Punk in Finland

Isabel Allende: Henkien talo

Tää oli helvetin hyvä! Tuli ihan haikea olo kun pääsi loppuun, kun oli päässyt myötäelämään koko sukusaagan kaikkine tunnemyrskyineen.

Björn Berge: Kartalta kadonneet - 1800- ja 1900-luvun unohdetut maat

Tää ukko käyttää lomansa siihen, että kävelee Euroopan rantaviivaa pitkin jatkamalla aina siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Todettuaan, ettei tää proggis tuu ikinä valmiiksi niin alkoi myös keräilemään postimerkkejä kaikista paikoista mitkä on sellasia joskus julkaisseet. Toi on se kulma millä sit tässä käydään jotain pikkudetaljeja lakkautetuista siirtomaista ja muutenkin virallisesti kadonneista mestoista. Ihan kiva muttei kyl enempää.

Kartalta kadonneissa oli erikoinen heitto perussuomalaisten yllä leijuvasta Bobi Sivénin hengestä

Isomäen kirja ilmastonmuutoksen torjumisesta oli toinen, jonka oon siltä lukenut. Siinä oli huomattavasti enemmän hassuttelua ja lapsellisuuksia kuin joskus 2000-luvun alussa julkaistussa Kohti vuotta 1929? Niiden hassuttelujen perusteella ei tee mieli lukea yhtään se "kypsempää" tuotantoa.

She-wolf of the SDP wrote:Kartalta kadonneissa oli erikoinen heitto perussuomalaisten yllä leijuvasta Bobi Sivénin hengestä

Joo. Sit siinä oltiin nostettu esille sotapäällikkö Gustav Svinhufvud, joka oli itelle uusi tuttavuus ja nimi jotenkin epäilyttävä, että oli pakko tarkistaa netistä.

Stephen King : Revolverimies, Musta torni 1

Ei hitto, ei ois ehkä pitänyt ottaa tätä uudestaan luettavaks, koska mulla oli mielikuva paljon paremmasta kirjasta. Aattelin ensin, että luen koko sarjan, mutta en nyt sitten tiiä. Ei kai tässä uudessa painoksessa voi niin paljon eroa olla. Toisaalta, olin ehkä 10 kun luin nää.

peter crissin kirjan

hippasen kullilta jätkältä vaikuttaa.

tsiiah wrote:Stephen King : Revolverimies, Musta torni 1

Ei hitto, ei ois ehkä pitänyt ottaa tätä uudestaan luettavaks, koska mulla oli mielikuva paljon paremmasta kirjasta. Aattelin ensin, että luen koko sarjan, mutta en nyt sitten tiiä. Ei kai tässä uudessa painoksessa voi niin paljon eroa olla. Toisaalta, olin ehkä 10 kun luin nää.

Aika pulpilta maistui itselle.

Revolverimies on aika epätyypillistä Kingiä meitsistä ja tossa vaiheessa sillä ei varmaan ollut ihan selvää mitä se on tekemässä Mustan torninsa kanssa ja koko hahmolle.

Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä


Joo-o, tää menis varmaan kans tonne vitun oudot kirjat -topikkiin. Välillä hemmetin hienoa luettavaa, välillä sitten taas ihan tolkutonta dadaa. Muutenkin kohtuu vaikeaselkoisen ja rönsyilevän tekstin seassa oli iloisesti ties mitä täysin irrallisia kappaleita ja kuvitteellisen kirjailijan tuotantoa, puhumattakaan kappaleista joissa ei suotta edes sijoiteltu lauseita tavallisesti paperille. Oli tässä välillä joku juonikin, mutta en oikein tiedä oliko tän kaaoksen keskellä mikään tapahtuma varsinaisesti merkityksellisen oloinen. Juuri kun meinasi saada kiinni jostain tapahtumasta, niin eiköhän vuoristorata taas heittänyt lukemaan pari kappaletta jotain täysin muita novelleja. Tavallaan tykkäsin tosta "ylimääräisenä" olevasta vanhan kirjailijan osuudesta, mutta oli se kyllä kans semmosta silppua välillä että teki mieli paiskata kirja seinään.

Olihan tää melkonen kokemus, ja helpotti lukemista mukavasti kun ymmärsi irtautua siitä käsityksestä miten romaaneja pitäisi lukea. Jos olisi pysähtynyt jokaisen "hei mitäs vittua nyt taas"-kokemuksen kohdalla, niin ei tässä olisi päässyt ensimmäisiä kappaleita pidemmälle koskaan.
Loputonta namedroppailua olisi voinut karsia kyllä vähän, vaikka niin boheemia intellektuellia tässä oltiinkin!

lto wrote:Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä


Joo-o, tää menis varmaan kans tonne vitun oudot kirjat -topikkiin. Välillä hemmetin hienoa luettavaa, välillä sitten taas ihan tolkutonta dadaa. Muutenkin kohtuu vaikeaselkoisen ja rönsyilevän tekstin seassa oli iloisesti ties mitä täysin irrallisia kappaleita ja kuvitteellisen kirjailijan tuotantoa, puhumattakaan kappaleista joissa ei suotta edes sijoiteltu lauseita tavallisesti paperille. Oli tässä välillä joku juonikin, mutta en oikein tiedä oliko tän kaaoksen keskellä mikään tapahtuma varsinaisesti merkityksellisen oloinen. Juuri kun meinasi saada kiinni jostain tapahtumasta, niin eiköhän vuoristorata taas heittänyt lukemaan pari kappaletta jotain täysin muita novelleja. Tavallaan tykkäsin tosta "ylimääräisenä" olevasta vanhan kirjailijan osuudesta, mutta oli se kyllä kans semmosta silppua välillä että teki mieli paiskata kirja seinään.

