Punk in Finland

Torsti Lehtinen - Jano. Oli aika nuortenkirjamainen itsensäetsimis/kasvukertomus missä dropauteltiin ja alleviivattiin köykäsesti esksistentialismia ja sen semmoista. Oikeestaan tää oli tosi huono.

Amiraali Bönthö wrote:Kausaalienkeli - Huima päätös rakastettavalle trilogialle. Tuli luettua todella nopeasti. Ikävä tulee...tai tuli jo

Komp, komp ja komp.

Ice-T - Gangstan tie Hollywoodin kultasormeksi

Frank Dikötter: Mao - Suuri nälänhätä 1958-1962

Kirja suunnitelmatalouden kruununjalokivestä, eli Kiinan Suuresta harppauksessa, missä hienosti päätettiin nousta takapajuisuudesta korvaamalla pääomien puute työvoimalla ja osaamisen puute ideologialla. Kymmenien miljoonien kuolleiden jälkeen oltiin tuhottu tosiaan sosiaalisten rakenteiden lisäksi maatalous, teollisuus, luonto ja oikeastaan kaikki muukin Maoa lukuunottamatta, vaikka hänkin pääarkkitehtinä kritiikkiä hieman sai (kusipää kriitikoille kostoksi sitten suunnitteli vajaan kymmenen vuoden päähän kulttuurivallankumouksen). Hyvin kirjoitettu esitys monelta kantilta harppauksen syistä ja seurauksista; varsinaisen ikävää, vastenmielistä ja masentavaa luettavaa toki myös.

Anis_ wrote:^Skeptisyys% 100, mutta annan mahdollisuuden kun vastaan tulee.

Onko Blue Remembered Earth luettu jo? Lue se eka.

Kaikki elämän naamat wrote:

Anis_ wrote:^Skeptisyys% 100, mutta annan mahdollisuuden kun vastaan tulee.

Onko Blue Remembered Earth luettu jo? Lue se eka.

On, ja nimenomaan sen takia suhtautumiseni on nihkeä. Mun mielestä ylivoimasesti kälysin Reynoldsi. Näitä syitä oon varmaan tässä topikissa pyöritellyt aikaisemminkin, mutta mulle Reynoldsissa on tärkeintä aina ollut aivan vitun levottomat mittasuhteet niin suureen kuin pieneen suuntaan ja niiden mahdollistamat ideat enkä oo kokenut ongelmaksi henkilöiden jäämistä vähän ohkaseen asemaan. Näissä viimeisissä (Pääteasema ja BRE) kirjailijamme on sit yrittänyt antaa tilaa enemmän henkilöille eikä se oo toiminut.

Tossa BRE:ssä oli lisäksi todella kiusallista juonenrakentelua kun mainitaan joku uus jutska ensin ja sitten se tulee mukaan viimeistään kymmenen sivun päässä, muutenkin se mysteerin selvittely oli jotain pre-Viisikko tasoa, saatana.

Ja siis oon oikeastaan noi Revelation Space -jutut ja sit nää muut suomennetut stoorit lukenut muna vähintään puolihölmönä jos ei koko ajan pystyssä.

Onko kukaan lukenut Juice Leskisen uusinta elämänkertaa "Risainen elämä"? Onko kirjoitustyyli niin sietämätöntä ettei sitä voi lukea??

Anis_ wrote:

Kaikki elämän naamat wrote:

Anis_ wrote:^Skeptisyys% 100, mutta annan mahdollisuuden kun vastaan tulee.

Onko Blue Remembered Earth luettu jo? Lue se eka.

