Punk in Finland

Cormac McCarthy: Cities of the plain

McCarthyn tyylistä on vissiin jauhettu tässäkin topikissa tarpeekseen, mihinkään se ei ole kadonnut tässä Raja-trilogian päätösosassa. Alun tunnelmien jälkeen tässä taisi olla selkein juoni näistä kolmesta teoksesta. Karua, kaunista ja brutaalia.

Janne Kivivuori: Paha tieto - Tieteenvastainen ajattelu antiikista uusimpiin kiistoihin

Hyvän myytin tarpeellisuus pahan moraalia rikkovan tiedon vastapainona kaikenmaailman (lähinnä eurooppalaista) filosofien yhteiskunnallisessa ajattelussa ja sit myöhempien sössöjen käytössä aiheena. Vähän etäinen aihe loppupeleissä itelle, enemmän törmää tiettyjen teknologioiden ja menetelmien aiheuttamiin pelkoihin. Kai toi moraalinen vastustus on tuttua enemmän esim. evoluutiopsykologeille ainakin uutisten perusteella.

Moccamaster & lanttukukko wrote:Timo K. Mukka: Lumen pelko. Ei parasta Mukkaa, mutta ihan ok kolmen novellin kokoelma. Joitain älyttömän hienoja luontokuvauksia parissa novellissa.

tästä on jäänyt mieleen jotain epätodellisia unikuvauksia + mielestäni yksi hienoimpia kirjannimiä (mukalla toki muutenkin hyvät nimet kirjoilla)

manaatti wrote:

Moccamaster & lanttukukko wrote:Timo K. Mukka: Lumen pelko. Ei parasta Mukkaa, mutta ihan ok kolmen novellin kokoelma. Joitain älyttömän hienoja luontokuvauksia parissa novellissa.

tästä on jäänyt mieleen jotain epätodellisia unikuvauksia + mielestäni yksi hienoimpia kirjannimiä (mukalla toki muutenkin hyvät nimet kirjoilla)

Oonkohan mä etes lukenu tätä Kuvittelin jo, että Mukka ois hallussa 100%.

Riekin Sentenced-kirja

Pari hauskaa läppää, mutta melkoisen köykäinen tekele.

George Mann - Affinity Bridge. Kyllähän tämän mieluusti luki.

manaatti wrote:

Moccamaster & lanttukukko wrote:Timo K. Mukka: Lumen pelko. Ei parasta Mukkaa, mutta ihan ok kolmen novellin kokoelma. Joitain älyttömän hienoja luontokuvauksia parissa novellissa.

tästä on jäänyt mieleen jotain epätodellisia unikuvauksia + mielestäni yksi hienoimpia kirjannimiä (mukalla toki muutenkin hyvät nimet kirjoilla)

Samaa mieltä.

Jonathan Carroll: Naurujen maa

En oikein tiennyt mikä tää Carroll on miehiään, mutta onhan toi nimi tullut muutamaan otteeseen vastaan. Jonkinlaista leppoisaa maagista realismia tämä kai edustaa jossain kevyesti kauhua hipoen. Tietynlainen keveys oli mukana, mikä tässä lämmitti mukavasti. En kyl tiedä oikein vieläkään mikä hän miehiään ja luen nyt jonkun toisen kirjan Carrollilta ja koetan muodostaa ajatuksen onko tästä jatkoon menijäksi.

Sellanen vaan särähti, että amerikkalaiset puhu suomennoksessa etäisyyksistä kilometreinä.

Jonathan Carroll: Valkoiset omenat

Luin sitten heti. Ei tältä ole muita kun nämä kaksi vissiin suomennettukaan. Väliähän näillä kirjoilla on se reilu 20 vuotta, mikä näkyy Valkoisten omenoiden kunnianhimoisempana ja ketterempänä kokonaisuutena. Ehkä tässä vähän liikaa sorrutaan selittämään mystillisiä asioita ja toteamaan suuria totuuksia omaan makuun, pari askelta Stephen Kingin suuntaan ja turvallisemman välimatkan päähän Coelhosta olisi tarjoamani resepti Carrollille.

Tolstoi - Ylösnousemus

Lars wrote:Tolstoi - Ylösnousemus

What mind? Ollu vuosia hyllyssä, en oo jaksanu alottaa.

Jerry Ahern: Uuden maailman alku

PUNK USA

Anatole France: Valittuja kertomuksia.

Kokoelma pääasiassa historiallisia ja mytologisia novelleja Anatole Francelta.

Tavanomaisempaa (vakavampaa) klassista kirjallisuutta kuin Paistinkääntäjät, tai Pingviinien saaret, joiden kautta olen kirjailijaan tutustunut. Vahvistaa käsistystäni siitä, että kannattaa lukea/hankkia kaikki mitä tuotannosta löytyy. Onneksi näitä on vielä aika hyvin divareissa, voi olla ettei enää silti kovin kauan.

The Essential Captain America 2.

Jim Sterankon kuvittamat tarinat on 5/5 kamaa.