Minkä kirjan luit viimeksi?

[clandsboróugh]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

toki englanniksi jos enkku taipuu, mut siis ite kyllä kokeilisin suosiolla suomeks jos blood meridian tuntuu tökkivän

[waldorf]

Uusimman Hotakaisen, en nyt saa nimeä mieleen. Taattua Hotakaista eli hyvä!

[Burzum/Kent]

McCarthya pitäis lukea kyllä enemmän!

tsekkaa niitä alkupään juttuja! esim. child of god on aivan vitun sekopäinen stoori appalakkien syväläisistä.

Täytyy koittaa muistaa kuhan on oneiron luettu, koska kuulostaa upeelta. En oo muuta CM:ltä lukenu kun veren ääriin ja sehän vasta upee olikin! Vihamielisyys pyöri ihan omassa sarjassaan. Ja kielen koruttomuus, eli siis välimerkkien yms. krumeluurien vältteleminen best!
Oikeastaan veren ääriin menee mulla samaan mappiin kafkan juttujen kanssa, eli upeeta kirjallisuutta joka on niin kamalaa, etten haluu koskaan enää lukea niitä uudestaan.

[eh]

Helpompi unohtaa, kun lukee nykyään e-kirjoja. Vaikka sillä laitteella oonkin yhden päivityksen tähän ketjuun postannut.

Mutta siis niin GRRM: A Knight of the Seven Kingdoms viimeksi. Ihan kivoja välipaloja ja hyvä muistutus siitä, että kyllähän toi osaa kirjoittaa, kun ei ole pakkopullana neljäntoista tarinan kuljettamista kohti vääjäämätöntä, kolmen kirjan päässä häämöttävää loppuhuipennusta.

[Kobro-saari]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

Oon siis toki lukenut enkuksi esim. Lovecraftia ja A Song of Ice and Firen no problem, mutta McCarthyn kohalla otin kyllä helpotusta ihan suosiolla. Olis varmaan loppunut jaksaminen muuten. Ja vaikka nyt en mitään verrokkia voi tehdä, niin aivan mainio käännös toi Veren ääriin oli, espanjaläpätkin käännetty liitteessä Ruusun nimi-tyyliin.

[Olavi Virta 93]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

Oon siis toki lukenut enkuksi esim. Lovecraftia ja A Song of Ice and Firen no problem, mutta McCarthyn kohalla otin kyllä helpotusta ihan suosiolla. Olis varmaan loppunut jaksaminen muuten. Ja vaikka nyt en mitään verrokkia voi tehdä, niin aivan mainio käännös toi Veren ääriin oli, espanjaläpätkin käännetty liitteessä Ruusun nimi-tyyliin.

Ei kyllä saatana pysty McCarthyä lukemaan suomeksi (luen kyllä yleensä kaiken suosiolla aina suomeksi) juuri tuon välimerkittömyystyylin takia. Toimii englanniksi varmasti aivan hyvin tuo, että pilkkuja käytetään korkeintaa asioita listattaessa, mutta suomeksi tuo tekee lukemisesta vain ihan sietämättömän kokemuksen.

[clandsboróugh]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

Oon siis toki lukenut enkuksi esim. Lovecraftia ja A Song of Ice and Firen no problem, mutta McCarthyn kohalla otin kyllä helpotusta ihan suosiolla. Olis varmaan loppunut jaksaminen muuten. Ja vaikka nyt en mitään verrokkia voi tehdä, niin aivan mainio käännös toi Veren ääriin oli, espanjaläpätkin käännetty liitteessä Ruusun nimi-tyyliin.

Ei kyllä saatana pysty McCarthyä lukemaan suomeksi (luen kyllä yleensä kaiken suosiolla aina suomeksi) juuri tuon välimerkittömyystyylin takia. Toimii englanniksi varmasti aivan hyvin tuo, että pilkkuja käytetään korkeintaa asioita listattaessa, mutta suomeksi tuo tekee lukemisesta vain ihan sietämättömän kokemuksen.

Haluaisin muuten tietää miten noi 1800-luvun paksumurteiset etelän dialogit on suomennettu? Suoraan savoksi?

[Kobro-saari]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

Oon siis toki lukenut enkuksi esim. Lovecraftia ja A Song of Ice and Firen no problem, mutta McCarthyn kohalla otin kyllä helpotusta ihan suosiolla. Olis varmaan loppunut jaksaminen muuten. Ja vaikka nyt en mitään verrokkia voi tehdä, niin aivan mainio käännös toi Veren ääriin oli, espanjaläpätkin käännetty liitteessä Ruusun nimi-tyyliin.

Ei kyllä saatana pysty McCarthyä lukemaan suomeksi (luen kyllä yleensä kaiken suosiolla aina suomeksi) juuri tuon välimerkittömyystyylin takia. Toimii englanniksi varmasti aivan hyvin tuo, että pilkkuja käytetään korkeintaa asioita listattaessa, mutta suomeksi tuo tekee lukemisesta vain ihan sietämättömän kokemuksen.

Haluaisin muuten tietää miten noi 1800-luvun paksumurteiset etelän dialogit on suomennettu? Suoraan savoksi?

No suurin piirtein juu Fiilis välittyi hyvin.

