Minkä kirjan luit viimeksi?

[Lusku]

Von Grimmelhausen: Seikkailukas Simplicissimus.

Veijaritarina 30-vuotisesta sodasta, kirjoitettu hiukan sodan jälkeen.

Irvokas, groteski, raaka, alatyyliä viljelevä, kuvia kumartelematon. Tästä kirjasta saa todennäköisesti aika hyvän kurkistuksen 1600-luvun ihmisen mielenmaisemaan. Olen jopa näkeväni mentaalisella tasolla tässä uskonnollisen maailmankuvan murentumista, vaikka tässäkin kyllä ollaan kauhistelevinaan(?) (uskonnollista) rappiota. Jotkut historioitsijathan ovat sitä mieltä, että 30 vuotta jatkuneet uskonsodat saivat osan Eurooppaa kyllästymään uskonnolliseen kiihkoiluun. Voi olla. Tämä teos on joka tapauksessa monilta osiltaan hyvin ambivalentti, joten mitään kovin selkeää dogmaa tai sanomaa siitä on hyvin hankala hakea. Paitsi että elämme naurettavassa ja oikukkaassa maailmassa.

[Lusku]

^ilmestynyt 1668, samoihin aikoihin perustettiin Ranskan Akatemia, Englannissa Royal Society, 30 vuotinen sodan jäljet alkoivat arpeutua Saksassa ja Britanniassakin oltiin päästy puritaaneista eroon. Newton kirjoitti kohta tieteelliset teoriansa. Noihin aikoihin ajoittuu valistuksen synty... Simplicissimus ei silti ole vielä ihan samanhenkinen kuin Voltairen satiirit. Paljon epämääräisempi.

[Ananaskääpiö]

Glen Cook: Musta komppania

Rogessa esitetty ajatus, että kyseessä olisi "fantasikirja ilman fantasiaa" osoittautui vääräksi. Musta komppania on enemmänkin perinteikästä miekka&magia -fantasiaa, jossa vaikka kertojanääni kuuluu palkkasoturikomppanian lääkäri-kirjurille niin oikeastaan kaikki tärkeät käänteet kietoutuvat kovan luokan velhojen puuhastelujen ympärille. Kirjan ja kirjasarjan maine täytyy todennäköisesti suhteuttaa sen kirjoitusaikaan, koska vuonna 1984 tietty tyly brutaalisuus ja häiritsevät yksityiskohdat, kuten myös nuo ei-sankarilliset protagonistit olivat mahdollisesti uutta ja tietäraivaavaa. Ihan mielenkiinnolla odotan miten sisältö kehittyy, koska sarja on jatkunut tälle vuosituhannelle asti.

[eh]

Kevin Dunn: Global Punk – Resistance and Rebellion in Everyday Life

Kirjoittaja on kansainvälisten suhteiden tutkija ja punkkari. Kirjan kunnianhimoinen tavoite on "osoittaa, että DIY-punk on toimiva poliittisen vastarinnan ja henkilökohtaisen voimaantumisen työkalu". Onhan se tai en tiiä.

Tyylillisesti ja osin sisällöltäänkin melko akateemista tekstiä, jossa viittaillaan yhteiskuntafilosofeihin huoletta. Mutta kyllä tämä melko samaistuttavana pysyy silti, lähdeaineistosta merkittävä osa on punkkareiden haastatteluja.

En ole ihan varma, kenelle ja miksi kirja on kirjoitettu. Minä tykkäsin kyllä, mutta luulisin varsinaisen kohderyhmän olevan akateemisemmin suuntautunut. Ehkä tuosta joku saa arvokkaita keinoja moninaisen ja määrittelyjä pakenevan käsitteen työstämiseen.

[too old for this shit]

Erno Paasilinna: Rohkeus - Arndt Pekurisen elämä ja teloitus
Suosittelen.

Hyvä kirja kyllä ja Ernon tuotantoon kannattaa tutustua laajemminkin. Esimerkiksi Timo K. Mukka-kirja oli erinomainen, samoin Ernon muistelmat.

[pidetään symposium]

Von Grimmelhausen: Seikkailukas Simplicissimus.

Veijaritarina 30-vuotisesta sodasta, kirjoitettu hiukan sodan jälkeen.

Irvokas, groteski, raaka, alatyyliä viljelevä, kuvia kumartelematon. Tästä kirjasta saa todennäköisesti aika hyvän kurkistuksen 1600-luvun ihmisen mielenmaisemaan. Olen jopa näkeväni mentaalisella tasolla tässä uskonnollisen maailmankuvan murentumista, vaikka tässäkin kyllä ollaan kauhistelevinaan(?) (uskonnollista) rappiota. Jotkut historioitsijathan ovat sitä mieltä, että 30 vuotta jatkuneet uskonsodat saivat osan Eurooppaa kyllästymään uskonnolliseen kiihkoiluun. Voi olla. Tämä teos on joka tapauksessa monilta osiltaan hyvin ambivalentti, joten mitään kovin selkeää dogmaa tai sanomaa siitä on hyvin hankala hakea. Paitsi että elämme naurettavassa ja oikukkaassa maailmassa.

