Punk in Finland

jaxen wrote:Viljami Puustinen - Kingston Wall Petri Wallin saaga

Mulla on sellainen teoria, että parhaat rokkielämänkerrat kertoo ristiriitaisista, tai hankalista hahmoista. Tai siis sellaiset, mitä jaksaa lukea.
Lisäkulmaa tietty ajankohdasta, jonka itsekin muistan. Bändi tai sen musiikki levyiltä ei kiinnosta tämänkään jälkeen, mutta bänditovereille Jyllille ja Kuoppamäelle hommasta

About juurikin näin itsekin koin tän homman. Kirjan lopetuksen sakeus% pelotti vähän etukäteen, mutta tyylikkästi oli sekin hoidettu.

Rosa Liksom: Perhe. Hyvvää absurdia sekoilua, murrejutut parasta antia. Rosa ei petä koskaan, mutta on toki parhaimmillaan pienissä annoksissa.

Sami Yaffa - Tie taipuu

Tää oli mielenkiintoinen, eipä ollut itselläni kovin tarkassa tiedossa miehen vaiheet. Jokusen tyypin kanssa Yaffakin ehtinyt soitella uransa aikana.

Stefun styrkkarista tosin oli liian lyhyesti juttua.

Margaret Atwood - Cat's Eye

Enpä tiiä. Taino olihan tää ihan hyvä. Teksti on hyvää ja oli paljonkin mielenkiintoisia juttuja ja teemoja, mutta tarina itsessään jätti vähän kylmäksi. Lopulta varmaan heikoin lukemani Atwood.

silmät niinkuin mantelit wrote:Sami Yaffa - Tie taipuu

Tää oli mielenkiintoinen, eipä ollut itselläni kovin tarkassa tiedossa miehen vaiheet. Jokusen tyypin kanssa Yaffakin ehtinyt soitella uransa aikana.

Stefun styrkkarista tosin oli liian lyhyesti juttua.

Onneks tän käsittely on jatkunut myöhemmin somessa

Kalle Päätalo: Nuoruuden savotat

Sitä taas tuli luettua reilu 600 sivua metsätöissä ramppaamisesta. Tärkeimmät kohtaukset Kallen ensimmäinen vierailu kaupungissa ja sen aiheuttama kulttuurishokki sekä vähän paremmin sujunut reissu Suomussalmen maatalounäyttelyyn. Punaisena lankana kulki toki myös ensimmäiset konkreettiset askeleet kirjoittamisen suuntaan. Pillua ei saatu. Maailmanpolitiikan tunkeutumisesta selkosille mielenkiintoisin ehkä niinkin suurena näkynyt Hitlerin ja Niemöllerin konflikti.

Juri Nummelin: Jumalten tuho

Forssa 1928. Sisällissota ei ole vielä lakannut Jokioisten työsiirtolassa eikä ihmisten mielissä. Vaimonsa jättämäksi jäänyt poliisi hukuttaa murheitaan pontikkaan. Jeesus Kristuksen paha kaksoisveli vapautuu Tyhjyydestä ja saapuu tappamaan ja ottamaan maailman haltuunsa. Helvetti ja Vatikaani tekevät omat vastasiirtonsa. Nummelinin proosa on sujuvaa ja toiminnallista, henkilöiden sisäiset monologit ovat vahvinta lajia ja niitä voisi olla enemmänkin. Tässä kirjassa ei ole niin vahvaa "runkkarin kyyneleet" -tematiikkaa kuin muissa lukemissani ja tuntuukin, että kirjailijan sielu on paljaimmillaan kun hän antaa tulkintansa erotiikasta virrata vapaampana.

Richard Adams: Ruohometsän kansa. Tykkäsin kyllä kovasti tästä.

Erno Paasilinna - Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus
Pitihän tää lukea kun sopi viikon sivariteemaan

Tero Ikäheimonen: Pirunkehto
Kimmo Aroluoma: Jenkkirundi

Läheisen kuoleman jälkeen ollu kasetin nauha 2kk niin löysällä ettei oo kaunokirjallisuuteen pystyny keskittymään millään, mutta nyt reilu puolentusinaa hevi/musalief-kirjaa peräjälkeen luettuani koen että aika palata taas nk. asiaan.

tsiiah wrote:John Steinbeck: Helmi
oon lukenut ihan liikaa kirjoja, joissa köyhiä sorretaan

Mäkin luin tän just tossa yks ilta! Tiivis ja tymäkkä pahanmielen kirja. Ei Steinbeckin mittakaavaassa kuitenkaan ehkä järin mainittava.

Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin?

Dekkareita aika vähän tulee luettua mutta Waltaria senkin edestä. Muutama kohta toimi paremmin kuin leffassa, kuten loppu. Dekkari kuin dekkari siinä.

Hannu Salama: Hyvästi, kirvesvarsi!

Salaman tuore runokirja. Olen itse asiassa aika huono lukemaan runoja, tai ne ovat ainakin mulle raskasta suorittaa.

Tässä oli hienoja kieli- ja mielikuvia, vanha Suomi limittyy somen ja tarjousten aikaan, mutta osittain meikäläisen hilseen yli. Muutama runo, joita en oikein edes ymmärtänyt. Ajattelin vielä tänään nukkumaan mennessä kerrata niitä.

jaxen wrote:Tässä oli hienoja kieli- ja mielikuvia, vanha Suomi limittyy somen ja tarjousten aikaan, mutta osittain meikäläisen hilseen yli. Muutama runo, joita en oikein edes ymmärtänyt. Ajattelin vielä tänään nukkumaan mennessä kerrata niitä.

Ei oo ihan selkeimmästä päästä ollut Salaman proosakaan viime vuosikymmeninä, että vika ei välttämättä ole pelkästään lukijassa.

maupassant - bel-ami

vähän ohut ja poukkoileva satiiri tyypistä, joka nousee pohjamudista maanmaineeseen nussimalla oikeiden tyyppien vaimoja. joitain tosi hienoja kohtauksia kyllä, mutta sekava kokonaisuus, hyvin huomasi novellistin työksi. oli muuten ehkä ranskalaisin koskaan lukemani kirja, kun paljon muusta ei puhuttu kuin aisankannattamisesta ja pariisin bulevardeilla käyskentelystä