Minkä kirjan luit viimeksi?

[Suomen surkein ihminen]

Jo sarjan 17. dekkari jossa on melko köykänen juoni ja pahasti alkaa toistamaan itseään nää Sipilän kirjat mutta meinaan silti lukea niin pitkään kun näitä ilmestyy.



Pohjanmaa -sarjan kronologisessa järjestyksessä kaksi ensimmäistä osaa on kyllä aivan huippua tarinankerrontaa Tuurilta. Tuntuu että näissä ei tapahdu paljoa ja kerronta on hyvin vähäeleistä mutta silti upeita romaaneja. Pohjanmaan ja Talvisodan olen jo lukenut pariinkin kertaa joten seuraavaksi aion lukea sarjan viimeiset osat, Ameriikan raitin ja Lakeuden kutsun.

[leipä]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Ite diggaan hitosti. Noista kritiikeistä vaan sen verran, että olisko teos ollu parempi jos Dazai olis kirjottanut elämästään jotenkin silotellun version, jossa naiskuva ja porvarillisuus olis olleet jotenkin siistimmissä/vaimeammassa muodossa? Itellä tässä uppoaa just se suoruus millä tykitellään menemään samalla tavalla kuin vaikka Saarikosken proosassa. Esimerkkinä mainittu Camus, (tai Sartre jne. eksistentialistit) pystyy varmasti tuottamaan paljon silotellumpaan ja harkitumpaan vieraantuneisuuden kuvaamista, koska niillä on elämään ihan erilainen perspektiivi, filosofinen, viileä ja kirjoittajat tekstin takana yleensäkään ei oo samalla tavalla murtuneita raunioita.

No Longer Human on kuitenkin hiton autobiografinen teos nuorelta ja murtuneelta mieheltä, joka oli yhteiskunnan yläluokkaa olevan perheen juoppo ja narkkaava muksu. Kirjassa on miusta ihan mainiosti dokumentoitu se kapea, tyhmä, ylimielinen ja musertava elämä, jonka Dazai ehti elää. Omaan makuun keskeisimpiä juttuja on just se teoksen puhujan tympeys, jota haastaa halun tuntea sääliä.

En ite osaa nähdä tuota autobiograafisuutta, ts. Dazain omaa tarinaa niin merkittävänä lisänä, että se korottaisi ton jotenkin siitä "rypemisestä" minkä mainitsin. Mietityttää muutenkin aina näissä nuorina kuolleissa/itsemurhan tehneissä se tietty henkilömyytin vaikutus. Plus se, että jotenkin automaattisesti miellät, ettei teos oo kuitenkaan jo nyt "siloiteltu" - tavalla tai toisella kaunokirjallisuus on aina stilisointia - vaan dokumentoitu.

Ja kuten sanoin, esim. toi naiskuva on korostetusti nykylukijan silmään pistäviä juttuja; tollainen asennoituminen taiteeseen ja naisiin oli tolle ajalle tyypillistä, sen takiahan Dazai noin kirjoitti eikä sille olisi tullut mieleenkään muulla tavoin asettaa itseään esille. Se ei silti tarkoita, ettäkö se tietty tyyli kestäis aikaa ikuisesti yhtä kyseenalaistamattomana laatuna eikä esim. juuri aikansa painotusten ilmentymänä.

Mutta klassikot kestää kyllä kritiikin ja ajan kulun, niitähän ne vaatii ollakseen klassikoita!

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Pohjanmaa -sarjan kronologisessa järjestyksessä kaksi ensimmäistä osaa on kyllä aivan huippua tarinankerrontaa Tuurilta. Tuntuu että näissä ei tapahdu paljoa ja kerronta on hyvin vähäeleistä mutta silti upeita romaaneja. Pohjanmaan ja Talvisodan olen jo lukenut pariinkin kertaa joten seuraavaksi aion lukea sarjan viimeiset osat, Ameriikan raitin ja Lakeuden kutsun.

