Punk in Finland

Philip K. Dick: Haudasta kohtuun

Ufomämmit wrote:Lukujonoon tää. Nautin ihan liikaa siitä käsittämättömästä ihmismanipuloinnista + se ihmeellinen logiikkaperusteinen taikominen on aika hauskaa settiä
Itseähän ei haittaa, jos homma menee jotenkin psykedeeliseksi, mutta jos henkilöhahmoissa ei oikein oo kehittymisen varaa niin ikävä juttu. Mutta katotaan

Kyllä tässäkin vähän sieluja muovataan erikoismanipulointitaidoilla muovataan. Ite kans diggaan suuresti siitä, että magian metafysiikkaa avataan vakavalla naamalla meille maallikoille.

Tässä viimesen noin vuoden sisällä lukemani kirjat:

Kalle Päätalo

Koillismaa
Selkosen kansaa
Myrsky Koillismaassa
Myrskyn jälkeen
Mustan lumen talvi

Huonemiehen poika
Tammettu virta
Kunnan jauhot
Täysi tuntiraha
Nuoruuden savotat
Loimujen aikaan
Ahdistettu maa
Miinoitettu rauha
Ukkosen ääni
Liekkejä laulumailla
Tuulessa ja tuiskussa
Tammerkosken sillalla
Pohjalta ponnistaen
Nuorikkoa näyttämässä
Nouseva maa
Ratkaisujen aika
Pyynikin rinteessä
Reissutyössä
Oman katon alle
Iijoen kutsu
Muuttunut selkonen
Epätietoisuuden talvi
Iijoelta etelään
Pato murtuu
Hyvästi, Iijoki
Pölhökanto Iijoen törmässä

Ihmisiä telineillä
Ennen ruskaa
Koillismaa kuvina
Viimeinen savotta
Nälkämäki
Kairankävijä
Höylin miehen syksy
Susipari
Sateenkaari pakenee
Juoksuhautojen jälkeen
Mustan lumperin raito
Selkosten viljastaja
Kannaksen lomajuna

Lisäks:
Volter Kilpi - Alastalon salissa
Hippo Taatila - Isipappa Blues (ai jestas tää oli paska)

Päätaloista ei kyllä pysty sanomaan missä järjestyksessä ne tuli oikeesti luettua, kun tuli luettua tota muuta tuotantoo Iijoki-sarjan kirjojen välissä. Olipahan melkonen urakka, mut jotenkin jäi vaan koukkuun. Vaimo huokas helpotuksesta, kun sain homman loppuun Melkein tuli tippa linssiin Iijoki-sarjan viimestä osaa lukiessa, kun Kalle selvitti pikakelauksella viimeset n. 30 vuotta elämästään.

Kalle

Ohhoh. Itellä ei riittäis mielenkiinto mitenkään, mutta hyvä että nautit ja hieno urakka.

no huh huh

Maurin Jopo wrote: Volter Kilpi - Alastalon salissa

nyt sä voit ostaa semmosen t-paidan!

Ufomämmit wrote:no huh huh

Maurin Jopo wrote: Volter Kilpi - Alastalon salissa

nyt sä voit ostaa semmosen t-paidan!

Olihan tää raskas lukee, kun oli niin paljon sellasia sanoja, joista ei ymmärtäny mitään ennen ku googletti. Toisaalta ton kirjan vahvuus onkin rikas sanasto. Sanoisin et kirjan vaikeutta on kyllä vahvasti liioteltu. Varsinkin ton ite päätapahtuman eli laivantekodiilin sopimisen keskelle upotetut tarinat tullimiesten kusetuksista oli viihdyttäviä.

Itekin lainasin ton alkukesästä, mutta sit oli keikkaa ja kaikkea muuta ja laina-ajat paukku ja sit lainailinki kaikkea muuta ja nyt on Burroughsit kesken, eli ehkä pitää talvella koittaa uusiksi Alastalon salia. Ei se ainakaan tuntunut mitenkään erityisen raskaalta minkään muun, kuin aiheensa puolesta, ite tekstiä oli miellyttävä lukea ja se alun hautausmaa-esipuhe oli hieno!

Maurin Jopo wrote:Tässä viimesen noin vuoden sisällä lukemani kirjat:

Kalle Päätalo

Koillismaa
Selkosen kansaa
Myrsky Koillismaassa
Myrskyn jälkeen
Mustan lumen talvi

Huonemiehen poika
Tammettu virta
Kunnan jauhot
Täysi tuntiraha
Nuoruuden savotat
Loimujen aikaan
Ahdistettu maa
Miinoitettu rauha
Ukkosen ääni
Liekkejä laulumailla
Tuulessa ja tuiskussa
Tammerkosken sillalla
Pohjalta ponnistaen
Nuorikkoa näyttämässä
Nouseva maa
Ratkaisujen aika
Pyynikin rinteessä
Reissutyössä
Oman katon alle
Iijoen kutsu
Muuttunut selkonen
Epätietoisuuden talvi
Iijoelta etelään
Pato murtuu
Hyvästi, Iijoki
Pölhökanto Iijoen törmässä