[Hiking Pants]

Katja Kettu: Kätilö
Ensivaikutelma kirjasta ekan parinkymmenen sivun perusteella oli, että apua mitä kieltä emmää tämmöstä osaa lukea, mutta sitten kun kirjailijan kirjoitustapaan tottui, alkoi tykkäämään siitä tavasta koko ajan enemmän. Ajanjaksoissa hyppiminen oli alkuun aika sekavaa ja piti monesti palailla edellisten kappaleiden otsikoihin katsomaan, mistä kuukaudesta milloinkin puhuttiin. Mutta sekin oli aika mielenkiintoinen kerrontatapa. Kaikki henkilöhahmot olivat kiinnostavia, erityisesti Johann/Johannes.
Luen tän taatusti uudestaan lähivuosina ja uskoisin tämän olevan toisella lukemiskerralla vähän selkeämpi ja entistä parempi. Ja leffankin katselen ihan mielellään sitten kun se dvd:lle tuloo!

[Kobro-saari]

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Jotain jäi nyt puuttumaan tai sitten stoorin nivonta oli liian hienovaraista/hajanaista. Pitkä rakentelu ei oikein johtanut mihinkään iskevään ja kirja loppui kesken. Luulen että tajusin Sinisalon pointin ja eko-vouhotukselle irvailu osui ja upposi kyllä, mutta odotin jotain paljon kiintoisampaa. Miespäähahmo oli ainakin hemmetin ärsyttävä. Tää oli kuitenkin eka Sinisalon kirja jonka luin ja pidin tyylistä; voisin kuvitella että bibliografiasta löytyy kovempaakin tuotantoa. Suosituksia?

[tsiiah]

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Jotain jäi nyt puuttumaan tai sitten stoorin nivonta oli liian hienovaraista/hajanaista. Pitkä rakentelu ei oikein johtanut mihinkään iskevään ja kirja loppui kesken. Luulen että tajusin Sinisalon pointin ja eko-vouhotukselle irvailu osui ja upposi kyllä, mutta odotin jotain paljon kiintoisampaa. Miespäähahmo oli ainakin hemmetin ärsyttävä. Tää oli kuitenkin eka Sinisalon kirja jonka luin ja pidin tyylistä; voisin kuvitella että bibliografiasta löytyy kovempaakin tuotantoa. Suosituksia?

Ennen päivänlaskua ei voi. Se on mun mielestä paras. Toisaalta ton lukemisesta on aikaa, mutta mieleen se on jäänyt.

[Ananaskääpiö]

Anthony Beevor: Ardennit 1944

Oliskohan heikoin lukemani Beevorin teos, vaikkei tämäkään huono ollut. Ehkä tämän sortin taistelua on kirjallisin keinoin vain mahdotonta esittää muuten kuin, että joka lauseessa on muutamia nimiä ja numeroita ja fiilis muuttuu aika ajoin luettelomaiseksi. Ardennien taistelun mittasuhteet eivät olleet aiemmin avautuneet minulle tällä tavalla ja liittoutuneiden sodanjohdon persoonat olivat mielenkiintoisia. Vastapuolelta Peiperin Jokke vissiin aika karu tapaus, joskin selvästi tasapuolinen natsi kun suhtautui siviileihin ja sotavankeihin myös länsirintamalla itärantaman opein.

[Lusku]

Dostojevski: Valitut kertomukset.

Kokoelma Dostojevskin lyhyempiä tekeleitä. Kattaa kirjailijan koko pitkän uran, ja sen huomaa.
Myöhäiskauden jutut uskomattoman kovia, ja sitten taas nuoruustyöt (jotka olivat itselle ennen käytännössä tuntemattomia) ovat jopa hiukan kömpelön oloisia. Täytää romantiikkaa ainakin nuori Dostojevski edustaa. Lisäksi mukana yksi aivan ässä ja kylmää naurua sisältävä satiiri, uusi puoli kirjailijasta tämäkin.

[Merabi]

Niin ja kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, tuleehan siinä harvinaisempaa sanastoa jonkin verran muttei mitenkään erityisen ankaraa tekstiä kokonaisuudessaan.

Oon siis toki lukenut enkuksi esim. Lovecraftia ja A Song of Ice and Firen no problem, mutta McCarthyn kohalla otin kyllä helpotusta ihan suosiolla. Olis varmaan loppunut jaksaminen muuten. Ja vaikka nyt en mitään verrokkia voi tehdä, niin aivan mainio käännös toi Veren ääriin oli, espanjaläpätkin käännetty liitteessä Ruusun nimi-tyyliin.

Ei kyllä saatana pysty McCarthyä lukemaan suomeksi (luen kyllä yleensä kaiken suosiolla aina suomeksi) juuri tuon välimerkittömyystyylin takia. Toimii englanniksi varmasti aivan hyvin tuo, että pilkkuja käytetään korkeintaa asioita listattaessa, mutta suomeksi tuo tekee lukemisesta vain ihan sietämättömän kokemuksen.

Haluaisin muuten tietää miten noi 1800-luvun paksumurteiset etelän dialogit on suomennettu? Suoraan savoksi?

No suurin piirtein juu Fiilis välittyi hyvin.

Kuulemma also muinaiskajaania! Suomentajahan on ihan palkittu ja kirjailijaa kääntänyt toistuvasti. Mustakin raskas, mutta kaiketi lopulta palkitseva lukukokemus.