Minkä kirjan luit viimeksi?

[mieletön kierre]

Stephen King : Herääminen

Ihan hyvä stoori, mutta loppu vedettiin pikkasen pipariks.

Eikös Stephen Kingin kirjat mene yleensä juuri noin?

Onks tää tää missä pappi pelaa sähkön kaa? Samaa mieltä

Luin Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan. Mikrohistoria luokan ja sukupuolen näkövinkkelistä kiinnostaa ja lievä melodraama toimii, joten hotkaisin neljä kirjaa tosta noin vaan.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

alkukirja hemmetin hyvä ja loppu taattua vanhan koulun kokkelinhuuruista kingiä

mun mielestä toi oli hyvä, tykkäsin tavallaan lopustakin kun siinähän tehtiin kunniaa weird fiction tyypeille oikein urakalla.

[mieletön kierre]

Joo siis oli toi positiivinen yllätys, samoin kuin moni noista uusista Kingeistä! Tykkään kun on palattu just tavallaan vanhan äärelle ja ne Dreamcatcher- tai Tommyknockers-tyyppiset avaruusolentoräpistelyt on minimissään. Noihin loppurutistuksiin en kyllä totu varmaan ikinä.

[dags_g]

Ihan hyvä Hornby. Kirjoittaa edelleen aivan helvetin hyvin ja jossain vaiheessa kirjaa ajattelin että tää saattais olla jopa Tosi Hyvä Kirja. Mutta ei tarina ja teema sit kuitenkaan kantanut ihan loppuun asti. Mutta paljon hyviä juttuja ja on vaan ihailtava miten toi teksti on yhtä aikaa niin helppolukuista mutta silti älykästä eikä aliarvioi lukijaa.

Oi, että. Kiva kuulla tämä. Olen lukenut melkein kaikki Hornbyt. Innostus taantui Juliettiin, mutta taidan ottaa tän kirjan lainaan seuraavaksi.

Oon ite lukenu kaikki sen romaanit, Fever Pitch jäänyt jostain syystä sit taas lukematta. Yleisesti oon tykänny kyllä tosi paljon, mitä nyt nuortenkirja Slam oli ihan paska ja How to Be Goodistakin on aika nihkeät muistot. Tosin ton Goodin luin joskus teininä viimeks, pitäis varmaan lukea uusiks joskus. High Fidelity ehkä edelleen se paras Hornby.

[Kobro-saari]

Vladimir Nabokov: Lolita.

Hämmentävin lukukokemus vähään aikaan. Tykkäsin hemmetisti, silti samalla jätti takin aika tyhjäksi; kieli ja kerronta olivat yhtäaikaa uuvuttavaa ja todella soljuvaa. Nabokovin taitoa leikitellä asioilla täytyy kyllä ihailla. Vaikea kuvitella kenenkään kirjoittavan nykypäivänä kirjaa tällä tyylillä ja aihepiirillä.

[Dirt Track Beamon]

Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts

[Lämmin sylimikro]

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 5.

[Burzum/Kent]

Robert Walser: Konttoristi

Jotensakin pitkäpiimänen kirja, mutta silti täytyy sanoa, et on näissä varhaisen modernismin teoksissa aina jotain poweria jota harvoin nykykamasta löytää.

Werner Herzog: Jäinen matka

Elikkäs München-Pariisi-kävelymatkan päiväkirja jossa on omintakeista proosaa ja hyvä kaari skeptisesta menosta maaniseen.

[Ananaskääpiö]

Tero Ikäheimonen: Pirunkehto

Elikkäs tämä suomalaisen black metallin tarina. Oikein kiva. Alkupään juttujen lueskelu aina mielenkiintoista. Sit tähän tuli semmonen henkilökohtainen kulma, että tajus oman bm-seuraamisen jääneen tonne jonnekin aikojen taakse ja pidän esim. SW:n Carelian Satanist Madnessia niiden uutena levynä (ilmestynyt 2005). Viimosimmat yhtyeet aivan tuntemattomia. Mut aivan onnistunut kattaus, periaatteessa tota "yhtye kerrallaan" -lähestymistapaa voisi pitää vähän kunnianhimottomana, mutta teen sit ite paremman jos liikaa alkaa joskus hiertämään.

