Minkä kirjan luit viimeksi?

[Lord Bob]

Jaakko Yli-Juonikas:Jatkosota-extra.

Pläräilin tätä eilen kirjakaupassa, kun yks kaveri kehui että saattais osua omaan huumorintajuunikin, mutta en nyt raaskinut ostaa. Eli siis oliks hyvä (hauska)?

[Unski Kumbayah]

Juho Hämäläinen: Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho

[Aavehiihtäjä]

Andy Mabbett: The complete guide to the music of Pink Floyd

[Heissan vaan!]

John Irving - Ystäväni Owen Meany.

Hyvä kirja 5/5.

[valtion virallinen tili]

Ian Gibson - Pintakuvio
Tiiliskivien läpi kahlaaminen on kyllä mielenkiintoista ja jäi tosta paljon ajatuksia mutta seuraavaksi joku kepeämpi.

[Astro]

Jaakko Yli-Juonikas:Jatkosota-extra.

Pläräilin tätä eilen kirjakaupassa, kun yks kaveri kehui että saattais osua omaan huumorintajuunikin, mutta en nyt raaskinut ostaa. Eli siis oliks hyvä (hauska)?

Oli hyvä ja oli hauskakin.

[Astro]

Jaakko Yli-Juonikas:Kyyhkysinetti.

[Merabi]

Salminen: Ei-kuori

* Viimeinkin. Taksisuhareista ja Helsingin kuvauksesta tuli mieleen Meren Peiliin piirretty nainen, mutta aika eri tunnelmissa tässä liikuttiin. Tuommosta rypemistä on kyllä tullut aika lailla luettuakin. Oli tässä kyllä jotain mikä vetosi, hyviä ilmaisuja, selkeää kieltä. Luen lisää. Missä topsussa oli ne Salmis-sössötykset?

Franzen: Purity

* Miksi mun suosikkikirjailija kirjoitti näin heikon romaanin? Rikkonaisia perheitä ja vaikeita ihmisiä tekijä on kuvannut ennenkin, mutta valitettavasti tällä kertaa ei erityisemmin hahmojen kohtalot kiinnosta. Vaikeaa äitiä pukkaa jne. Myöskään totalitäärinen valtio ja internet rinnastukset eivät tunnu erityisen tuoreilta. Toki Franzen on niin hyvä kirjoittaja että tämänkin lukee sujuvasti vaikka sisältö sakkaakin. No ehkä seuraava on taas mestariteos.

Franzenin nyt pukkaa sekkalaista, itekään en tykännyt Puritysta.

Purity oli kyllä jotenkin tosi huono. Olin kovasti odottanut, mutta ilmestyessään olin just Knausgård-kiimassa ja mietin, että tuntuuko se vaan huonolta kun oli niin erilaista kuin Knasu. Yritin lukea uudelleen, mutta juu ei. Ja niin joo, se tosiaan oli se Muutoksia se kirja jonka sanoin löytäneeni jostain ilmaishyllystä.

Salmisjuttua löytyy ainakin tuolta, mulla löytyy Varasto jos haluat lainata https://www.punkinfinland.net/forum/vie ... 7&start=75

Muutoksia on tosi hyvä. Jes, tattis, mulla on tosin edellinenkin laina lukematta, mutta toi varmasti menee nopeasti.

[Teehetki]

Karl Ove Knausgaard - Taisteluni 3.

Lähinnä kertoo lapsuudesta. Jos toi on totta, niin kuumottava faija on kyllä ollut jampalla.

[Ananaskääpiö]

Vihavainen, Manninen, Renotla, Zuravljov: Varo Suomen yllä - Stalinen salaiset kansiot

Venäjän presidentin arkistoon päätyneiden Suomen käsittelevien dokumenttien taustoitusta ja kommentointia, sekä tietysti itse valikoidut dokumentit vuosilta 1917-1964 (eli menee Hrustsovin ajallekin). Arvostelujen mukaan tää on raskas paketti, mutta oon kai sen verran inessä jossain skenessä, että koin kirjan miltei jonain kirjeromaanina. Tiettyjä usein suomalaisessa populaarissa historiankirjoituksessa sivuun jääviää juttuja sekä neukkujen näkökulmia näihin ja muihinkin yksityiskohtiin oli mielenkiintoista lukea sekä huomata myös miten näiden kielenkäyttö erosi eri aikakausilla.

[leipä]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

[Lusku]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Mun muistikuvien mukaan tämä on loistava.

[leipä]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Mun muistikuvien mukaan tämä on loistava.

juuri kaikkien hehkutusten vuoksi mä lähdinkin lukemaan tätä odottaen jotain tässäkin "genressä" poikkeuksellista, mikä varmaankin vielä pahensi pettymystä. Musta esim. toi tän vuoden Ossi Nymanin Röyhkeys oli aivan loistava ja tän ulkopuolisuuden käsittelyssään piristävän omaleimainen, kaikin tavoin todella akuutti ja loistava teos. Tää nyt on varmaan hirveää pyhäinhäväistystä näitä kahta vertailla, mut

[Poistunut käyttäjä 4dc9fa]

tommosen liken julkaseman FILMIHULLU kokoelman. jotkut jutut oli hyviä, toiset ei. jos joku tarttee tän, YV!

[Neumannerheil]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Mun muistikuvien mukaan tämä on loistava.

juuri kaikkien hehkutusten vuoksi mä lähdinkin lukemaan tätä odottaen jotain tässäkin "genressä" poikkeuksellista, mikä varmaankin vielä pahensi pettymystä. Musta esim. toi tän vuoden Ossi Nymanin Röyhkeys oli aivan loistava ja tän ulkopuolisuuden käsittelyssään piristävän omaleimainen, kaikin tavoin todella akuutti ja loistava teos. Tää nyt on varmaan hirveää pyhäinhäväistystä näitä kahta vertailla, mut

Ite diggaan hitosti. Noista kritiikeistä vaan sen verran, että olisko teos ollu parempi jos Dazai olis kirjottanut elämästään jotenkin silotellun version, jossa naiskuva ja porvarillisuus olis olleet jotenkin siistimmissä/vaimeammassa muodossa? Itellä tässä uppoaa just se suoruus millä tykitellään menemään samalla tavalla kuin vaikka Saarikosken proosassa. Esimerkkinä mainittu Camus, (tai Sartre jne. eksistentialistit) pystyy varmasti tuottamaan paljon silotellumpaan ja harkitumpaan vieraantuneisuuden kuvaamista, koska niillä on elämään ihan erilainen perspektiivi, filosofinen, viileä ja kirjoittajat tekstin takana yleensäkään ei oo samalla tavalla murtuneita raunioita.

No Longer Human on kuitenkin hiton autobiografinen teos nuorelta ja murtuneelta mieheltä, joka oli yhteiskunnan yläluokkaa olevan perheen juoppo ja narkkaava muksu. Kirjassa on miusta ihan mainiosti dokumentoitu se kapea, tyhmä, ylimielinen ja musertava elämä, jonka Dazai ehti elää. Omaan makuun keskeisimpiä juttuja on just se teoksen puhujan tympeys, jota haastaa halun tuntea sääliä.