Ananaskääpiö]

Miika Nousiainen: Vademavenepakolainen

Mun mielestä tää on markkinoitu kevyenä kliseisiin perustuvana hassutteluna ja ehkä se onkin sitä jollekin, mutta mun mielestä tää kerto vaarallisen mielisairaan harhoista, rikoksista ja veriteoista. Oishan tää tietty voinut olla ahdistavampikin.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

Kaikki lukemani Cormacit on kyllä tosin olleet sellaisia, että ne pitäisi varmaan lukea alkuperäisellä kielellä, ei siinä, että suomennokset olisi mitenkään huonoja mut ehkä tuo runollinen kerronta toimis parhaiten alkuperäisellä kielellä.

Aika työläitä ovat alkuperäiskielellä ja tota kääntämistä joutuu tekemään sitten ite vähän enemmän kun jotkut kevyemmät (tai eri tyyliset) kirjat menee silleen "englanniksi lukemalla". Jos tosta nyt tajuu mitä tarkotan.

riippuu vähän. miehellähän on aivan käsittämättömän laaja sanavarasto, joten lukeminen voi olla vähän työlästä sillä paljon juttua menee ohi. muuten mun mielestä mccarthyn minimalistinen kirjoitustyyli on helppo lukea ja seurata.

tolta kirjat, jotkatapahtuu lähempänä nykyaikaa on helpompia lukea kuin esim. blood meridian jossa ekalla lukemisella tuntu ettei tajua yhtään mistään mitään sillä osa sanoista oli ihan vieraita. sama juttu se on yleensäkin kirjallisuudessa. 1800-luvun tai 1900-lun alun englanninkielisten kirjojen lukeminen on alkuun työlästä koska kieli on muuttunut niin paljon. mccarthy on sen verta kova kirjailija että sen käyttämä kieli kuvastaa tätä.

mutta siis ei kukaan kääntäjä tämmöseen menoon oikeen pysty:

A legion of horribles, hundreds in number, half naked or clad in costumes attic or biblical or wardrobed out of a fevered dream with the skins of animals and silk finery and pieces of uniform still tracked with the blood of prior owners, coats of slain dragoons, frogged and braided cavalry jackets, one in a stovepipe hat and one with an umbrella and one in white stockings and a bloodstained weddingveil and some in headgear of cranefeathers or rawhide helmets that bore the horns of bull or buffalo and one in a pigeontailed coat worn backwards and otherwise naked and one in the armor of a spanish conquistador, the breastplate and pauldrons deeply dented with old blows of mace or saber done in another country by men whose very bones were dust and many with their braids spliced up with the hair of other beasts until they trailed upon the ground and their horses’ ears and tails worked with bits of brightly colored cloth and one whose horse’s whole head was painted crimson red and all the horsemen’s faces gaudy and grotesque with daubings like a company of mounted clowns, death hilarious, all howling in a barbarous tongue and riding down upon them like a horde from a hell more horrible yet than the brimstone land of Christian reckoning, screeching and yammering and clothed in smoke like those vaporous beings in regions beyond right knowing where the eye wanders and the lip jerks and drools.