[epäpoliittinen mussolini]

carlo ginzburg - juusto ja madot

hieno ja surullinen henkilökuva ja kiinnostava katsaus uuden ajan alun maalaisväestön sivistyselämään, vaikka varsinainen teesi esi/ulkokristillisestä kansankulttuurista omine metafysiikoineen jäikin vähän ohueksi

[too old for this shit]

Antti Tuuri: Ameriikan raitilla

Kirjassa Tuuri muistelee matkojaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, joissa oli tutustunut suomensukuisiin siirtolaisiin ja heidän historiaansa. Näistä Tuuri oli sitten kerännyt taustamateriaalia romaaneihinsa, kuten lähes samannimiseen "Ameriikan raittiin". Kirja oli ihan ok, 3/5, paljon uutta tietoa ainakin itselleni. Tuurin kirjoitustyyli on kyllä tunnistettavaa, makuasia on pitääkö sitä puuduttavana vai sujuvana.

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Antti Tuuri: Ameriikan raitilla

Kirjassa Tuuri muistelee matkojaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, joissa oli tutustunut suomensukuisiin siirtolaisiin ja heidän historiaansa. Näistä Tuuri oli sitten kerännyt taustamateriaalia romaaneihinsa, kuten lähes samannimiseen "Ameriikan raittiin". Kirja oli ihan ok, 3/5, paljon uutta tietoa ainakin itselleni. Tuurin kirjoitustyyli on kyllä tunnistettavaa, makuasia on pitääkö sitä puuduttavana vai sujuvana.

Tuurin lause ja rytmi ja muutenkin: 5/5, aina voi napata Tuurin kirjan käteen jos ei muuta luettavaa olisi. Mutta silti tän kirjan aikana alkoi ehkä ekaa kertaa vähän puuduttamaan sen teksti, vaikka iahe olikin kiinnostava. Varsinkin kirjan loppupuoli oli aikamoista luettelointia.
Eikä se edellinen romaani, Pitelemättömät, ollut myöskään kovin hyvä, hitto. Mihinkään ei voi enää luottaa

[Antisocial Little Me]

julian barnes: flaubertin papukaija

[Puppe opettelee perusoikeuksia]

Antti Tuuri: Ameriikan raitilla

Kirjassa Tuuri muistelee matkojaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, joissa oli tutustunut suomensukuisiin siirtolaisiin ja heidän historiaansa. Näistä Tuuri oli sitten kerännyt taustamateriaalia romaaneihinsa, kuten lähes samannimiseen "Ameriikan raittiin". Kirja oli ihan ok, 3/5, paljon uutta tietoa ainakin itselleni. Tuurin kirjoitustyyli on kyllä tunnistettavaa, makuasia on pitääkö sitä puuduttavana vai sujuvana.

Tuurin lause ja rytmi ja muutenkin: 5/5, aina voi napata Tuurin kirjan käteen jos ei muuta luettavaa olisi. Mutta silti tän kirjan aikana alkoi ehkä ekaa kertaa vähän puuduttamaan sen teksti, vaikka iahe olikin kiinnostava. Varsinkin kirjan loppupuoli oli aikamoista luettelointia.
Eikä se edellinen romaani, Pitelemättömät, ollut myöskään kovin hyvä, hitto. Mihinkään ei voi enää luottaa

eihän Tuuri oo tehny Ikitien jälkeen mitään hyvää. tässä uusimmassa matkakirjassa ei ollut kiinnostavaa kuin se eka teksti, kaikki loput enempi vähempi yhdentekevää höpöttelyä. näitä mitäänsanomattomia matkakirjoja on tullut tällä vuosikymmenellä jo kolme, kaikki muistaakseni Ikitien jälkeen, eikä sen jälkeiset romaanitkaan oo ollut oikeen mistään kotoisin, Rauta-antura nyt ihan ok sentään

e: Pitelemättömiä en oo ku selannut, joten en sano siitä mitään sen enempää