Teatterimaailma

[jessus sentään]

Turun Kaupunginteatterissa Dostojevskin Riivaajat. Markus Järvenpään (yksin)näyttelemä hieman päälle kaksituntinen oli tajuttoman kova paketti. Ilmiömäinen suoritus, aplodit ja kolme kertaa verhoista takaisin kumartamaan oli täysin ansaittua. Haluaisin kirjoittaa tähän vaikka mitä mutta sanompahan vain, että käykää katsomassa jos jossain vielä pääsette.

[jessus sentään]

Turun Kaupunginteatterissa Molièren Don Juan. Aivan totaalisen absurdilla huumorilla maustettu, snadisti modernisoitu teos joka ei todellakaan jätä kylmäksi. Tuntuu että kaikki muut hahmot jäävät pääroolin jalkoihin kun Eero Aho pistää kehonsa likoon ja tuo koko olemuksellaan niljakkaan, itsekkään, röyhkeän ja kusipäisen (mutta silti erittäin rakastettavan) Don Juanin näyttämölle, jonka vastaparina Hannes Suominen Sganarellena häärii. Kaksi ja puoli tuntia tuhtia tavaraa jonka mielellään menisin katsomaan toisenkin kerran. En ihmettele että on myynyt täysiä katsomoja. Suosittelen kaikille.

[Man-Thing]

Olin tänään katsomassa Tampereen Ylioppilasteatterissa Perjantait Gretan kanssa. Tykkäsin tosi paljon, nyt en saa edes nukuttua kun mietin koko ajan miten hyvä se oli.

[jessus sentään]

Ylläolevien lisäksi Salossa uudenvuodenaattona Mustapukuinen nainen. Aika vähäeleinen kokonaisuudessaan, kahdella (kolmella oikeastaan) näyttelijällä tehty näytelmä näytelmän sisällä-tyyppinen (kyllähän kaikki tämän tietää) homma. Tekniikasta erityispisteet, kaikki jännät kohdat olivat oikeasti jänniä kun muuten oli aika seesteistä. Johtuukohan omasta väsymystilasta vai mistä, mutta ei oikein ekalla puoliskolla meinannut lähteä ja aivan kuin näyttelijöillä olisi ollut vähän käynnistymisvaikeuksia. Voi myös olla että itse piti virittytyä tunnelmaan ja totuttautua kyseisten näyttelijöiden ulosantiin. Sanalla "intiimi" voisi kuvata kokonaisuutta myös, pienisuuri näytelmä.

Ja ensiviikonloppuna onkin sitten Mikkelin näyttämöpäivät ja huaaaahhhhh

[Kansan syvät rivit]

Kanneltalon Trog-esitys oli jännä. En edes tiennyt, mitä on Peking-ooppera, mutta tykkäsin. Voisi jotain isomman profiilin vastaavaakin katsoa joskus.

[jessus sentään]

JoJo-Teatterissa Harold Pinterin Petos

Jotenkin tässä huomaa miten aivan eri sfääreissä on harrastajateatterit ja laitosteatterit. Kun laitosteattereissa ainakin toisinaan tuntuu olevan visuaalinen tykitys tapissaan ja itse draama ja näytteleminen itsessään jää taka-alalle prosessissa. Tässä oli mm. kuusihenkinen ryhmä jotka toimivat ns. "ihmislavasteina" ja elivät tarinan läpi ollen läsnä, voimistaen lavalla tapahtuvaa kokonaisuutta. Oli myös yksi mukaansatempaavimmista näytelmistä, ja se tapahtui vielä yllättävän nopeasti. Käykää katsomassa

E. Voisin tehdä Mikkelin teatteripäivistä jonkun koosteen tuossa. Seuraavaksi on luvassa 29. pv Turun kaupunginteatterissa Niskavuoren nuori emäntä. Isolla näyttämöllä, olen kuullut että siinä olisi vähän laitosteatterin henkeä. Vanhemmat tekstit tuntuvat nyt olevan pinnalla, kun Mikkelissäkin oli mm. Shakespearen Myrsky, Tsehovin Lokki, Wuolijoen Niskavuoren naiset ja Canthin Papin perhe, enemmän tai vähemmän modernisoituna tietenkin. Näistä pidempää kirjotelmaa ehkä myöhemmin.

