Punk in Finland

goottitupsu wrote:Steinbeck-Vihan hedelmät 1 ja 2 . Hyvä on.

On. Helvetin hyvä.

Hiking Pants wrote:Katja Kettu: Yöperhonen

Tästä tykkäsin myös.

Hotakaisen Klassikon

Teemu Mäki - Äidin oma

Pääsi koskettamaan yllättävän paljon, vaikka aluksi pidin vähän ärsyttävänä teoksena. Harvoin tykkään kauhean pitkistä runoista ellei kyseessä ole joku kunnon eepos, mutta monen kymmenen sivun mittaisessa nimirunossa oli paljon hienoja juttuja. Pidin huomattavasti enemmän kuin aiemmista Mäen runokirjoista mitä oon lukenut.

Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla -Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn

Tässäpä oikeasti jämäkkä historiateos suomeksi. Punaisena lankana on miten päätösten ja sattumien kautta Länsi-Eurooppa päätyi liberaaliin oikeusvaltioon idän valintojen ja olosuhteiden johtaessa erilaiseen maailmankuvaan ja yhteiskuntiin. Kulttuurien kohtaamisten laajemmin tänä päivänä jos haluaa tarkastella näistä lähtökohdista niin pohjavire on hivenen pessimistinen, koska ero on alkanut jo sen tuhat vuotta sitten ja vaikuttaa monella eri tasolla. Korpela tuo esiin oikeastaan itelle aika uusia näkökulmia esim. hellenismin syntyyn ja kuinka niin idän ja lännen kristilliset kirkot kuin islamilainenkin kulttuuri on rakentunut sen päälle omin vivahteinsa. Arvostamani yläasteen äidinkielinopettajani laittoi meidät kirjottamaan kirja-arvosteluja tasaisin väliajoin ja yksi sääntö oli, että "älkää suositelko", joten en tee siitä.

Jesper Roine: Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla kooste ja pohjoismainen näkökulma

Ihan ok. Matemaattiset kaavat oli kyllä aika tylsiä. Loistavaa unilukemista. Ei liian tylsä, mutta semmoinen että kun tuota hetken lukee niin alkaa nukuttaa.
Varmaan tuosta olennainen välittyi. Ehkä voisin tuon varsinaisen Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla -kirjankin ostaa joskus jos sattuu halvalla tulemaan vastaan.

http://vaurastuja.blogspot.fi/2015/03/t ... vulla.html

Shakespearen Venetsian Kauppias. Oli antisemitististä, en tykännyt.

Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia

Utsjoen paliskunnan kummisetä mittatilauspuvussaan hoitelee bisneksiää eli nujertaa kilpailijat, kerää suojelurahaa, lobbaa poliitikkoja ja hallitsee aluettaan. Ongelmaksi muodostuu silti esikoispoika, joka lähtee prosenttimoottorikelkkajenginsä kanssa sotaan isäukkoaan vastaan. Mukana övereiden henkilöhahmojen ja jännittävien käänteiden lisäksi ehkä muutamia hyviä havaintoja ja ajatuksia. Ja itsekin Utsjoella vierailleena pidän tätä lähes dokumenttina nykysaamelaisten arjesta.

Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni

Riehakasta ja viisasta tekstiä.

Markus Kajo: Kettusen toinen tuleminen

Justus wrote:Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni

Riehakasta ja viisasta tekstiä.

kiinnostaa!

Alfred Nobelaner wrote:Anthony Burgess - A Clockwork Orange.

ihan helvetin kova kirja. Loppu erilailla ku leffa mutta ei siinä mitään. Vähän kesti päästä sisään tuohon keksittyyn puheenparteen mutta kyllä se siitä sit.

Kirjan Amerikan painoksesta, jollainen Kubrickilla oli käsikirjoituksen pohjana, puuttui tyystin viimeinen luku, mikä selittää elokuvan lopetuksen.

tyylikäs skedechinoissa wrote:

Justus wrote:Ikkyuu: Riehaantunut pilvi ja luurankouni

Riehakasta ja viisasta tekstiä.

kiinnostaa!

Kyllä mä suosittelen! Kai Nieminen on kääntäny jonkin verran japanilaista ja kiinalaista zenmunkkien ym. runoutta Basamille ja kannattaa nekin varmaan tsekata. Ainakin tästä ja Ryookan-kirjasta kandee napata uusin laitos/painos, missä on avattu juippien taustoja ja selitetty runoja tarvittaessa.

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
Todella hyvä kirja. Tän lukeminen jotenkin helpotti tajuamaan koko kuviota ja tapahtumien etenemistä, kun tähän asti olin vaan lukenut tapauksesta hajanaisia artikkeleita silloin tällöin. Ei olis mun mielestä tarvinnut pureutua yhtään enempää mihinkään aiheeseen eikä myöskään vähempää. Just hyvä näin.
Enkä enää tämän kirjan luettuani usko niin näköalattomasti Auerin syyllisyyteen. Pisti miettiin!

Tolstoin The Death of Ivan Ilych, joka kertoi kuolemisesta. Tietysti, koska on suht vanha kirja niin tietää, että Jumala astuu heti kuvaan tässä tapahtumassa, joka on pikkasen tylsää. Mielenkiintoista tässä oli nähdä se reflektointi Tolstoin omasta kuolemanpelosta, joka oli vissiin aika pitkään henkilön omassa elämässä läsnä melkein fobiana, ja vissiin myös uskon horjuminen kuoleman lopullisuuden edessä. Mukana oli myös sellaista arjen psykologiaa, miten ikävät asiat vaikuttaa ihmissuhteisiin omassa elämässä, ja miten ihmiset suhtautuvat kuoleviin ihmisiin ylipäänsä. Parasta ja raastavinta oli itestä ehkä just tuo valheellisen kuvan ylläpitäminen Ivanin tulevaisuuden ennustamisesta hänen sairastuttuaan, koska koen sellaista teeskentelyä tietyissä ikävissä tilanteissa omassa elämässäni olleen ja minusta se oli sopivaa sekä aitoa.