Ihmisiä telineillä
Ennen ruskaa
Koillismaa kuvina
Viimeinen savotta
Nälkämäki
Kairankävijä
Höylin miehen syksy
Susipari
Sateenkaari pakenee
Juoksuhautojen jälkeen
Mustan lumperin raito
Selkosten viljastaja
Kannaksen lomajuna

Lisäks:
Volter Kilpi - Alastalon salissa
Hippo Taatila - Isipappa Blues (ai jestas tää oli paska)

Päätaloista ei kyllä pysty sanomaan missä järjestyksessä ne tuli oikeesti luettua, kun tuli luettua tota muuta tuotantoo Iijoki-sarjan kirjojen välissä. Olipahan melkonen urakka, mut jotenkin jäi vaan koukkuun. Vaimo huokas helpotuksesta, kun sain homman loppuun Melkein tuli tippa linssiin Iijoki-sarjan viimestä osaa lukiessa, kun Kalle selvitti pikakelauksella viimeset n. 30 vuotta elämästään.

Kalle

Ite luin just viimeksi "Hyvästi Iijoki" kirjan ja aloitin juuri sarjan viimeisen kirjan. Hyvä että Kalle kirjoitti vielä tämänkin osan sarjaan. Olen kyllä mielestäni nopea lukija mutta olen saanut tuhlattua reilusti puolitoista vuotta pelkkään Iijoki-sarjaan (joitain muita kirjailijoita olen välissä lukenut kun meinasin kyllästyä Kallen sotavuosien kuvaukseen). Loputkin Päätalot tulee varmasti luettua, se miten paljon siihen menee aikaa on mahoton sanoa, riippuu paljolti siitäkin miten elokuvaharrastus aina toisinaan syö lukemiseen jäävää aikaa.

^Iijoki-sarja ois jääny jotenkin keskeneräsen tuntuseks ilman tota viimestä osaa, jota ei alunperin ollu tarkotus tehä. Ite tykkäsin ehkä eniten niistä sotavuosista.

Noista irrallisista teoksista parhaita oli Vikke Nilosta kertovat Kairankävijä ja Viimeinen savotta. Samoin Nälkämäki, mut sehän nyt oikeestaan on ku yks Iijoki-sarjan kirjoista sillä erotuksella et Kalle Päätalo onkin Matti Lieko.

Kauko Röyhkän tuore romaani Lapinpoika. Mun mielestä kuuluu Röyhkän parempien romaanien joukkoon.

Erno Paasilinna: Rohkeus - Arndt Pekurisen elämä ja teloitus
Suosittelen.

King - Musta Torni osat 5-7

Maurin Jopo wrote:^Iijoki-sarja ois jääny jotenkin keskeneräsen tuntuseks ilman tota viimestä osaa, jota ei alunperin ollu tarkotus tehä. Ite tykkäsin ehkä eniten niistä sotavuosista.

Omasta mielestäni parhaita on ne Kallen lapsuuden kuvaukset 1920 ja -30 lukujen aikaan Jokijärvellä ja sen ympäristössä, sekä isä-herkon sairauden vuosien kuvaukset....Olenkin lukenut 7 ensimmäistä kirjaa kahteen kertaan. Sotavuosien kuvauksissa Kalle mielestäni takertuu liikaa joihinkin hahmoihin kuten Vimpariin yms. ja toistoa on paljon. Ehkä uskon niidenkin kirjojen parantuvan toisella lukemiskerralla....toisaalta tykkäsin ihan älyttömän paljon Kallen haavoittumisen jälkeisestä ajasta ja kerronnasta sotasairaaloissa ja Hennalassa ja tyttölyseolla kuppaparantolassa Suomen jälleenrakennusta Kalle kuvasi loistavasti....Kallen ja Lainan avioliiton loppuminen oli raskasta luettavaa mutta yksi liikuttavimmista hetkistä koko sarjassa on se kun Leena - kallen uusi vaimo - sanoo Kallen ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen jotain tyyliin "ihminen ei voi yrittää enempää päämääränsä kohti kuin sinä olet yrittänyt".

Eilisen ja tän päivän aikana olen lukenut viimeistä kirjaa reilut 400 sivua ja täytyy sanoa että siinäkin on sellaista kerrontaa että meinaa tulla tippa linssiin. Ei voi kun arvostaa kuinka syöpää sairastanut 78 vuotias kirjailija sai vielä viimeisessä kirjassaan tällaista jälkeä aikaan.

Kun tuo on luettu niin alan lukemaan järjestyksessä Päätalon muuta tuotantoa.

Ihan viimeisimpänä Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni.

Kesän aikana tullut kyllä luettua mukavasti. Varmaan noin 30-40 kirjaa.