Minkä kirjan luit viimeksi?

[syö paskas]

Umberto Econ Numero Zeron tapaus, jännä fiilis oli saada kirja loppuun illalla ja kuulla aamulla uutisista ukon kuolleen. Ihan ok median nälvintää, joskin paikotellen vähän näsäviisasta. 3/5.

[Ananaskääpiö]

Beckin keikalla käyminen Flowssa on muutes ehkä arveluttavampaa ku Goatmoonin Alemissa.

Pitäis itsekin lukea tuo kirja, kun aihe kiinnostaa. Väittävät muuten, että ainoa asia, mikä John Travoltaa tuossa lahkossa pidättelee, on näyttelijän pakollinen tarve pysyä kaapissa.

Kyllä siihen ainakin aika vahvasti vihjattiin, Paul Haggis ei kuitenkaan sitä juurikaan esiin tuonut, mutta kiitteli sitä, että Travolta oli isännöimillään kutsuilla puuttunut muiden homofobiseen sössötykseen (mikä on kai aika vakiota skientologien parissa). Mutta joka tapauksessa oikein asiallinen suhde taitaa olla auditoijilla ja "potilailla" ku kaikki mikä mieltä painaa päätyy kiristysmateriaaliksi (kirkon kanta on, että mitään materiaalia ei säilötä tuollaiseen toimintaan).

[Marcelo]

Sielun Veljet -kirjan luin ja tykkäsin kun levyjä ja biisejä käytiin vähän perus bändikirjaa tarkemmin läpi.

[Jorma]

Natsien pyhä aarre. Tykkäsin tästä tosi paljon. Toisen maailmansodan päättymiseen sijottuva aarteenetsintä jännäri ilmeisesti suhteellisen käyvällä historiallisella vasteella. Jahdataan natsien varastamia taideaarteita ja vilisee viitteitä okkultismiin ja taidehistoriaan.

[jaxen]

Laura Lindstedt - Oneiron

En tiedä olisinko lukenut ilman Finlandiapalkinnon puhetta, mutta varmaan kannatti ja viihdyin koko kirjan läpi.

[Burzum/Kent]

Calvino: Halkaistu varakreivi

Tämä oli oikeen kiva, vähän jonkun eläinsadun kaltanen pikkukirja. Ei tässä nyt samanlaista ytimiin menemistä ollu kun parissa myöhemmässä, mitä olen lukenu, mutta muutama hauskan hirtehinen kela pahuuden helppoudesta ja hyvyyden piinaavuudesta.

[Nknma]

Reynolds: Century rain
Vähän kökkö loppu, mutta muuten ihan viihdyttävää luettavaa.

[Ananaskääpiö]

Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous 1

40-luvulla ilmestynyt hyvinkin kaunokirjallisuuden keinoja käyttävä teos yhdestä Euroopan historian oleellisimmista ajanjaksoista. Aikamuoto on preesens ja kirjailijan ääni kuuluu hänen kuvaillessaan oikeastaan kaikki toimijat joko saamattomiksi, veltoiksi ja typeriksi oikeamielisikis tai moraalisesti kelvottomiksi oveliksi paskiaisikis. Joskin jälkimmäisistäkin suurin osa osoittaa myös taktisen kelvottomuutensa tapahtumisen edetessä. Perustuslaillinen monarkia on ainoa oikea valinta, mutta kyllä Aubry sen verran kansallismielinen on, että osaa fiilistellä elähdyttävästi kuvaillessaan vallankumouksellisen armeijan laulamassa Marseljeesia Valmyssa preussilaisten edetessä kohti. Tällaisia kirjoja ei taideta kirjoittaa enää.

[syö paskas]

Truman Capote: In Cold Blood

Upean elävästi kirjoitettu teos. Maalaileva ja rauhallinen tyyli on kihelmöivässä ristiriidassa brutaalin aiheen kanssa. Kerronnan suhde henkilöihin (eritysesti murhaajiin) tasapainoilee hienosti intiimin ja etäännytetyn rajalla - ei tuomitse, ei ylisympatisoi. Parhaita lukukokemuksia pitkään aikaan. Pari kertaa väänsi vatsasta oikein mojovasti.

Philip Roth: Everyman

Nopealukuinen, aivan viihdyttävä. Tavallisen tallaajan tarina alusta loppuun ruumillisten vaivojen kautta katsottuna. Ihan jännä asetelma, päähenkilö lähinnä muistelee elämäänsä sairaalassa maatessaan erinäisten leikkausten yhteydessä. Tavallaan ihan koskettavakin sitten loppujen lopuksi, mutta ei nyt mikään mestariteos missään nimessä.

[Mörkyli]

Joan Silber: Fools
Kuusi tarinaa, jotka ovat sidoksissa jollain tapaa toisiinsa. Alkaa tarinalla 1920-luvun anarkisteista New Yorkissa. Pidin kovin.

[WINTERSUN TIME I&I ON 100% SYKSY]

Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet.

Paikoin luettelomaiseksi, mutta suurimman osan mittaansa erittäin sujuvasti etenevä teos suomalaisesta fasismista. Suomalaiset fasistit käyttää tarpeettomankin paljon tilaa Lapuan liikkeen ja Mäntsälän kapinan kuvailuun, mutta toisaalta olettaa lukijalta hyvää perustietoa 1900-luvun alkupuolen suojeluskuntien kumoushankkeista - itselleni ei ongelma, mutta ehkä objektiivisesti painotus olisi voinut olla toinen. Varsinkin kun Lapuan fasistisuutta ei juurikaan avata, kunhan korostetaan yhtäläisyyksiä Mussolinin toimintaan ja Lapuan taustavaikuttajien avoimia fasistisympatioita.

Eniten uutta itselleni kirjassa oli viimeisten lukujen sodanaikaisten fasististen liikkeiden kuvailu ja SS-vapaaehtoisten rooli Saksan suunnitelmissa syksyllä 1944. Suomalaiset fasistit ei sorru tässä paisutteluun: fasistinen kaappaus Suomen irtautuessa sodasta ei ollut lähellä, joskin kiinnostavaa miten Saksassa yhdessä joukossa taistelleet SS-miehet hajautettiin Suomessa varmuuden vuoksi heti eri yksiköihin. Ei-aivan-merkityksettömänä triviana on aika hurja ajatus, että 1/4 suomalaisista yliopistojen professoreista kuului sodan aikana avoimen kansallissosialistimyönteiseen järjestöön.

Kirjan viimeisessä luvussa vedetään suomalaisille populaareille historia-aiheisille tietokirjoille harvinaisen suoraan yhtäläisyysmerkkejä 1930-luvun ja nykytilanteen välillä, korostaen nimenomaan hiljaisen enemmistön hyväksynnän merkitystä ääriliikkeille.

[tsiiah]

Pajtim Statovci : Kissani Jugoslavia

Tää olis toiminut paremmin ihan vaan maahanmuuttajaperheen tarinana, kissa- (ja käärme)skenet oli aivan turhia.

[ontuva hollantilainen]

Frederik Pohlin avaruuden portin ja Isaac Asimovin ja jonkun toisen Yö saapuu.

[uros]

Peter Criss - KISSin kissamiehen elämä.

[Keitossani on mies]

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti! - Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä

On pitäny lukee tää jo seittemän vuoden ajan, nyt sit vihdoin sattu käteen kirjastossa. Jännä katsaus syömsihäiriöiden hoidon historiaan ja elämään ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Suomennos oli kaikkine yhdyssanavirheineen aika tönkkö, pitäs varmaan lukee alkuperäiskielellä jossain vaiheessa.