Minkä kirjan luit viimeksi?

[tsiiah]

Sami Lopakka : Marras

Oikein hyvä. Nauratti ihan ääneen. Lopussa hallusinaatiot meni vähän liian pitkälle, mutta ei se mitään.

[diesel joe]

Huxley: Tajunnan ovet / Taivas ja helvetti

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Sami Lopakka : Marras

Oikein hyvä. Nauratti ihan ääneen. Lopussa hallusinaatiot meni vähän liian pitkälle, mutta ei se mitään.

Tää oli kyllä hyvä. Hienosti saatu ahistus välittymään+ muutenkin tykkäsin.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

tove jansson: vaarallinen matka

[Lars]

Turgenev - Isät ja lapset

[Ananaskääpiö]

Antony Beevor: Taistelu Kreetasta

Olin säästänyt tän tämmöselle paikan päällä tapahtuvalle rantalomalle niin pysty kattalemaan hyvin, että tuolta ne tuli ja tuonne ne meni. Periaatteessa tässäkin oli oikeastaan kiinnostavinta taistelua edeltävät taustat, sen jälkipuukki sekä kummalliset persoonat. Varsinkin brittiläisen yläluokan puuhastelun luonne on kovin ajatuksia herättävää. Laatukamaa kuten Beevorilla noin yleensäkin

Heikki Aittokoski: Kuolemantanssi -askeleita nationalismin Euroopassa

Eräänlainen matkakirja, missä Heikki kulkee Euroopassa nationalismin "pyhättöjen" ja hetteikköjen lomassa ja pohtii maailmanmenoa haastatellen ihmisiä ja laittaen asioita konteksteihin. En tiedä onko Aittokosken tarkoitus olla kuinka pessimistinen, mutta itelle jäänyt noin muutenkin viimeaikoina fiilis, että huolissaan kannattaa olla ja saattaa olla muut voimat kuin homosaatio mitä ei voi pysäyttää.

[GonzoFinlandese]

Viimeksi kokonaan luettu oli Taru Sormusten Herrasta trilogia, oli ihan yhtä hyvä kuin muistelinkin.

[Kansan syvät rivit]

John Irving: Ihmeiden tie. Oli aika keskinkertainen, melkein jopa huonoin kirjansa minkä olen lukenut. Suosittlen korkeinaan tosifaneille jos heillekään.

[Ananaskääpiö]

Jukka Korpela: Idän orjakauppa keskiajalla - Ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta

Orjuuden ja maaorjuuden ilmiöiden kartoittamista, Dneprin ja Volgan kauppareittien vaikutuksia pohjoiseen ja mahdollisten suomalais-ugrilaisen väestön osuus näissä. Oikeastaan myös kiva esitys historiantutkimuksesta kun lähteet eivät kerro tietyistä asioista mitään selkeää, mutta niiden avulla voi esittää silti tutkimustuloksia.

[epäpoliittinen mussolini]

voltaire - candide & zadig

candide oli helvetin hyvä, en mitenkään olisi osannut odottaa niin hauskaksi ja koukuttavaksi. ihan mestarillista parodiaa. zadig oli ihan kiva, mutta loppupeleissä vähän kuivan faabelimainen

[manic pixie dream cunt]

Emilia Kukkala & Pontus Purokuru - Luokkavallan vahtikoirat: Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä

Ihan hyvää kritiikkiä alaa kohtaan, jossain puolen välin jälkeen tosin meinaa lähteä homma lapasesta kun journalismia ei edes mainita pitkään aikaan vaan kritisoidaan ihan muita juttuja. Aiheellisia nekin, mutta ehkä jossain toisessa kirjassa. Viihdyttävästi, melko kärkkäästi kirjoitettu, mutta seassa ihan ehtaa asiaa. 4/5


Tiina Sarja - Kuka oikein tietää? Kun mielipide haastoi tieteen

No joo, ihan jees. Kirja keskittyy lähinnä avaamaan sitä miten tieteellinen tutkimus toimii ja miksi sen tuottamat tulokset poikkeaa yksilötason kokemuksista. Tuttua kauraa niin alkoi puuduttamaan aika nopeasti. Loppua kohden toisteltiin jo niin paljon samoja juttuja, että meni välillä vähän silmäilyksi lukemisen sijaan. Jostain syystä odotin tän olevan aika erilainen kirja ja kuvittelin tässä olevan enemmän käytännön esimerkkejä tiede vs. asioiden kokeminen -tilanteista, ehkä siksikin vähän puudutti. 3/5

[Dirt Track Beamon]

Nathanael West: Heinäsirkan aika

[Hiking Pants]

No ei ollut kovin kaksinen. Hahmoja oli liikaa näin lyhyeen kirjaan ja tietyistä oleellisista jutuista en päässyt jyvälle kuin vasta kirjan puolessa välissä. Kerronta oli kuitenkin jouhevaa ja helppolukuista, siitä plussat.

[tsiiah]

Mirkka Lappalainen : Pohjolan leijona : Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632

Ihan ok, tykkään Lappalaisen helposta tyylistä, vaikka välillä tuntuu, että näissä on turhaa toistoa.

[jaxen]

Viljami Puustinen - Kingston Wall Petri Wallin saaga

Mulla on sellainen teoria, että parhaat rokkielämänkerrat kertoo ristiriitaisista, tai hankalista hahmoista. Tai siis sellaiset, mitä jaksaa lukea.
Lisäkulmaa tietty ajankohdasta, jonka itsekin muistan. Bändi tai sen musiikki levyiltä ei kiinnosta tämänkään jälkeen, mutta bänditovereille Jyllille ja Kuoppamäelle hommasta