Punk in Finland

Justus wrote:Mulla ei oo Phlebasin ja Matterin lisäks muita alla, ja Matterkin on tosiaan kesken, eli uskon kaiken En mä tota Matteria huonoks sano missään nimessä, mutta 450 sivun jälkeen tuntuu että 100 sivua ois varmaan voinu karsia. Muistaakseen piffillä joku, ellei Anis ite, sanoi jostain myöhemmästä Kulttuuristoorista, että siinä näkyy hyvin se, miten suvereenisti Banks hallitsee ton maailmansa (tai miljöönsä), ja sitä myöten stoori ja kerronta jää vähän latteaksi. En kyllä halua pistää sanoja kenenkään suuhun, eli anteeksi nyt! Mutta joka tapauksessa, tommonen maku mulla tosta on. Mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä kuvioita tässä paljastuu.

Hyviä kuvioita paljastuu.

jvg - etenee

hannele lauri wrote:jvg - etenee

No oliks hyvä? Kannattaako lukea?

Kellopeliappelsiini

Donna Tartt: The Goldfinch
Pidin paljon. Tykkään tosi paljon Tarttin tavasta käyttää kieltä ja kuvailla asioita. Tässä oli esim. tosi jotenkin ihania antiikkihuonekalujen ja taideteosten kuvailuja. Ne on jotenkin mieleenpainuvia. Jos Tarttin muihin teoksiin vertaa niin parempi kuin Little Friend, mutta ei kuitenkaan The Secret Historyn veroinen... ehkä. Ihan loppu vähän lässähti, mutta siinäkin Tartt oli tyylilleen uskollinen eikä paljon selitellyt.

Pirjo Hassinen: Popula
No tommonen perus

John Steinbeck: Helmi
oon lukenut ihan liikaa kirjoja, joissa köyhiä sorretaan

tsiiah wrote:John Steinbeck: Helmi
oon lukenut ihan liikaa kirjoja, joissa köyhiä sorretaan

Tämä pakotettiin koulussa lukemaan, jonka jälkeen olen tuntenut suurta kuvotusta ko. kirjailijaa kohtaan. Ei todnäk johdu kirjallisista ansioista vaan koska: Punk spirit vastustaa kaikkea.

Jim Thompson: Pottsville 1280
Ihan jees. Tosikin hyvä muuten, mutta lopusta en vaan kauheesti tykännyt. En ole tolta muuta lukenut kun tän ja Tappaja sisälläni. Kyllähän nämä muistutti toisiaan paljon, molemmissa omat hyvät puolensa. Kokonaisuutena tykkäsin enempi tosta Tappaja sisälläni, kun siinä oli loppukin hyvä.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tiedä nyt sitten, oliko toi ihan kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta "vahingossa" kirjoitetuksi esikoisromaaniksi kyllä todella hyvä. Lisää mittaa olisin kaivannut, mutta kai sen sukusaagan voi julkaista useammassakin osassa. (Lopottia ei näköjään saa e-kirjana kirjastosta, höh. Lisäksi lukulaitteen latausportti on näköjään rikki, tuplahöh.)

Mutta siis niin, melkein sata vuotta tässäkin taitaa olla aikajanalla pituutta, keskittyen tosin sinne keskimmäisille vuosikymmenille. Välistä aika ahdistavaa lestadiolaisen paikkakunnan jantelaisuuden ja useamman sukupolven kotielämän kuvausta, muttei liian, ainakaan minusta.

Loppu kuvaa hienosti sitä, miten jotkut asiat siirtyvät jälkipolvien tietoon ja toiset palavat unohduksiin. Kiinnostaa kovasti, miten nämä jatko-osissa näkyvät, vai näkyvätkö.

Tommi Liimatta - Jeppis 2

Aikalaisromaanin toinen osa kattaa ikävuodet 11-14 Pietarsaaresta muuton kynnykselle. Miltei 600-sivua pilkuntarkkaa esineiden, tuotteiden, hintojen, ihmisten ja tunteiden kuvailua, joka oli hivenen raskas paketti lukea, mutta miltei ikä- ja näköjään ajatustoverille voimakkaasti muistoja herättävää.

Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Täydellisen laajuinen novellikokis, sillä ei tommosta äärimmäisen karsittua tekstiä olis jaksanu paljon pidemmälti lukea. Melkosen hyvä kirja oikeestaan

jaxen wrote:Tommi Liimatta - Jeppis 2

Aikalaisromaanin toinen osa kattaa ikävuodet 11-14 Pietarsaaresta muuton kynnykselle. Miltei 600-sivua pilkuntarkkaa esineiden, tuotteiden, hintojen, ihmisten ja tunteiden kuvailua, joka oli hivenen raskas paketti lukea, mutta miltei ikä- ja näköjään ajatustoverille voimakkaasti muistoja herättävää.

Mulla diagnoosit on varmaan yhteneväiset Liimatan kanssa, nää Jeppikset on lähinnä hykerryttäneet ja toimineet muutenkin oikein hyvin, eikä (monen muunkin suusta kuultua) raskauden tuntua oo ollut ollenkaan.

mikko wrote:

jaxen wrote:Tommi Liimatta - Jeppis 2

Aikalaisromaanin toinen osa kattaa ikävuodet 11-14 Pietarsaaresta muuton kynnykselle. Miltei 600-sivua pilkuntarkkaa esineiden, tuotteiden, hintojen, ihmisten ja tunteiden kuvailua, joka oli hivenen raskas paketti lukea, mutta miltei ikä- ja näköjään ajatustoverille voimakkaasti muistoja herättävää.

Mulla diagnoosit on varmaan yhteneväiset Liimatan kanssa, nää Jeppikset on lähinnä hykerryttäneet ja toimineet muutenkin oikein hyvin, eikä (monen muunkin suusta kuultua) raskauden tuntua oo ollut ollenkaan.

No siis itse kaikkia kymmenen kassun haukkumalauluja myöten olen tehnyt melkein kaiken ton 1:1.
Raskaudesta puhun lähinnä ton kirjan työstämisnopeuden kohdalla.

penguinin tommosen parinkymmenen montaignen esseen valikoiman. kaikenlaiset moraalifilosofiointiosuudet oli aika kuivaa kamaa loputtomine latinalaislainauksineen ja aforismeineen, mutta noi montaignen näkemykset parisuhde-elämästä oli sekä viihdyttäviä että kiinnostavia, ja toi haparoiva epätoivo vanhenemisen ja sairauksien kanssa oli aika puhuttelevaa. sillä oli kuppa, munuaiskiviä ja vissiin kihtikin, ja eihän ne 1500-luvulla osannut niille mitään tehdä, niin kaikilla noilla ajatuksilla siitä, mitä elämä on, tai mitä on terve elämä, niin ne on tietenkin aivan erilaisia kuin kukaan länsimaalainen nykyään kirjoittaisi

sitten luin noi plutarkhosin muutama suomennettua esseetä. muut oli aika latteita, mutta "rakkaudesta" oli tosi hyvä dialogi siitä, miten naisen naiminen ja teinipoikien kanssa homostelu eroaa henkisesti ja moraalisesti