Tää on kyllä ihan hiton hieno sarja. Ihan liian vähän aikaa edellisestä lukemasta, mutta jos vuoden päästä taas lukisin.

[Saatana mitkä soundit]

[Astro]

Mike Pohjola:1827.

[Ananaskääpiö]

Jussi Jalonen: Summan tarina

Tajusin tätä lukiessani heti alussa, että tietoni Summan taistelusta ovat todella köykäiset, mutta onneksi tässä käytiin taistelun vaiheet ja käännökset tarpeeksi hyvin. Pääteemana on silti vahvasti rintamayhteisön muodostuminen ja yksilöiden toimet siinä ottaen huomioon sotilaiden taustat ja lähtökohdat sekä modernin sodan luonne. Jalosen teksti on piffillä hioutunutta ja siten mukavaa lukea.

Tää oli muuten ensimmäinen arvostelu

Hesarissa oli eilen aika ylistävä kritiikki.

[Lord Bob]

Jussi Jalonen: Summan tarina

Tajusin tätä lukiessani heti alussa, että tietoni Summan taistelusta ovat todella köykäiset, mutta onneksi tässä käytiin taistelun vaiheet ja käännökset tarpeeksi hyvin. Pääteemana on silti vahvasti rintamayhteisön muodostuminen ja yksilöiden toimet siinä ottaen huomioon sotilaiden taustat ja lähtökohdat sekä modernin sodan luonne. Jalosen teksti on piffillä hioutunutta ja siten mukavaa lukea.

Tää oli muuten ensimmäinen arvostelu

Hesarissa oli eilen aika ylistävä kritiikki.

Jo tolla näytöllä Lakun tarinalle vois povata julkaisijaa ja menestystä jo ihan vaan ylistetyn kirjoittajan ja ajankohtaisen aiheen vuoksi

[Merabi]

Jo sarjan 17. dekkari jossa on melko köykänen juoni ja pahasti alkaa toistamaan itseään nää Sipilän kirjat mutta meinaan silti lukea niin pitkään kun näitä ilmestyy.
.

Käytiinkö Kulma-baarissa?

[Ajankohtainen Makkonen]

Walter De Camp: Ja homot loivat naisen

[diesel joe]

Nautin lukukokemuksesta

[B.B. Bottinen]

Truman Capote - Kylmäverisesti

[Astro]

Truman Capote - Kylmäverisesti

Tämä on hyvä.

[Teehetki]

Karl Ove Knausgård - Taisteluni, osa 5.

"Autofiktiota" (opin tän termin vasta kun googletin tekijää!) hahmon omasta nuoruudesta. Jos itse tuli spedeiltyä tuon ikäisenä kännissä, niin tän jätkän rinnalla olen aika kansikuvapoika. Jotenkin alkanut mieltää tän touhun niin että varmaan pääpointsit on sen omasta elämästä mutta yksityiskohdat on tehty taiteilijan vapaudella.

Detaljivyörytys rassaa tässäkin paikoin.

EDIT: hyvä musamaku kaverilla, mutta punk puuttuu.

[Ananaskääpiö]

Eeva Eronen: Jättiläisen askeleet - Matka Kiinan talouteen

Eronen käy hyvin läpi vähän historiaa ja yhteiskuntaa sekä Kiinan talouden peruspilarit sekä erityispiirteet nykyaikaisen populaarin tietokirjan keinoin. Riskejä on Kiinan taloudessa paljon ja rakenteet peloittavat, mutta tähän asti on ollut kykyä niiden ratkomiseen ja kuplat eivät ole puhjenneet tuhoisasti. Kiinan mittasuhteisiin on aika ajoin hyvä havahtua, maa täynnä kaupunkeja, joissa suomalaisten verran väkeä ja joista Euroopassa ei muut kuin perehtyneet tiedä mitään.

[Aavehiihtäjä]

Viljami Puustinen: Kingston Wall - Petri Wallin saaga