Punk in Finland

pyssysaaren apuloisto wrote:

Anis_ wrote:Frank Dikötter: Mao - Suuri nälänhätä 1958-1962

Hyvin kirjoitettu esitys monelta kantilta harppauksen syistä ja seurauksista; varsinaisen ikävää, vastenmielistä ja masentavaa luettavaa toki myös.

Tää oli mulla kesälomareissulla luettavana ja jätin kesken kun alkoi ahdistaa keskellä kauneinta kesää

Kantsii lukee loppuun kuitenkin, sen verran inspiroivaa kamaa loppupuolellakin ja sit ihan faktahommaa liittyen ruumiskasojen kokoon ja koostumukseen. Jotenkin hämmentävä ajanjakso toi oli, kun ei kai ideana kuitenkaan ollut tappaa 45 miljoonaa ihmistä alunperin, vaan johto oli itteensä täynnä olevia "erehtymättömiä" mulkkuja?

Antti Tuuri: Alkemistit II - Taivaalliset häät

Anis_ wrote:

pyssysaaren apuloisto wrote:

Anis_ wrote:Frank Dikötter: Mao - Suuri nälänhätä 1958-1962

Hyvin kirjoitettu esitys monelta kantilta harppauksen syistä ja seurauksista; varsinaisen ikävää, vastenmielistä ja masentavaa luettavaa toki myös.

Tää oli mulla kesälomareissulla luettavana ja jätin kesken kun alkoi ahdistaa keskellä kauneinta kesää

Kantsii lukee loppuun kuitenkin, sen verran inspiroivaa kamaa loppupuolellakin ja sit ihan faktahommaa liittyen ruumiskasojen kokoon ja koostumukseen. Jotenkin hämmentävä ajanjakso toi oli, kun ei kai ideana kuitenkaan ollut tappaa 45 miljoonaa ihmistä alunperin, vaan johto oli itteensä täynnä olevia "erehtymättömiä" mulkkuja?

Jotenkin se yksityiskohtien kertominen meni niin syviin vesiin epätoivon kuvauksena että jopa Holokaustista, Pakkokollektivisoinnista ja Holodomorista kuiville päässeenä, se oli liian hapokasta luettavaa. Voisi yrittää joskus uudestaan

Jussi Jänis: Reach Out

Ei olleet yhtään hassummat tekstiosiotkaan tässä.

Anis_ wrote:Tossa ois pitänyt jotenkin kutoa eri tavalla ne ideat maailmaksi, nyt ne tuli ton juonen peruskuljetuksen mukana tavalla, joka meni omalla kohdalla ärsyttävyyden puolelle. Ootko lukenut ton Pääteaseman eli Terminal worldin?

Noup, en oo.

Total Recall elikkäs Arnold Schwarzeneggerin omaelämänkerta. Oli Schwarzeneggeria pikkupojasta asti fanittaneena tosi hyvä ja kyllä tän parissa varmaan viihtyisi ilman fanilasejakin. Loppupuolen jaarittelu Arskan poliittisesta urasta oli snadisti puisevaa luettavaa, mies oli kuitenkin poliitikkona (ainakin omista sanoistaan saamani kuvan perusteella) sen verran konsensushakuinen keskitien kulkija, että viihdearvoa tarjosivat lähinnä parit Arnoldin julkisissa esiintymisissään vahingossa heittämät poliittisesti epäkorrektit läpät. Stoorit hengailusta George Bush nuoremman kanssa sen sijaan olivat melkeinpä kirjan hurjinta antia.

Myös Yngwien muistelmat on kohta luettu, ihan viihdyttävä ja kieltämättä tekijänsä näköinen mutta todella suppea paketti.

Miettisen Muistelmat.

Joe Abercrombie: Half the world

Fantasiaa ja seikkailua vissiin yhä nuorten hyllyyn suunnattuna, vaikka tässä harrastettiin seksiä eli trilogian päätösosassa tullaan varmaan käyttämään rankempia kirosanoja kuin "arse". Kirja ei varsinaisesti ollut yllättävä ja genrestä tuttuun "matka" -konseptiin ei tuotu suuria oivalluksia. Ei tässä mitään mullistavaa varmaan yritettykään, mutta itse luen tällaisia kirjoja mielelläni sillon tällöin, vaikka odotankin seuraavan Abercrombien kokonaisuuden olevan jotain vähän sikaisempaa kamaa.

Michel Houllebecqin Alkeishiukkaset. Aika oli, vaikkakin ihan kiehtova. Tuli vaan sellanen fiilis, et tässä(kin) tapaukses monet huonon kirjoittajan perisynnit, joihin Houllebecqikin sortuu (aivan vitun epärealistiset, pamflettimaiset ja saman sapluunan läpi tuutatut dialogit henkilöhahmosta riippumatta, rakennetta rikkova infobrassailu yms.) luetaan poikkeuksellisen nerokkuuden merkeiks ihan tosta noin vaan.

en mä pitänyt niitä infobrassailuja tuossa minään kömpelönä perisyntinä, vaan ihan raikkaana taiteellis-kirjalliseen muotoon pakotettuna scifidawkins-ideologiana. mikä kuulostaa typerältä mutta noin niin kuin teknisesti tuki hyvin koko kirjan karmivaa maailmankuvaa

Muumilaakson marraskuu

Eiköhän tuo oo noista kirjoista paras, siinä kun ei oo niitä hemmetin muumeja pelleilemässä.

Marilyn Manson & Neil Strauss - The long hard road out of hell

En ole mikään Manson fani mutta hän kiehtoo minua hahmona ja henkilönä. Hyvin ja hauskasti kirjoitettu kirja Mansonin elämästä lapsuudesta Antichrist Superstariin asti. Kannattaa lukea jos Manson nappaa.

Jytinää Eestissä: Sleepy Sleepersien pitkä ja kivinen tie. Bändikohellushistoriikkien aatelia.

Jann S. Wenner & Corey Seymour: Gonzo. Viihdyttävä pläjäys ja taatusti sen 3 euron arvoinen, minkä maksoi adlibriksen alessa kovakantisena. Itse kirjan kohde taas vaikutti aika paskiaiselta ja ristiriitaiselta tyypiltä.

Cormac McCarthy - Blood meridian.
Hyvänen aika että tykkäsin. Ällötti ja tykkäsin. Mun kielitaidolleni haastavaa kieltä, mutta tekee ihan hyvää treenata välillä. Tarttis saada McCarthya lisää, mutta heikosti on kirjastoissa, hemmetti

Välipalana tempaisin Barbara Demickin Suljettu maa, elämää Pohjois-Koreassa. En oikein tiedä mitä mieltä.