Punk in Finland

Maupassantin Neiti Fifi ja muita kertomuksia.

Melville: Lumotut saaret ja muita kertomuksia.

Melville: Billy Budd, matruusi.

Hyvää tavaraa kaikki. Neiti Fifin novellit olivat niin vahvoja tunnelmaltaan ja vaikutukseltaan, että niitä piti lukea pienissä erissä. Melville myös loistava novellisti, Lumotut saaret -kokoelma 5/5.

Maupassant taitaa olla maailman kaikkien aikojen paras novellisti (Tsehovin ohella).

Viime aikoina oon lukenu:

Iain M. Banks : The Player of Games

Ihan helvetin hyvä. Vaikka olin kuullut Banksista hyvää, niin en amatööri-scifistinä tiennyt mitään sen tarkempaa ja pääsi yllättämään freesiydellään. Mahdollisesti jopa paras scifi-kirja mitä on tullut luettua (tietty vertailu johonkin Duneen on aika hankalaa).

Nick Hornby: Funny Girl

Ihan hyvä Hornby. Kirjoittaa edelleen aivan helvetin hyvin ja jossain vaiheessa kirjaa ajattelin että tää saattais olla jopa Tosi Hyvä Kirja. Mutta ei tarina ja teema sit kuitenkaan kantanut ihan loppuun asti. Mutta paljon hyviä juttuja ja on vaan ihailtava miten toi teksti on yhtä aikaa niin helppolukuista mutta silti älykästä eikä aliarvioi lukijaa.

Lusku wrote:Maupassant taitaa olla maailman kaikkien aikojen paras novellisti (Tsehovin ohella).

Se on kova novelli se "Katkeruus." Vanha yksinäinen ukko käy kysymyssä sydämensä valitulta, että olisko hänellä ollut joskus saumoja ja saatuaan myöntävän vastauksen menee puun alle yksin itkemään paskaa elämäänsä.

Ananaskääpiö wrote:

Lusku wrote:Maupassant taitaa olla maailman kaikkien aikojen paras novellisti (Tsehovin ohella).

Se on kova novelli se "Katkeruus." Vanha yksinäinen ukko käy kysymyssä sydämensä valitulta, että olisko hänellä ollut joskus saumoja ja saatuaan myöntävän vastauksen menee puun alle yksin itkemään paskaa elämäänsä.

Joo, tällä on todella lohduttomia tarinoita. Ei kuitenkaan pelkästään, vaan noissa novelleissa on suunnilleen koko elämän kirjo ja kaikki mahdolliset tyylilajit.

Tiesitkö muuten, että kirjailija päätti päivänsä mielisairaalassa?

Neiti Fifin alussa on biografia kirjailijasta, joka on lakonisuudessaan jo tragikoominen. (tässä osa siitä)

Hän harrasti ulkoilmaelämää, vesillä oloa ja kalastusta, mutta tunsi myös viettymystä hurjastelevaan elämäntapaan, menetti terveytensä jo varhain ja kuoli 43-vuotiaana Passyn mielisairaalassa Pariisin lähellä.

Lusku wrote:

Ananaskääpiö wrote:

Lusku wrote:Maupassant taitaa olla maailman kaikkien aikojen paras novellisti (Tsehovin ohella).

Se on kova novelli se "Katkeruus." Vanha yksinäinen ukko käy kysymyssä sydämensä valitulta, että olisko hänellä ollut joskus saumoja ja saatuaan myöntävän vastauksen menee puun alle yksin itkemään paskaa elämäänsä.

Joo, tällä on todella lohduttomia tarinoita. Ei kuitenkaan pelkästään, vaan noissa novelleissa on suunnilleen koko elämän kirjo ja kaikki mahdolliset tyylilajit.

Tiesitkö muuten, että kirjailija päätti päivänsä mielisairaalassa?

Itseasiassa tossa selvis kun piti googlella varmistaa, että toi "Katkeruus" varmasti oli Maupassantin novelli. Tollahan oli tosiaan sit semmosia perinteisen romanttisiakin stooreja muistaakseni samassa kokoelmassa.

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Sydäntälämmittävällä, ajoittain aika surullisellakin tavalla kuvattu teos elämän eri sattumanvaraisuuksista. EU:n kirjallisuuspalkinto sekä Finlandia-ehdokkuus olivat aivan ansaittuja!

tyylikäs skedechinoissa wrote:

Islaa wrote:Tolstoin The Death of Ivan Ilych, joka kertoi kuolemisesta. Tietysti, koska on suht vanha kirja niin tietää, että Jumala astuu heti kuvaan tässä tapahtumassa, joka on pikkasen tylsää. Mielenkiintoista tässä oli nähdä se reflektointi Tolstoin omasta kuolemanpelosta, joka oli vissiin aika pitkään henkilön omassa elämässä läsnä melkein fobiana, ja vissiin myös uskon horjuminen kuoleman lopullisuuden edessä. Mukana oli myös sellaista arjen psykologiaa, miten ikävät asiat vaikuttaa ihmissuhteisiin omassa elämässä, ja miten ihmiset suhtautuvat kuoleviin ihmisiin ylipäänsä. Parasta ja raastavinta oli itestä ehkä just tuo valheellisen kuvan ylläpitäminen Ivanin tulevaisuuden ennustamisesta hänen sairastuttuaan, koska koen sellaista teeskentelyä tietyissä ikävissä tilanteissa omassa elämässäni olleen ja minusta se oli sopivaa sekä aitoa.

