Punk in Finland

Neumannerheil wrote:

piireissäkin liikuskeleva wrote:Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Ite diggaan hitosti. Noista kritiikeistä vaan sen verran, että olisko teos ollu parempi jos Dazai olis kirjottanut elämästään jotenkin silotellun version, jossa naiskuva ja porvarillisuus olis olleet jotenkin siistimmissä/vaimeammassa muodossa? Itellä tässä uppoaa just se suoruus millä tykitellään menemään samalla tavalla kuin vaikka Saarikosken proosassa. Esimerkkinä mainittu Camus, (tai Sartre jne. eksistentialistit) pystyy varmasti tuottamaan paljon silotellumpaan ja harkitumpaan vieraantuneisuuden kuvaamista, koska niillä on elämään ihan erilainen perspektiivi, filosofinen, viileä ja kirjoittajat tekstin takana yleensäkään ei oo samalla tavalla murtuneita raunioita.

No Longer Human on kuitenkin hiton autobiografinen teos nuorelta ja murtuneelta mieheltä, joka oli yhteiskunnan yläluokkaa olevan perheen juoppo ja narkkaava muksu. Kirjassa on miusta ihan mainiosti dokumentoitu se kapea, tyhmä, ylimielinen ja musertava elämä, jonka Dazai ehti elää. Omaan makuun keskeisimpiä juttuja on just se teoksen puhujan tympeys, jota haastaa halun tuntea sääliä.

en oikeastaan vietä joulua wrote:



Pohjanmaa -sarjan kronologisessa järjestyksessä kaksi ensimmäistä osaa on kyllä aivan huippua tarinankerrontaa Tuurilta. Tuntuu että näissä ei tapahdu paljoa ja kerronta on hyvin vähäeleistä mutta silti upeita romaaneja. Pohjanmaan ja Talvisodan olen jo lukenut pariinkin kertaa joten seuraavaksi aion lukea sarjan viimeiset osat, Ameriikan raitin ja Lakeuden kutsun.

Trollface-mies wrote:

Ananaskääpiö wrote:Jussi Jalonen: Summan tarina

Tajusin tätä lukiessani heti alussa, että tietoni Summan taistelusta ovat todella köykäiset, mutta onneksi tässä käytiin taistelun vaiheet ja käännökset tarpeeksi hyvin. Pääteemana on silti vahvasti rintamayhteisön muodostuminen ja yksilöiden toimet siinä ottaen huomioon sotilaiden taustat ja lähtökohdat sekä modernin sodan luonne. Jalosen teksti on piffillä hioutunutta ja siten mukavaa lukea.

Tää oli muuten ensimmäinen arvostelu

Ananaskääpiö wrote:

Trollface-mies wrote:

Ananaskääpiö wrote:Jussi Jalonen: Summan tarina

Tajusin tätä lukiessani heti alussa, että tietoni Summan taistelusta ovat todella köykäiset, mutta onneksi tässä käytiin taistelun vaiheet ja käännökset tarpeeksi hyvin. Pääteemana on silti vahvasti rintamayhteisön muodostuminen ja yksilöiden toimet siinä ottaen huomioon sotilaiden taustat ja lähtökohdat sekä modernin sodan luonne. Jalosen teksti on piffillä hioutunutta ja siten mukavaa lukea.

Tää oli muuten ensimmäinen arvostelu

Hesarissa oli eilen aika ylistävä kritiikki.

en oikeastaan vietä joulua wrote:

Jo sarjan 17. dekkari jossa on melko köykänen juoni ja pahasti alkaa toistamaan itseään nää Sipilän kirjat mutta meinaan silti lukea niin pitkään kun näitä ilmestyy.
.

pieni pepsi wrote:Truman Capote - Kylmäverisesti