[jessus sentään]

En kyllä mistään Mikkelistä nyt ainakaan jaksa mutta Turun kaupunginteatterissa Niskavuoren nuori emäntä, isolla näyttämöllä. Modernisoituna, visuaalinen ilme muistutti Blade Runner 2049:ää ja musiikit/ambienssiäänet Deus Ex Human Revolutionia. Eli kyllä itselleni iski kuin tuhat volttia. Tuntui kuitenkin vähän harmittavasti näytteleminen itsessään jäävän taka-alalle kun kaikki muu ympärillä oli niin massiivista, sellainen tietty realistinen tunne siellä lavalla puuttui. Välillä vähemmän olisi enemmän. Joitain asioita kerronnan kautta vähän alleviivattiin, mutta se nyt ei liikoja tämänlaisessa kokonaisuudessa ja sen kanssa kombona tulevassa kerrontatyylissä haitannut. Suosittelen silti kaikkia teatterin ja Niskavuoren ystäviä menemään ja katsastamaan tämän hieman uudella tavalla tehdyn versioinnin. Ei tässä siltikään ollut samanlaista kotikutoista charmia kuin Tikkurilan versioinnissa Niskavuoren naisista Mikkelin näyttämöpäivillä, missä pelattiin niin yksinkertaisilla asioilla kuin olla ja voi ja kokonaisuutena päätyi heittämällä top-3 näytelmiin mitä on ikinä tullut nähtyä

[jessus sentään]

Salon teatterin Myrskyluodon Maija (kesäteatteri, katsottu tallenteena)

Tämäpä nyt oli sellainen klassikkotarina väännettynä kesäteatterimuottiin, mutta tuntuu että alkuperäinen kässäri kovasti koitti tehdä tästä anti-kesäteatterivedon ihan vain jo silkalla olemuksellaan. Tässä oli aika paljon sellaista perus-kesäteatterimenoa (irrallaan olevia hassutteluja, viinanjuonnin ihannointia, tanssinumeroita, ehkä vähän päälleliimattua ilottelua mikä söi kokonaisvaltaista draamaa) mikä vetoaa yleensä kesäteatteriyleisöön tai on muodostunut vain sellaiseksi "kesäteatterimuotiksi". Siltikään (koska tarina tai käsikirjoitus ei ole itselleni tuttu -vielä) ei tullut ihan selväksi että miten paljon tässä oli sitä "itse kesäteatteria" ja miten paljon painotettua vakavastiotettavampaa kerrontaa. Dynamiiikkaa olisin kaivannut lisää ja rauhallisempaa juonenkuljetusta erinäisiin väleihin. Tuntui että on kova kiire kokoajan kohtauksesta toiseen ja ensimmäisestä puolesta koko alkupuolisko menikin hösäämiseen ja itselläni pinnistelyyn että saisi jostain vähän enemmänkin kiinni. Ja en tiedä kenen ajatus on ollut selittää jotain asioita erinäisillä (omasta mielestäni turhilla) efekteillä.

Spoiler:

mm. Mikaelin kuolemakohtaus jonka alussa on ääni-iskuna GONGI ja sen lyömällä punainen valaistus kauniina aurinkoisena päivänä kattamattomaan KESÄTEATTERIIN.... Sama Jannen kuoleman kohdalla ja synnytyksen käynnistymisellä heti siihen päälle

Itselläni on olo, että sisälläni kamppailee kaksi puolta, toinen joka haluaisi painottaa lisää rauhallisuutta ja hitaampaa ja painokkaampaa draamankuljetusta ja toinen joka muistuttaa tämän olevan kesäteatterinumero. Myös sellaiset pienet "löydettävät" asiat loistivat poissaolollaan, sellaiset (tekstissäkin olevat) viittaukset johonkin toiseen tekstin osaan. Keskisuurella pensselillä on vedetty, mutta pienet ykstyiskohdat olivat ehkä jääneet hieman paitsioon.

Rooleista pidin, Jannen ja Maijan (vanhempi sekä nuorempi) henkilökemiat toimi ja kaikki kolme vetivät erittäin hyvin ja osasivat oikeasti laulaa! Oikeastaan koko porukka oli erittäin laulutaitoista sakkia ja tätä puolta olisin katsonut enemmänkin(mikä on itselleni hieman harvinaista). Jotkut musiikin sovitusratkaisut ehkä hieman tökkivät (Maijan synnytysbiisissä kertsin lopun huudot ja joitain muita mitä en nyt muista). Pienenä, mutta aivan mahtavana roolina huomasin Maijan miniän, jolla oli vain n. 5 repliikkiä tjsp. mutta vei pakan mennessään ihan sata-nolla. Esimerkillinen suoritus siitä että A. ei tarvitse olla kummoinen rooli, että sen saa näyteltyä muistettavaksi ja B. kuinka näytellä kylmää (tunteetontakin) ihmistä niin että sen saa näyttämään silti tunteikkaalta näyttelemiseltä. Tanssiryhmän olemassaolon ymmärrän, se toi väriä ja liikettä (kesäteatteri)näyttämölle ja toimi hienosti tuulena ja myrskynä jne.

