Re: Piffin lokakuun kauhuleffamaratooni
Posted: 21 Oct 2022, 08:15
Suomen ensi-illassa tänään:
Flsh wrote: ↑21 Oct 2022, 08:08Flsh wrote: ↑20 Oct 2022, 01:09
Legendaarisen kauhumaestro Dario Argenton (Suspiria) paluu! DARK GLASSES – MUSTAT LASIT on mukaansatempaava, shokeeraava trilleri.
Elokuvateattereissa 21.10. ympäri Suomen:
Helsinki – Orion, Tennispalatsi, Itis
Vantaa – Flamingo
Tampere – Niagara, Plevna
Turku – Diana, Kinopalatsi
Oulu – Plaza
Jyväskylä – Fantasia
Lahti – Iiris, Kuvapalatsi
Kuopio – Kuvakukko, Scala
Pori – Promenadi
Lappeenranta – Strand
Suonenjoki – Rio
Kotka – Kinopalatsi 28.10.
Kalajoki – Virta 29.10.
Oulainen – Kinokulma 30.10.
Joensuu – Sihis 4.–5.11.
https://cinemaorion.fi/elokuvat/dark-gl ... stat-lasit
https://www.finnkino.fi/event/303993/ti ... stat_lasit
https://www.arthousecinemaniagara.fi/fi ... 8029.76629
https://www.kinodiana.fi/filmer/dark-gl ... stat-lasit
https://kinoiiris.com/fi_FI/dark-glasse ... stat-lasit
https://kuvakukko.fi/
https://kinorio.fi/movietimes/ohjelmistossa-nyt
https://kotkanleffat.fi/fi/etusivu/elok ... 0=14.79100
https://kinokulma.fi/fi_FI/dark-glasses-mustat-lasit
https://www.pkey.fi/cinemare/2020
Levitys: Elävän kuvan keskus ELKE ry
Elokuva-arvostelut
Dario Argenton keltainen paluu tarjoaa kirottua kerrontaa ja ääritilojen melodraamaa
KARI SALMINEN
Turun Sanomat
20.10. 16:30
ELOKUVAT
Dark Glasses – Mustat lasit
Ohjaus: Dario Argento
K18, 1h 26min.
★★★★
Dario Argento on aarre. Ja välillä aivan kauhea. Hän on hyvin, hyvin italialainen.
Maailmalla jotkut ovat pitäneet uutta Dark Glasses -elokuvaa tahattomasti huvittavana ja kömpelönä. On tainnut jäädä Argenton 70-luvun giallo-klassikot kertaamatta. Kaikki ne ovat esteettisesti timanttisia mutta silti sotkuisen camp-henkisiä mustien hanskojen ja viiltävien veitsien gore-oopperoita.
Giallo on italiaa ja tarkoittaa keltaista. Elokuvissa se viittaa trillerien julkaisusarjan väriin. Giallo tulvii veren ohella erityisen italialaista hulluutta, seksin ja väkivallan liittoa, jossa naiset ovat falliselle veitselle antautuvia objekteja.
Giallo roiskii kankaalle eurooppalaista dekadenttia jälkiromantiikkaa, jolle Alfred Hitchcock tarjoaa kurinalaiset muodot. Taustalla kyttää hyypiömäinen Edgar Allan Poe, jolle kauniin naisen kuolema oli runollisin asia maailmassa. Siis esteettisesti, ei oikeasti.
Argento on giallon mestari siinä kuin Sergio Leone oli spagettiwesternin. Muutkin - kuten Lucio Fulci, Antonio Margheriti, Lamberto Bava, Umberto Lenzi, Sergio Martino, Paolo Cavara, Armando Crispino, Michele Soavi ja Ruggero Deodato – näitä tekivät.
Argentoa edelsi kipeä taiteilijaluonne Mario Bava, jonka Black Sabbath (1963) antoi Birminghamin hevirokkarien bändille nimen.
Argenton on ollut koko 2000-luvun tuuliajolla. Viimeisin ohjaus oli Dracula 10 vuoden takaa. Dark Glasses on paluu vanhaan. Nyt varioidaan Viiltäjä-Jackin legendaa. Joku ottaa maksullisia naisia hengiltä.
Kerronta on ylikypsää ja kireää. Kirkuvat diskantit ja neuroottiset leikkaukset satuttavat. Mustien lasien kauhu ei todellakaan ole amerikkalaista keskiluokan painajaista ja teinien ahdistelua. Argento sommittelee ääritilojen melodraamaa kuin kuoleman teknikko.
Teoksessaan The Art of Pure Cinema (2020) tutkija Bruce Isaacs analysoi Argentoa. Viivat, kaavat, värit ja liikkeet eivät saavuta eheyttä vaan rikkovat maailmaa osiin. Kerronta on kirottua. Eksploitaatio harrastaa kinkkistä seksiä taiteen kanssa.
Argenton päähenkilöt ovat luojansa osia. He ovat usein taiteilijoita: muusikoita (Profondo Rosso, Neljä kärpästä harmaalla sametilla), kirjailijoita (Kuoleman lintu, Tenebre, Inferno), tanssijoita (Suspiria), oopperataiteilijoita (Opera).
Uudessa elokuvassa murhaaja käyttää sellonkieliä. Hän on Sellisti.
Via Veneton hotelleissa vieraileva Diana on luksusprostituoitu. Häntä Sellisti ei saa hengiltä edes autolla mutta nainen sokeutuu. Sokeat ovat giallon vakiovieraita. He näkevät vaikka eivät näe.
Diana ja avustajapoika yrittävät selvitä Sellistin painaessa päälle. Avantgardessa keskeinen silmän teema elää yhä. Ohjaaja samastuu sekään uhriin että sadistiseen murhaajaan.
Mikään ei varsinaisesti kehota katsojaa ottamaan vakavasti metafyysistä valkoista pakettiautoa tai käärmehyökkäystä metsässä. Tai lutuisen hurjaa palveluskoiraa. Arkijärki ei päde.
Alun katse kohti auringonpimennystä on avain. Se luo varjon koko pahaksi äityvän ihmiskunnan ylle.
https://www.ts.fi/kulttuuri/5797403