Olihan tää melkonen kokemus, ja helpotti lukemista mukavasti kun ymmärsi irtautua siitä käsityksestä miten romaaneja pitäisi lukea. Jos olisi pysähtynyt jokaisen "hei mitäs vittua nyt taas"-kokemuksen kohdalla, niin ei tässä olisi päässyt ensimmäisiä kappaleita pidemmälle koskaan.
Loputonta namedroppailua olisi voinut karsia kyllä vähän, vaikka niin boheemia intellektuellia tässä oltiinkin!

Missä järjestyksessä luit?

eh wrote:

lto wrote:Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä


Joo-o, tää menis varmaan kans tonne vitun oudot kirjat -topikkiin. Välillä hemmetin hienoa luettavaa, välillä sitten taas ihan tolkutonta dadaa. Muutenkin kohtuu vaikeaselkoisen ja rönsyilevän tekstin seassa oli iloisesti ties mitä täysin irrallisia kappaleita ja kuvitteellisen kirjailijan tuotantoa, puhumattakaan kappaleista joissa ei suotta edes sijoiteltu lauseita tavallisesti paperille. Oli tässä välillä joku juonikin, mutta en oikein tiedä oliko tän kaaoksen keskellä mikään tapahtuma varsinaisesti merkityksellisen oloinen. Juuri kun meinasi saada kiinni jostain tapahtumasta, niin eiköhän vuoristorata taas heittänyt lukemaan pari kappaletta jotain täysin muita novelleja. Tavallaan tykkäsin tosta "ylimääräisenä" olevasta vanhan kirjailijan osuudesta, mutta oli se kyllä kans semmosta silppua välillä että teki mieli paiskata kirja seinään.

Olihan tää melkonen kokemus, ja helpotti lukemista mukavasti kun ymmärsi irtautua siitä käsityksestä miten romaaneja pitäisi lukea. Jos olisi pysähtynyt jokaisen "hei mitäs vittua nyt taas"-kokemuksen kohdalla, niin ei tässä olisi päässyt ensimmäisiä kappaleita pidemmälle koskaan.
Loputonta namedroppailua olisi voinut karsia kyllä vähän, vaikka niin boheemia intellektuellia tässä oltiinkin!

Missä järjestyksessä luit?

Alun ehdotuksen mukaisesti pomppien lukujen lopun numeroiden mukaan.

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Hauska oli. Vois lukee muutkin Ehtoolehdot.

lto wrote:

eh wrote:

lto wrote:Julio Cortázar: Ruutuhyppelyä


Joo-o, tää menis varmaan kans tonne vitun oudot kirjat -topikkiin. Välillä hemmetin hienoa luettavaa, välillä sitten taas ihan tolkutonta dadaa. Muutenkin kohtuu vaikeaselkoisen ja rönsyilevän tekstin seassa oli iloisesti ties mitä täysin irrallisia kappaleita ja kuvitteellisen kirjailijan tuotantoa, puhumattakaan kappaleista joissa ei suotta edes sijoiteltu lauseita tavallisesti paperille. Oli tässä välillä joku juonikin, mutta en oikein tiedä oliko tän kaaoksen keskellä mikään tapahtuma varsinaisesti merkityksellisen oloinen. Juuri kun meinasi saada kiinni jostain tapahtumasta, niin eiköhän vuoristorata taas heittänyt lukemaan pari kappaletta jotain täysin muita novelleja. Tavallaan tykkäsin tosta "ylimääräisenä" olevasta vanhan kirjailijan osuudesta, mutta oli se kyllä kans semmosta silppua välillä että teki mieli paiskata kirja seinään.

Olihan tää melkonen kokemus, ja helpotti lukemista mukavasti kun ymmärsi irtautua siitä käsityksestä miten romaaneja pitäisi lukea. Jos olisi pysähtynyt jokaisen "hei mitäs vittua nyt taas"-kokemuksen kohdalla, niin ei tässä olisi päässyt ensimmäisiä kappaleita pidemmälle koskaan.
Loputonta namedroppailua olisi voinut karsia kyllä vähän, vaikka niin boheemia intellektuellia tässä oltiinkin!

Missä järjestyksessä luit?

Alun ehdotuksen mukaisesti pomppien lukujen lopun numeroiden mukaan.

Mun mielestä tässä "outoa" oikeastaan vaan toi pomppiminen ja tykkäsin kirjasta tosi paljon. Ennakkoasenteeni oli hyvin epäilevä ja vähän tuskainen.

Pomppienhan tulee luettua kaikki (tai yksi luku jää kai pois) mitä suoraankin ohjeistetut luvut lukiessa. Tätäkin mietin, että onko siellä oikeasti piilossa erilaisia stooreja.

^ Toi spoileroitu kohtaus oli hemmetin vaikuttava ja kylmäävä. Konserttikohtauksen ohella tulee usein mieleen tosta kirjasta. Mä luin tuon kyllä jotenkin kiireessä ja pelkästään sen "päästoorin", pitäis ottaa uusiksi hyppivällä lukutyylillä. Päällimmäinen ajatus oli kumminkin, että ainutlaatuinen kirja ja mielenkiintosta tasapainoilua uhman ja eksistentialistisen kelailun ja lamaannuksen välillä.

Stephen King: Mersumies
Heebo jyräyttää Mersulla väkijoukkoon. Sitten yrittää räjäyttää itsensä teini-ikäisten suosikkibändin konsertissa. Tästä on tekeillä sarja, jonka pitäs tulla ulos elokuussa, Ameriikassa.