Punk in Finland

pari sivua jäljellä:



surullisia ihmiskohtaloita, aivan käsittämättömän julmasti on amerikan alkuperäiskansoja kohdeltu. skippasin kaikki ne ketun kirjotukset kun ne oli jotenkin ärsyttäviä.

Louis-Ferdinand Celine - Kuolema luotolla

Sitä paitsi kenelle tahansa voi käydä joskus niin, että elämä tippuu johonkin. Et jää vaiheeseen.

Kaisa Rautaheimo - Pojat

Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo seurasi ja kuvasi yhteiskunnan laidalla eläviä, ns. syrjäytyneitä, nuoria miehiä parin vuoden ajan. Dokumentaarista kuvakerrontaa tukevat Ann-Mari Huhtasen toimittamat, poikien omiin kertomuksiin perustuvat tekstit ulkopuolisuudesta ja vastoinkäymisistä, haaveista ja unelmista. Elämästä yleensä. Tyylikäs teos paljon keskustelua herättävästä aiheesta, suosittelen.

Rantala & Milonoff - MadCook, kulinaristinen seikkailukirja

Paljon oli asiaa ja kivoja anekdootteja. Yllätyin positiivisesti kuinka mukavaa oli lukea tuollaista dialogimuotoista tekstiä.

Jojo Moyesin Jos olisit tässä. Tommonen kevyt romanttinen välipalakirjahan tuo on, vuorottelen näiden ja sitte raskaampien aiheiden välillä.

Ray Cappon ja jonkun krishnajäbän keksuteluihin pohjaava In Defense of Reality. Aika lailla sai kävellä naamapalmuna tätä lukiessa, mutta kai ne uskonnot selittää kaiken.

Pasi Lampela - Kehä

Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio

Olihan tähän mukavasti koottu kaikki vyyhden osa-alueet ja niiden etenemiset, vaikka keissiä oli jotensakin seurannutkin niin mielenkiinto pysyi yllä. Tietyllä tavalla jälkikäteen Aarnion ja hovinsa touhut tuntuvat aika puolivillaisilta ja pienen maailman rävellyksiltäkin, mutta kun show on pöyrinyt reilun vuosikymmenen niin onhan tuolla osattukin ja Jari lienee kovan luokan manipuloija. Eniten ihmetytti nää hovitoimittajat (esim. SKn aihetta käsittelevät jutut oli käytännössä suoraan Aarniolta) ja sit tosiaan alaisten ja esimiesten heikot ominaisuudet.

Markku Eskelinen : Raukoilla rajoilla : Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa

Aikamoista. Eskelisellä taitaa olla jotain pahasti hampaankolossa, siihen malliin Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden proffat saa kyytiä. Ei ollut mitään puisevaa luettavaa, alussa pöyristyttävä ihmisten haukkuminen nauratti ja lopulta ärsytti.

Italo Calvino - Koko kosmokomiikka

Kolme kirjaa nyt Calvinolta muutaman viikon sisään, ja kaikki on pitänyt ahmia ihan holtittomasti. Olen rakastunut.

Andrzej Sapkowski: Järven neito

Kalapuikkoäijän fantasiasaaga kahlaa loppuun niin muodottomana kuin se pari edellistäkin osaa jo oli. Henkilöhahmot tuntuvat huonoilta larppaajilta, jotka eksyvät horisemaan geeneistä ja bakteereista kesken loitsunheittämisten ja kirjailijan on pakko saada magnum opukseensa mahdutettua kaikki historialliset ja yhteiskunnalliset kelansa. Varsinainen hack'n'slashiin perustuva alkuasetelma on unohtunut tavallaan jo satoja sivuja sitten, mutta kunnianhimoiset kerronnalliset asiat, irralliset kontekstiin laitot ja tyhjänpäiväinen haahuilu vievät juonenkuljetukselta nytkin huomion. Lopettaahan Andrzej ei kykene hyvän maun rajoissa mitenkään, tosin minkä tässä nyt edes pitäisi loppua. En tiedä olisiko parodiaksi tarkoitetut jutut ja muu huumori iskenyt joskus toiste paremmin, nyt se enemmänkin irvistytti. Ja oikeastaan aikuisen miehen kaula-aukko fetissi on näinä brutaaleina aikoina ihan sympaattinen.

Alberto Moravia - Keskipäivän aave

Just lopetin ton Cormac McCarthyn Tien ja oon ihan romuna

Paikallinen mieshenkilö wrote:Just lopetin ton Cormac McCarthyn Tien ja oon ihan romuna

siinähän oli onnellinen loppu

Pentti Lahti - Karhutanssi