Punk in Finland

Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta

Ernesto Sabato: Tunneli

Ei tää nyt oikein lähteny. Kuten Camus'n Sivullisenkin kanssa, olisi varmaan joskus lukioikäisenä iskenyt kovaa
Onneksi ei ollut ton pidempi niin ei sentään vituttanut lukea loppuun.

e. juuri Karamazovit lukeneena nauratti tän keskustelu Karamazoveista ja nimien käytöstä venäläisissä klassikoissa. "Alussa esiintyy tuhansia tyyppejä ja lopussa käykin ilmi, että niitä on vain neljä tai viisi."

John Waters - liftari.

Odotin parempaa, oikeastaan vain yksi kolmesta tarinasta oli kiinnostava.

Ursula Le Guin - Pimeyden vasen käsi

Tätä hehkutettiin täälläkin niin paljon, että lukaisin. Juonellisesti/tarinallisesti kirja oli ehkä vähän pettymys, mutta homma taisikin pyöriä sukupuoliroolien uudelleenmäärittelemisen, poliittisten hallintamuotojen ja ulkopuolisuuden teemojen ympärillä.

Aika harvoin noissa Le Guineissa tosiaan juoni tai tarina on "se" juttu.

Samuel Beckett: Malone kuolee

Ei ihan mun kupillinen teetä

Marina Tsvetajeva: Ylistys, hiljaa! (2017)

Lempi runoilijani heti Ovidiuksen jälkeen. Aivan uskomatonta tekstiä ja hyvä käännös!

Sit luin kans 70-luvulla suomennetut Seitsemän Upanisadia.

John Ajvide Lindqvist : Kultatukka, tähtönen

Hyvä oli, niin kun Lindqvistin aiemmatkin.

Umberto Eco - Foucaultin heiluri

Noi Le Guinit on mun mielestä usein semmosia polarisaatioita meidän maailmasta, vähän niinkuin vääristävän peilin kautta katsoisi maailmaa ja näkisi asiat eri tavalla ja osaisi sen kautta ymmärtää niitä paremmin. Tai jotain.

Viimeksi luin:
Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
Olihan toi hyvä. Ei taas tarinana ehkä kovin kummoinen ja teknisestikin osin vähän jotenkin kömpelö, mutta silti mun mielestä hyvä kirja tärkeästä aiheesta. Paljon pyöritteli ainakin saman tapaisia ajatuksia mitä itsekin on tullut mietittyä sortumatta kauhisteluun tai ylioptimismiin, vaikka ei tuo nyt mikään varsinainen hyvän mielenkirja ole kumminkaan. Kyllä se länsimaisen sivilisaation loppu sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella.

Mä en oo selvinnyt Isomäkeä kun just parikyt sivua tota Sarasvatia. En enää edes muista mikä tökki ja miksi vakuutuin niin, etten ole ukon kirjoihin sen jälkeen koskenut.

Ananaskääpiö wrote:Mä en oo selvinnyt Isomäkeä kun just parikyt sivua tota Sarasvatia. En enää edes muista mikä tökki ja miksi vakuutuin niin, etten ole ukon kirjoihin sen jälkeen koskenut.

Mulla oli kanssa jostain syystä syvä epäluulo ton kirjoja kohtaan, mutta sitten jostain tuli joku kiinnostava artikkeli siihen liittyen vastaan ja ajattelin lukaista viimein. Itellä siinä tökki eniten se ihmissuhdepuoli tarinassa ja ehkä välillä tuli mieleen joku kioskihömppäjännäri, mutta sitten kun siitä pääsi yli niin siinä oli ihan kiinnostavaa juttua. Mun mielestä teksti oli kyllä sujuvaa ja helppolukuista.

Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten juttu missä toimittaja oli Isomäen mukana Grönlannissa ja siinä sit Risto kerto kaikkia eeppisiä maailmanpelastusideoita ja miten niitä vois tuolla arktisuudessa soveltaa ja sit se pääs Grönlannin kuvernöörin tai vastaavan puheille esittelemään asiaansa ja siellä sit kyheröity täysin eikä kehdannut kun jotain jees-jees-vakava-asia -juttuja heittää.

John Williams:Stoner. Siinä oli vaikuttava kirja.

Anton Tšehov:Valitut novellit I.