mä luin just anna kareninan, ja siinä oli kanssa aika kiehtova kuolinkohtaus jossa pyöriteltiin paljon samoja teemoja. loistava kirja sinänsä, mutta jäi vähän sellainen fiilis myös, että on täysin käsittämätöntä että tällaiset suorastaan eriskummalliset kristilliset apologiat niinkuin tää ja dostojevskin teokset on edelleen 2010-luvulla kiistattomia klassikoita. ihan niin kuin me ei oltaisi jossain, miten sen sanoisi, moraalisessa metafysiikassa edetty yhtään yli sataan vuoteen

Kiitos, että sanoit tämän ääneen. Uskaltaudun sanomaan pari juttua, jotka on mielessä käynyt: vanhojen klassikokkejan arvostus on näiden lukemisen myötä pikkasen laskenut. Koen, että osa porukkaa lukee näitä kirjoja, koska koetaan sen olevan osa länsimaista sivistystä tuntea nämä, vaikka ne eivät sinällään saata nostaa mitään sivistysleveleitä vaikka filosofioissa tai herättää mielenkiintoisia ajatuspolkuja tai haastaa millään lailla olemassa olevia rakenteita tai mielikuvia tai mitä tahansa, muuta kuin historian osalta. Näitä luetaan varmaan edelleen tunnetuissa opinahjoissa, kuten Trinityissä, joten arvostus säilyy. Onhan näissä joitakin mielenkiintoisia puolia tullut esiin, mutta eivät ne ole minussa oikeastaan herättäneet tunteita tai laittaneet ajattelemaan maailmaa uudelle tavalla.

dags_g wrote: Ihan hyvä Hornby. Kirjoittaa edelleen aivan helvetin hyvin ja jossain vaiheessa kirjaa ajattelin että tää saattais olla jopa Tosi Hyvä Kirja. Mutta ei tarina ja teema sit kuitenkaan kantanut ihan loppuun asti. Mutta paljon hyviä juttuja ja on vaan ihailtava miten toi teksti on yhtä aikaa niin helppolukuista mutta silti älykästä eikä aliarvioi lukijaa.

Oi, että. Kiva kuulla tämä. Olen lukenut melkein kaikki Hornbyt. Innostus taantui Juliettiin, mutta taidan ottaa tän kirjan lainaan seuraavaksi.

Islaa wrote: Kiitos, että sanoit tämän ääneen. Uskaltaudun sanomaan pari juttua, jotka on mielessä käynyt: vanhojen klassikokkejan arvostus on näiden lukemisen myötä pikkasen laskenut. Koen, että osa porukkaa lukee näitä kirjoja, koska koetaan sen olevan osa länsimaista sivistystä tuntea nämä, vaikka ne eivät sinällään saata nostaa mitään sivistysleveleitä vaikka filosofioissa tai herättää mielenkiintoisia ajatuspolkuja tai haastaa millään lailla olemassa olevia rakenteita tai mielikuvia tai mitä tahansa, muuta kuin historian osalta. Näitä luetaan varmaan edelleen tunnetuissa opinahjoissa, kuten Trinityissä, joten arvostus säilyy. Onhan näissä joitakin mielenkiintoisia puolia tullut esiin, mutta eivät ne ole minussa oikeastaan herättäneet tunteita tai laittaneet ajattelemaan maailmaa uudelle tavalla.

mä en kyllä tarkoittanut mitään tämmöistä, nimittäin mulle on nimenomaan vanhat klassikot aina ollut kaikkein tärkeimpiä ja läheisimpiä kirjoja, teini-ikäisenä myös mainitsemani dostojevski. en siis mitenkään varsinaisesti kyseenalaista esim tolstoin ja dostojevskin arvoa, vaan ihan positiivisesti suhtautuen hämmästelen sitä, miten ne puhuttelee ihmisiä yhä

100% analyyttistä kantsu tietoo wrote:

Aavehiihtäjä wrote:Arthur C. Clarke: Jumalan moukari
Mielenkiintoinen aihe, mutta jokin tässä tökki. Suomennos käppänen tai muuten vaan jotenki läyhänen toteutus tai en tiiä. Mut ihan ok 2/5.

clarken myöhempien aikojen tuotoksia, tehty 10 vuotta ennen romaanin julkasua kirjotetun novellin pohjalle. elikkäs vähän ideat hukassa niin kaiveli vähän laarinpohjia että löytyskö mitään.

Mjoo, no pitää lisätä positiivisena seikkana ettei ollut tuon pidemmäksi venyttänyt väkisin kuitenkaan.

Perttu Häkkinen, Vesa Iitti - Valonkantajat

Tämä oli vähän työläs lukea ja niinkuin toisaalla joku totesi, niin vähän sellainen laari mihin on kaadettu pari kärryllistä faktaa ja anekdootteja.
Pikkaisen suuremmalla höylällä olisi saanut poistaa toistoa. Loppu oli tästä syystä mukavampaa, kun ei tarvinnut kymmenettä kertaa lukea mainintaa Ervastin, tai Siitoimen samoista aikaisemmista puuhista.

Stephen King : Herääminen

Ihan hyvä stoori, mutta loppu vedettiin pikkasen pipariks.

tsiiah wrote:Stephen King : Herääminen

Ihan hyvä stoori, mutta loppu vedettiin pikkasen pipariks.

Eikös Stephen Kingin kirjat mene yleensä juuri noin?

Tero Ikäheimonen: Pirunkehto

Elikkäs tää uusi suomi bm -opus. Tykkäsin ihan helvetisti kirjoittajan tyylistä ja siitä että 100% oikein valitut bändit saa olla äänessä tarinansa kertoen ilman ulkopuolista näkemystä siitä miten hommat meni tai olisi pitänyt mennä.