Punk in Finland

Kantsii lukee. Ite innostuin yläasteella aiheesta niin, et oli pakko pölliä omaan hyllyyn yks kappale koulun kirjastosta. Valitettavasti se on sittemmin hukkunut jonnekin.

Ihan oikeesta kaupasta hommattua Kanteletarta taisin selailla viimeks viime viikolla, sillekin suositukset.

Eks jollain piffiläisellä oo jotain Kalevala-aiheisia tatuointeja?

Kyllä tämä oikeasti pitäis joku päivä saada kahlattua läpi. Jotenkin ärsytti kans kun huomas et englanninkielinen käännös on huomattavasti selkeämpi kuin alkukielinen.

Toki juonenkäänteet nyt ovat tuttuja.

http://www.soundi.fi/uutiset/amorphis-l ... kastikkeen

oon tenttinyt tän joskus, tosin ihan kokonaan en lukenut. tääkin on niitä teoksia, joiden analyysit ja teoretisoinnit tuntuu olevan kiinnostavampia kuin itse alkuperäistekstiin tarttuminen.

Keksittiin tämmöinen kiva kansalliseepos.

Tätä odotellessa:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien ... -elokuussa

tää on ihan okei, tosin tykkäsin joistain Kantelettaren jutuista enemmän. isovanhemmilla oli semmonen hieno ja suht iso kalevala, jossa oli edelfeltin kuvitus, semmosen voisin ottaa omaankin hyllyyn, mut muuten ei väliä. toi halosen leffa kiinnostaa kyllä

Tuomas Endouche wrote:Tätä odotellessa:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien ... -elokuussa

Tää kyllä kiinnostaa

Luin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan joskus.

Alfred Nobelaner wrote:Luin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan joskus.

Tämä + pakolliset pätkät koulussa.

Lyhennetty laitos ja täydennetty laitos löytyy ja on toki kouluiän jälkeen luettukin muutamaan kertaan. Joskus luen sitä kuin Raamattua; pätkä sieltä tai toinen tuolta.

Täytyy sanoa, että säkeitten alussa olevat tiivistelmät kummasti auttavat hahmottamaan mitä siinä oikein tapahtuu. Kylmiltään siihen on aika paha heittäytyä, jollei sitten ole hyvin perillä vanhoista sanoista ja sanonnoista ja muusta meiningistä.

Taustamusiikiksi ei tarvita kuin hiljainen yö.

Swiddu nääs, joku aika takaperin sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Sami Makkosen sarjakuva-albumin haltuun, ja kun en ollut lukenut tuota - lähinnä vain näiden tärkeimpien nostojen varassa ollut - niin tuntui hiukan oudolta tuo sarjis, siis en ymmärtänyt useista asiosta mitään. Kuvathan oli sellaista jenkkityyliä. Tästä suivaantuneena sain kirjastosta teoksen Kalevala suomeksi, ja sitä kelpasikin lukea - ja samaan aikaan luurista tsekata "mitenkähän tuokin asia on siellä alkujaan kirjoitettu" ja todeta, että enpä olisi tajunnut tuostakaan mitään.

Suunnattoman odotuksen ja taistelun jälkeen sain nyt tänään kirjastosta haltuun Koirien Kalevalan - ja voi perkele mitä tykitystä Kunnas laittaa: tarinaa hiukan muokataan ja kuvitus totaalista Kunnas-totaaliusta.

Nyt olen päättänyt sitten siirtyä seuraavaksi siihen kovaan ytimeen... Kalevala alkukielellä...

Ja siis jo tämä herran itsensä kirjoittama saatesana pitäisi vapauttaa hymyn, naurun, ruudun puhdistuksen, tai vaan ilopissan!

Yläasteella piti Kalevala lukea, ja kirjoittaa siitä joku essee. Kotona oli joku lasten kalevala tai vastaava, kirjoitin sen pohjalta. Sain kympin.

toi Kalevala suomeksi oli aika selventävä, suosittelen. Sellainen jännitystarina, että oksat ja pois. Usein aika epälooginen, mutta antaapa helpommin lähestyttävän reitin tarinaan. Ja tosiaan sen jälkeen Koirojen Kalevala, niin kyllä perkele lähtee!