Punk in Finland

Ursula K. Le Guin: Rocannon's World

Tuli ostettua noi Hainish Cyclen alkupään kirjat e-pakettina, kun halvalla sai. Eihän tää varsinaisesti skifiä ollut, vaan fantasiaa, vieläpä aika käppää semmosta, mutta ihan mielelläni luin kuitenkin.

Heimo Haitto (1925-1999) oli mielenkiintoinen hahmo, joka adoptoitiin lapsena viulunsoiton opettajansa toimesta. Haiton lapsuus koostui pääosin harjoittelusta ja hän voitti Talvisodan kynnyksellä vain 14-vuotiaana Lontoon kansainvälisen viulukilpailun. Samaisena kesänä Suomi-Filmi teki hänestä elokuvan "Pikku pelimanni". Haitto lähti sodan sytyttyä hyväntahdon kiertueelle Yhdysvaltoihin, mille tielle hän jäikin. Maailmansodan loppuvaiheessa hän potkaisi oppi-isänsä kyydistä ja meni naimisiin teininä, luoden uran Los Angelesin filharmoonikoissa ja solistina.

Haiton kurinalaisen elämän toisena puolena oli juopottelua ja uhkapelausta, josta syystä varakkaasta suvusta oleva vaimo otti 1965 avioeron. Haitto käveli ovesta ulos 20 dollaria taskussaan ja tästä alkoi kymmenen vuoden elämä asunnottomana hobona ja tramppina, joka kävi yleensä viikon verran tienaamassa hanttihommissa, että sai päivittäisen viinilekansa. Hanttipuuhat sisälsivät kullanhuuhdonnasta tiskarin hommiin ja lyhyeen kiinnitykseen Houstonin filharmoonikoihin. Haiton veri veti kuitenkin Santa Monican rannalle muiden pummien kanssa ja nukkumaan pusikoihin ja talven sateissa rappukäytäviin yms. Kunnes tapasi viisikymppisenä Evansa.

Mikään Kerouac, tai Bukowski ei Haitto ole tarinaniskijänä, mutta ihan mielenkiintoinen ja maalailtu muistelo tämä vuonna 1994 julkaistu kirja oli.

Merabi wrote:

Puppe opettelee perusoikeuksia wrote:

Justus wrote:

tsiiah wrote:

Miku wrote:

mikko wrote:

koira nimeltä paavo wrote:

lto wrote:John Williams: Stoner
Pelkkiä kehuja osakseen saanut kirja paljastui loistavaksi. Kaikkea sitä!

mikä tää on?

Yks silloin tällöin piffille kirjoitteleva kaveri lainas tän kirjastosta kun kelas että kirja nimeltään STONER jossa on tällainen kansi on varmasti Willie Nelsonin elämäkerta (joka oli just silloin tulossa)

No ei oo, mutta on muuten kyllä hiton hyvä. Aika synkkä kuvaus yhden tyypin aika synkästä elämästä tai jotain.

Tämä oli kyllä hemmetin hyvä! Butchers Crossing samalta kirjailijalta myös hyvä, mut ei jotenki ihan samalla tavalla jaksanut tempaa mukaansa. Augustus pitäis kanssa vielä lukea.

Mä taas tykkäsin ihan hirveesti Butchers Crossingista, mutta oli pettynyt Stoneriin kaiken sen hehkutuksen jälkeen.

Meillä sama. Tai siis en ollu pettynyt ollenkaan Stoneriin, mut Butcher's Crossingissa oli mulle jotain mystistä ja poikkeuksellista virtaa mitä harvoin kohtaa!

Stoner ja Butcher's Crossing on mainioita, mut Augustus jätti kyllä aika kylmäks.

Stoner paras ikinä, BC hyvä ja varmasti vaikuttanut Cormac McCarthyn teoksiin. Augustus lukematta, mutta juuri se oli kirjailijan elinaikana arvostetuin teoksensa.

toi aikalaisvastaanotto on Williamsin yhteydessä aika jännä, enkä ehkä ihan täysin ymmärrä sitä. mutta Augustus toki eroaa Stonerista ja BC:stä: se on näkökulmiltaan aika laaja eikä samalla tavalla vaatimaton kuin noi muut. lisäks se käsittelee valtaa tavalla, joka ehkä on helpompi hahmottaa ja ymmärtää ku esim. Stonerin tapa käsitellä samaa. mun käsitys on, että Butcheria pidettiin ylittämättömänä "lännen"kirjana ennen ku McCarthyn Veren ääriin tuli.

Maksim Gorki:Äiti.

Williams: Butcher's crossing
Tanizaki: Unien silta
Euripides: Medeia & Ifigeneia Auliissa

Vesa Kontiainen: Popeda- nelkytä vuotta saatettu loppuun tänään ja Jyrki Linnankivi: Kulkurin valssi luettu myös . Oppikirjan mukainen esimerkki aiheesta "krapulapäivä helvetissä".

