Punk in Finland

olihan melkoinen urakka, mutta toisaalta vähän tyhjä olo jäi kun tuli viimeinen sivu vastaan.
sit jotain kevyempää kesälukemista.

Billy Idolin elämänkerran.

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat

Tästä varmaan keskusteltu topikissaan ja muualla tarpeekseen. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että tärkeämpää on tällaisen yleisteoksen olemassaolo kun se, ettei tästä nyt ihan odotettuja säväreitä saanut. Viimeinen kolmasosa oli parasta, mutta olen tässä ollut ehkä vähän huppelissa.

Tässähän muuten käytetään muutamaan otteeseen sanaa "vatuloida", mikä nousi juuri hallitusneuvotteluissa esille. Sattumaako vai onko Sipiä tahi mediakonsulttinsa lukeneet tätä iltaisin?

Kielletty kansa - elämää palestiinalaisalueilla (Tuomas Mustikainen)

Tämä oli hyvä. Kattava ja tuore teos.

Reynoldsin Lunastuksen arkki. Olihan se taas. Mikäs on järjestyksessä seuraava elikkäs vimonen tosta kvartetista?

Nyt tosin seuraavaksi Dickiä elikkäs Radio Free Albemuth ja the Man Whose Teeth Were Exactly Alike ja sitten Burroughsia.

Ananaskääpiö wrote:Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat

Tästä varmaan keskusteltu topikissaan ja muualla tarpeekseen. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että tärkeämpää on tällaisen yleisteoksen olemassaolo kun se, ettei tästä nyt ihan odotettuja säväreitä saanut. Viimeinen kolmasosa oli parasta, mutta olen tässä ollut ehkä vähän huppelissa.

Naulan kantaan.

Jaakko Yli-Juonikas - Vanhan merimiehen tarina

Jaska Filppula - Me ei oltu valtaosaa

Molemmat olivat hyviä kirjoja, mut Yli-Juonikas yllätti positiivisesti aika kovastikin.

Alvin Gibbs - Neighbourhood Threat: On Tour WIth Iggy Pop
Alvinin muistoja kiertueelta iggyn basistina. Alvin kirjoittaa hyvin ja nauraa saa varsinkin Andy McCoyn sekoiluille, Iggy oli lopettanut kaman ja mennyt juuri naimisiin joten hän käyttäytyi suh kiltisti mutta kyllä Iggylläkin meni koksun kanssa vähä yli etelä-amerikassa kun sitä kaikki tuputti.
Tykkäsin

Nalle Österman - Härmägeddon-vuoteni suomirockissa
Nallen Rumba-blogeja koottuna kirjaksi. Nalle dokaa ja käy kattomassa bändejä, ja siinä sivussa yrittää iskeä naisia, hengaa rocktähtien kanssa ja saa Ville Tuomilta turpaansa. kirjan lukeminen on vähän kuin nussisi juustoraastinta; snadisti viihdyttävää mutta enimmäkseen tuskallista.
Suosittelen masokisteille.

Hitlerin raivottaret.

Yritän vetää tota HelMetin vuoden 2015 lukuhaastetta. 50 kirjasta on tähän mennessä luettu kyllä vain 12, mutta oon nyt lukenut enemmän kuin aikoihin, ja tää uudelleen löydetty into on tosi jees

"Kirja, jonka jätit kesken" -kohtaan valitsin Supernaiivin, joka jäi joskus kesken, koska se vitutti niin paljon. Nytkin vitutti.

50 kirjaa on kyl paljon, varsinkin jos ei oo ikään ku rutiineissa lukuhetkiä.

On se nykyisin joo. Itellä on tänä vuonna auttaneet puolen tunnin bussimatkat (ja työttömyys).

Eihän toi lukumäärä tietenkään varmaan mikään tavote ole tai kerrokaan kaikkea. Joku aika sitten kaverin kanssa näitä kuitenkin kelattiin ja se sano, että dekkari-diggarina lukee joskus helposti viikossa kolmesta viiteen kirjaa ja mietin, että itelle jos ois ees etäisesti kiinnostavaa scifiä tai fantasiaa sellasia määriä kun dekkareita tuntuu olevan niin vois kuvitella suorittavan.


Hugh Howey: Siirros

Tää nyt toisaalta on just tollasta mainittua peruskaura-dystopia-scifiä, eli Siilon jatko-osa. Mun mielestä tää oli myös Siiloa parempi, koska tässä kerrottiin taustoja ja kuvailtiin systeemejä, itelle ei tossa aikasemmassa ja tässä ollut missään vaiheessa kauheaa kiinnostusta henkilöiden kohtaloihin tai fiilistä odotella "mysteerien hidasta avautumista" tai vastaavaa, joten tää sopi tekniseen suhtautumiseeni paremmin. Ihan ok siis, joskin ylipitkä.

En usko lukevani tänä vuonna 50 kirjaa, eikä tuo määrän saavuttaminen olekaan se juttu. Tuon listan etu oli se, että joutuu ehkä vähän pois omalta mukavuusalueeltaan (ja että lukee). Koska tykkään listoista, teemoittelusta ja sen mukaan tiedon hakemisesta ja pienestä tavoitteellisuudesta, tuo sopi tähän hetkeen mainiosti. Ajattelin jatkaa tuon listan läpivetämistä ensi vuonna, koska oon tehnyt niin hemmetin omistautuneen pohjatyön, mikä itseäni kiinnostava kirja sopisi mihinkin kohtaan listassa. Itse en lue esim. dekkareita juuri ollenkaan, niin musta oli mahtava kaivaa joku kirja sopimaan siihen kohtaan.

Listan sarjakuvakohta oli ehkä helpoin, kun tykittelin tuossa eilen Walking Deadejä.

M. Agejev: Kokaiiniromaani. Kokonaisuutena ei ehkä niin kova kuin oletin, mutta varsinkin loppupuoli oli hyvää tavaraa.