Minkä kirjan luit viimeksi?

[Ananaskääpiö]

Peter Watts: Exhopraxia

Viime vuosien yhden kovimmista scifi-kirjoista Blindsightin/Sokeanäön jatko-osa tai pikemminkin sisarteos. Vaikka tässä avaruudessakin kuljetaan niin kuten myös tuossa em. teoksessa niin kirjailijan suurimmat ideat pyörivät neurotieteen parissa; edellisessä oli tietoisuus tapetilla, nyt enemmän vapaa tahto ja uskonnollisuus. Scifi-tyypeille tietysti ehdotonta luettavaa ja oikeastaan monille muillekin, mutta genre ajoitteet jättänevät tämän eliitin nautinnoksi.

Aina hyvä asia kun kirja laittaa ajattelemaan ja etsimään lisääkin tietoa, oon vähän hämilläni ainakin Portia -suvun hämähäkeistä.

[bitchkrieg bob]

Aloitin tossa Huovisen Lampaansyöjät. Olen nauranut niin, että kyyneleet tulvii silmistä.

Tästä pitää aina päästä sanomaan, kuinka luin tämän alle vuorokaudessa lappilaisessa kenttäsairaalassa. Oli kuin olisi lomareissulla käyny

[Fuzzmaster]

Stephen King: Tohtori Uni

[Cousteau polkee]

Pynchonin Painovoiman Sateenkaaren sain tovi sitten valmiiksi. Kovaa kamaa.

[lortto]

Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha. Muutaman jutun tästä olinkin jo lukenu aiemmin englanniksi. Tykkään edelleen kovasti.

[Kansan syvät rivit]

Varmaan Pelle Miljoona: Buddha Blues. Ei ollu kummoinen, jos joku haluaa ostaa niin voi laittaa viestiä.

[Occult kärmes (krääh!)]

Philip K. Dick - Stimulantti

Eka Dick minkä luin ja kuulin vasta kirjan jo alotettuani että oli vissiin vähän väärä opus herran tuotantoon tutustumisen kannalta. Noh, ihan ok scifikertomus ja ihmeen hyvin pysyin mukana. Silleen viihdyttävä, mut nauratti kun oikeastaan mitään ympäristön tai henkilöiden piirteitä ei sen enempää kuvailtu ja kaikki oli ihan saatanan sekavaa aikamatkailuinensa kaikkinensa (missä en nähnyt missään vaiheessa yhtikäs mitään logiikkaa).

[rockhenkinen]

millenium-trilogian osan tyttö joka leikki tulella, sarjakuvana! oli mahtava, bongasin ton kaninkolosta.

[typpö]

Joe Hill: Heart-Shaped Box

Lukaisinkin pienen välipalan, kun teki mieli jotain kevyttä ja kiinnosti orastavasti mimmoista tekstiä King Jr. suoltaa. No, Hill kirjoittaa hemmetin samantyylisesti kuin isänsä, mikä on sinänsä ihan jännää, mutta myös todella hyvin. Tää oli ennen kaikkea helppo ja mukava lukea. Tarina nyt oli tosi elokuvamaisesti etenevä ja aika kliseinen ja loppu oli vähän laimea, eli ei tästä mitään suurempaa elämystä tullut. Jos Hill on myöhemmin saanut hyvän tarinankin aikaan, niin pelkästään kerronnan takia kiinnostaa kyllä lukea.

No Horns ja se novellikokis oli jees

[epäpoliittinen mussolini]

lomalukemisena oli pari saramagoa. ricardo reisin viimeinen vuosi toista kertaa, edelleen yksi upeimpia lukemiani romaaneja, 575. lissabonin piirityksen historia sitten taas enemmän sapluuna-saramagoa: koomisen vanhan miehen arjen rikkova detalji saa mystisiä ulottuvuuksia. hyvä toki.

[Suomen surkein ihminen]

Aivan älyttömän hyvä kirja. Suosittelen.

[Burzum/Kent]

Roberto Bolaño: Amuletti

Bolañosta onkin näemmä tullu vaivihkaa isoimpia uuden kirjallisuuden suosikeista ja Amuletin myötä on nyt kaikki suomennokset luettuna. Uusia odotellessa... Amuletti oli paljon Chileläisen yösoiton kaltainen houraileva vuodatus latinalaisen Amerikan väkivaltaisista vaiheista 1900-luvun loppupuolella, ja taiteen mahdollisuuksista ja merkityksestä (vai merkityksettömyydestä) tämän väkivallan keskellä. Eli jonkinlaisen taiteilijuusprobleemin äärellä ollaan. Pidimme kovasti.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset

5/5 kesäkirja ja vilpitön ja hidas selonteko tärkeistä asioista, eli humanismista ja taiteesta.

[epäpoliittinen mussolini]

Roberto Bolaño: Amuletti

Bolañosta onkin näemmä tullu vaivihkaa isoimpia uuden kirjallisuuden suosikeista ja Amuletin myötä on nyt kaikki suomennokset luettuna. Uusia odotellessa... Amuletti oli paljon Chileläisen yösoiton kaltainen houraileva vuodatus latinalaisen Amerikan väkivaltaisista vaiheista 1900-luvun loppupuolella, ja taiteen mahdollisuuksista ja merkityksestä (vai merkityksettömyydestä) tämän väkivallan keskellä. Eli jonkinlaisen taiteilijuusprobleemin äärellä ollaan. Pidimme kovasti.

mihinkäs kannattaa tarttua etsivien ja 2666:n jälkeen?

[Burzum/Kent]

Roberto Bolaño: Amuletti

Bolañosta onkin näemmä tullu vaivihkaa isoimpia uuden kirjallisuuden suosikeista ja Amuletin myötä on nyt kaikki suomennokset luettuna. Uusia odotellessa... Amuletti oli paljon Chileläisen yösoiton kaltainen houraileva vuodatus latinalaisen Amerikan väkivaltaisista vaiheista 1900-luvun loppupuolella, ja taiteen mahdollisuuksista ja merkityksestä (vai merkityksettömyydestä) tämän väkivallan keskellä. Eli jonkinlaisen taiteilijuusprobleemin äärellä ollaan. Pidimme kovasti.

mihinkäs kannattaa tarttua etsivien ja 2666:n jälkeen?

Nää loput suomennetut on ihan välipaloja vaan etsiviin ja 2666:een verrattuna, enkä oo siis suomentamattomiin vielä koskenu. Jääkenttä oli mielenkiintonen dekkari pikkukylän poliittisista kieroiluista ja eroottisesta himosta, chileläinen yösoitto ja amuletti sitten enemmän proosarunoutta lähentelevää horinaa väkivallasta ja taiteilijuudesta. En tiä, et mikä olis sitten seuraavana vuorossa noitten isojen jälkeen. Yösoitto on ehkä oma suosikki näistä pienistä, mut toisaalta, eihän näissä missään ole lukemista kun pariksi päiväksi. Kandee siis lukasta kaikki ja tarttua vaikka siihen mikä vastaan tulee!

[epäpoliittinen mussolini]

okk, englanniksonina kuitenkin luen kun varmaan halvemmalla saa