Thomas Bernhard - Hakkuu
Lukianos - Satiireja

Seitsemän veljestä.

Dazai: Ei enää ihminen

rubaiyat of omar munk wrote:Lukianos - Satiireja

Tää oli just hävinnyt lähikirjaston hyllystä, kun ajattelin että tällä kertaa käyn nappaamassa mukaan. Onko lukemisen arvoisia?

lto wrote:

rubaiyat of omar munk wrote:Lukianos - Satiireja

Tää oli just hävinnyt lähikirjaston hyllystä, kun ajattelin että tällä kertaa käyn nappaamassa mukaan. Onko lukemisen arvoisia?

Ovat lukemisen arvoisia. Ite tykkään kaikenlaisesta kirjallisesta kiusanteosta, ja nää Lukianoksen satiirit on piruudessaan tosi virkistäviä jos antiikin klassikot on yhtään tuttuja. Nää oli myös tosi nopeesti luettavaa tavaraa, joten ei tossa paljoa häviä jos ei lopulta nappaakkaan. Tässä opuksessa ei juurikaan ole Lukianoksen tunnetuimpia töitä, mut satiireja kakkosessa tais ainakin olla toi Tosi tarina, jonka aattelin lukasta seuraavaksi.

Elizabeth Hand: Pimeää kohti
En tiedä miks olin varannut tän, ehkä joku suositteli täällä tai jossain, mutta huono oli.

Bashō: Kapea tie pohjoiseen
Oscar Wilde (?): Teleny

Kapea tie pohjoiseen oli kaikin puolin hieno kirja, mutta jälkisanoina olevaa suomentajan esseetä lukiessa tuli kyllä mieleen, että meikäläisen lukemana tää oli kyllä aivan helmiä sioille -hommia. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää ja lukea tota Bashōn elämäntarinan kanssa, niin joku 1600-luvun haibun-runoproosa ei aukene ihan tosta vaan.
Onneksi heti perään Telenyn full-hd homoilutörkyä ja isot viinipullot persereikään joka lukijalle

William Golding: Kärpästen Herra

Ajankohtainen viesti, mutta ei tämmöistä kyllä pitäs enää koulussa pakkoluetuttaa, koska ei tämmöiset kirjat nykyään saa ketään nuorta innostumaan lukemisesta. Opettamisen kannalta tää on varmasti joo houkutteleva, koska niin helppo johdattaa minkänlaiseen yhteiskuntakriittiseen analyysiin näin selkeän teoksen kautta. Parhaimmillaan tää oli kohdissa, joissa Golding oli kääntänyt joitain ihan elämän johtoajatuksia nk. lasten kielelle.

Esim. tämä kohta oli suorastaan mykistävä ja voisi teipata jokaisen työpaikan taukotilan seinälle: "Erikoistuttuaan nyt itsekin ajatteluun Ralph osasi antaa arvoa toisen kyvylle ajatella."

Huutonaurua myös aina, kun viitattiin Britannian imperiumiin, tuskin Golding itsekään tiesi kuinka paljon kipeämmäksi tuokin huumori ehtii kehittyä reilussa puolessa vuosisadassa.

R. Scott Bakker: The Unholy Consult

Yhden tämän hetken fantasiasuokkini saagan seitsemäs osa, joka päättää toisen vähän paisuneen trilogian. Sisällöllisesti tässä mennään sen verran tyylin armoilla, että tää Aspect-Emperor -osuus ois kyllä voitu puristaa kolmeenkin kirjaan. Todennäköisesti tästä mitenkään nauttiminen vaatii hevarin sielua, koska ihan vitun typerän pömpööseihin sfääreihin kirjailijamme eksyy jatkuvasti toistellen samoja fiilistelyjä tykitellen raamatullista maailmanlopun tyyliä tavoittelevaa kannibalismi/nekrofilia/raiskaaminen/murhaaminen/romahdus teemoja. Vähemmän kuumeisen sekava The Unholy Consult kuitenkin on kuin edeltävä osa. Muutama oleellisen asiallinen käänne ja nyt päivän sulateltuani koen lopetuksen olleen sopivan tyly ja hyvä. Sitä täytyy kiittää, että vaikka kokonaisuus kai jatkuukin niin nämä "trilogiat" saatiin järkeviin päätöksiin. Oletan Bakkerin kuluttajista aika monen olevan eri mieltä.

mark e smith - renegade ja johnny rotten - no irish no blacks no dogs

molemmat hyviä 4/5 musakirjoja mielenkiintoisista tyypeistä.

mar e smith sanoi äänestäneensä torya...eli meinaakohan se thatcheria?!?