Mun fiktiosivistyksessä on parin sadan vuoden aukko Rabelais'n ja Tristram Shandyn välissä ja olin jotenkin jäänyt siihen uskoon, ettei siellä välissä mitään ole. (eikun siis tietty Don Quijote mutta kyllä sä tiärät saatanan kamera)

[tauti]

30-v sota kyllä kiinnostaa, suoraan sanottuna sairasta touhua

[Ananaskääpiö]

30-v sota kyllä kiinnostaa, suoraan sanottuna sairasta touhua

Onko Peter Englundin Suuren sodan vuodet luettu?

[tauti]

30-v sota kyllä kiinnostaa, suoraan sanottuna sairasta touhua

Onko Peter Englundin Suuren sodan vuodet luettu?

Ei oo ja ylipäätään on aika pinnalliset tiedot tästä sodasta.

[lortto]

Catch-22. Välillä todella mukaansatempaava, välillä meinasi tuntua liian pitkältä Monty Python -sketsiltä. Plussat siitä, että osa tosta dadasta sai hihittelemään ääneen.

[Ananaskääpiö]

30-v sota kyllä kiinnostaa, suoraan sanottuna sairasta touhua

Onko Peter Englundin Suuren sodan vuodet luettu?

Ei oo ja ylipäätään on aika pinnalliset tiedot tästä sodasta.

Lisääppä tuo sitten lukulistalle, erittäin hyvä. Ja sit voi jatkaa akateemisempaan suuntaan jos kiinnostaa.

Tässä joku arvostelu: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... .php?id=56

[tauti]

30-v sota kyllä kiinnostaa, suoraan sanottuna sairasta touhua

Onko Peter Englundin Suuren sodan vuodet luettu?

Ei oo ja ylipäätään on aika pinnalliset tiedot tästä sodasta.

Lisääppä tuo sitten lukulistalle, erittäin hyvä. Ja sit voi jatkaa akateemisempaan suuntaan jos kiinnostaa.

Tässä joku arvostelu: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... .php?id=56

laitan kyllä tänkin lukujonoon. Hemmetti

[Suomen surkein ihminen]

Nyt se on luettu. Oli hienoa että Kalle jaksoi kirjoittaa vielä tämänkin kirjan vaikka harvoin on tullut yhtä surullinen mieli kirjaa lukiessa. Ennen kuin alan käymään muuta Päätalon tuotantoa läpi pitää lukea välissä jotain vähän kevyempää.

[tsiiah]

Laura Lindstedt : Oneiron

Aivan mahtava!

Lisätääns tähän vielä se, että joskus aikanaan oon jättänyt Lindstedtin Sakset kesken. En todellakaan muista, että miks, mutta ehkä sen ja ton tulevan väitöskirjan (Sarrautesta) takia odotin, että tää on jotenkin vaikeaselkoista, mutta ei. Joistakin kirjoista tietää heti ekalta sivulta, että nyt on hyvää tiedossa ja tää oli sellanen.

[Lusku]

Von Grimmelhausen: Seikkailukas Simplicissimus.

Veijaritarina 30-vuotisesta sodasta, kirjoitettu hiukan sodan jälkeen.

Irvokas, groteski, raaka, alatyyliä viljelevä, kuvia kumartelematon. Tästä kirjasta saa todennäköisesti aika hyvän kurkistuksen 1600-luvun ihmisen mielenmaisemaan. Olen jopa näkeväni mentaalisella tasolla tässä uskonnollisen maailmankuvan murentumista, vaikka tässäkin kyllä ollaan kauhistelevinaan(?) (uskonnollista) rappiota. Jotkut historioitsijathan ovat sitä mieltä, että 30 vuotta jatkuneet uskonsodat saivat osan Eurooppaa kyllästymään uskonnolliseen kiihkoiluun. Voi olla. Tämä teos on joka tapauksessa monilta osiltaan hyvin ambivalentti, joten mitään kovin selkeää dogmaa tai sanomaa siitä on hyvin hankala hakea. Paitsi että elämme naurettavassa ja oikukkaassa maailmassa.

Mun fiktiosivistyksessä on parin sadan vuoden aukko Rabelais'n ja Tristram Shandyn välissä ja olin jotenkin jäänyt siihen uskoon, ettei siellä välissä mitään ole. (eikun siis tietty Don Quijote mutta kyllä sä tiärät saatanan kamera)

nö tästä vaan sitten lukemaan
...mutta onhan tuossa myös tuolta aikaväliltä mm. Jonathan Swiftin teokset, Gulliver ainakin TÄYTYY lukea. Daniel Defoella myös mielenkiintoista kamaa ja onhan Robinson Crusoe aika olennainen (ite luin tän vähän turhan nuorena).

John Miltonia pitäis lukea vielä tuosta 1600 l-ostastosta, miksei Racineakin.