On, ja nimenomaan sen takia suhtautumiseni on nihkeä. Mun mielestä ylivoimasesti kälysin Reynoldsi. Näitä syitä oon varmaan tässä topikissa pyöritellyt aikaisemminkin, mutta mulle Reynoldsissa on tärkeintä aina ollut aivan vitun levottomat mittasuhteet niin suureen kuin pieneen suuntaan ja niiden mahdollistamat ideat enkä oo kokenut ongelmaksi henkilöiden jäämistä vähän ohkaseen asemaan. Näissä viimeisissä (Pääteasema ja BRE) kirjailijamme on sit yrittänyt antaa tilaa enemmän henkilöille eikä se oo toiminut.

Tossa BRE:ssä oli lisäksi todella kiusallista juonenrakentelua kun mainitaan joku uus jutska ensin ja sitten se tulee mukaan viimeistään kymmenen sivun päässä, muutenkin se mysteerin selvittely oli jotain pre-Viisikko tasoa, saatana.

Ja siis oon oikeastaan noi Revelation Space -jutut ja sit nää muut suomennetut stoorit lukenut muna vähintään puolihölmönä jos ei koko ajan pystyssä.

Ach! No, mulle BRE toimi aika hyvin. Tykkään tollaisesta near future-scifistä ja musta tuossa oli aika paljon jänniä idiksiä, vaikka olikin vähän tommoinen 'ooh mysteer!' -peruskuljetus.

Tossa ois pitänyt jotenkin kutoa eri tavalla ne ideat maailmaksi, nyt ne tuli ton juonen peruskuljetuksen mukana tavalla, joka meni omalla kohdalla ärsyttävyyden puolelle. Ootko lukenut ton Pääteaseman eli Terminal worldin?

Huryle Historia menossa. Vähän liikaa suunnittelupiirrustuksia omaan makuun mutta muuten vaikuttaa ihan kivalta.

Jorma Ojaharjun Amok. Kova kuin kivi.

kvlt_Troija wrote:Onko kukaan lukenut Juice Leskisen uusinta elämänkertaa "Risainen elämä"? Onko kirjoitustyyli niin sietämätöntä ettei sitä voi lukea??

Parempi puoliskoni lukee tuota parhaillaan, ihan tuntuu tykkäävän.

Jan Guillou: Punaisen ja mustan välissä (Suuri vuosisata III)

Norjalaisinsinöörit ovat itse jo ehtineet elämänsä ehtoopuolelle ja ovatkin vähän hukassa maailmassa, missä ei haluta keskittyä sen rakentamiseen paremmaksi vaan kiihkoillaan kaikenmaailman ismien vuoksi. Aikajana yltää tällä kertaa ensimmäisen maailmansodan lopusta toisen alkuun. Kirjan nimi on siinä mielessä turhan raflaava, että ei tässä oikeastaan painetta tule kun natsien suunnasta ja "punaiset" ovat enemmänkin jotain boheemeja, Neuvostoliittoakaan ei mainita kertaakaan, bolsevismi muutamaan otteeseen. Tähän vaikuttaa toki se, että näyttämönä on Berliini Tukholman lisäksi. Oikeastaan aika kevyttä luettavaa tälläkin kertaa (mikä on hyvä) ja muutamata kohtaukset ja käänteet ovat enemmän kirjallisia kuin kovinkaan realistisia. Näkökulmahenkilöt alkavat luonnollisesta vaihtua ja tosta yhestä SS-upseerista voisi melkein kehittyä sellanen Hyväntahtoisten Maximilian.

Anis_ wrote:Frank Dikötter: Mao - Suuri nälänhätä 1958-1962

Hyvin kirjoitettu esitys monelta kantilta harppauksen syistä ja seurauksista; varsinaisen ikävää, vastenmielistä ja masentavaa luettavaa toki myös.

Tää oli mulla kesälomareissulla luettavana ja jätin kesken kun alkoi ahdistaa keskellä kauneinta kesää

Ari Väntänen - Hanoi Rocks

Vittu mitä McIver-paskaa tämäkin. Vanhoista suosikeista ja hanoi-kirjoista kaivettu tarinat ja sit arvostellaan jotain saatanan levynkansia.