Spoiler:

mutta mm. Mikaelin kuolemakohtauksessa tuli vähän olo, että "Hei, tässähän ei ole hetkeen ollut tanssiryhmällä käyttöä. Ympätääs NE tähän kohtaukseen!"

.

Tallenteesta senverran että monikamera-ajona suhteellisen onnistunut. Koko lavan kattavaa kameraa olisin toivonut muutenkin kuin (katetun?) katsomon päältä kalansilmälinssillä varustettuna, mutta ymmärrän että sellaista olisi varmasti ollut vaikea toteuttaa katsomon ja lavan sijoittelun huomioonottaen. Myös värimäärittely ei ollut kaikissa kameroissa samalla viivalla (mitä itse en edes huomannut vaan katselutoverit ja sen sanottua se alkoi nyppimään hieman itseänikin).

Onnistunut veto, ei ihan nappisuoritus, mutta maaliin kuitenkin. Tästä voi ehkä vetää johtopäätöksen, että on joitain tekstejä mitä ei ehkä kannata lähteä kesäteatteriin tekemään tai sitten se jakaa mielipiteitä. Tai ainakin on haastavaa se.

[Hyödytön idiootti]

Q-teatterissa Pääomani. Vaikutti erittäin hyvältä, mutta puoliajan jälkeen ei oikein tuntunut lähtevän enää käyntiin. 3+/5.

Käykää katsomassa jotta Tommin ja Eeron ei tarvitse olla mainosääninä.

[Hyödytön idiootti]

Ei vittu mitä sekoilua.

[Tsemppiä Kari!]

Ihan vähän kotiin päin vetämistä, mutta täysin vilpittömästi voin suositella Viirus teatterin Familjen Bra esitystä. Tuli nähtyä valmiina nyt lauantaina ja kyllä vaan toimi hienosti. Ohjaus, näyttelijäntyö, skenografia ja valo- sekä äänisuunnittelu kaikki toppen!

[jessus sentään]

Olisi suunnitteilla perjantaille Cabaret Turun kaupunginteatterissa. Saas nähdä, exä kerto että on yllättävän vähäeleinen

[Tsemppiä Kari!]

Eilen kävin Takomolla katsomassa Bouvard & Pecuchet esityksen ennakon. Tää oli hyvä! Kunnon elämän mielen ja mielettömyyden tavoittelun juhlaa ensyklopedisen farssin muodossa.

[Hyödytön idiootti]

Pukkarikeskusteluja

Mistä teatterintekijät puhuvat esityksen jälkeen tai kun teatteria ei pääse tekemään? No puhuvat tietenkin teatterista! Pukkarikeskusteluja-podcast sukeltaa teatterin hämärien pukuhuoneiden ja lämpiöiden kiihkeisiin keskusteluihin, joissa pohditaan intohimoisesti teatterialan ja yhteiskunnan polttavia kysymyksiä. Millainen on hyvä esitys? Miksi kollegoiden työt aiheuttavat kauhua? Entä miten Amazon-firman kahden pitsan sääntö liittyy teatteriin? Tule mukaan ajattelemaan ja keskustelemaan teatterista tekijöiden seurassa!

Pukkarikeskusteluja on Ylen tuottama 16-osainen podcast-sarja, joka on toteutettu yhteistyössä helsinkiläisten KOM-teatterin, Q- teatterin, Ryhmäteatterin ja Teater Viiruksen kanssa.
https://areena.yle.fi/audio/1-50589131

[jessus sentään]

Turun Kaupunginteatterissa Cabaret 25. syyskuuta ja rapsa jääny tekemättä ja nytkin vain lähinnä otan muualla jo kirjoitetun oman tekstini tähän:

Olin lähtiessä ns. hyvin tyydyttynyt Musiikki, laulut ja ETENKIN koreografiat aivan käsittämättömän taitavaa toteutusta mitä oli ilo seurata. Välillä koreoiden puolesta lavalla tapahtui niin jumalattomasti kaikkea, että oli jopa hieman hankala seurata. Muutama aivan loistava draamallinen kikka jäi mieleen ja tekniikka oli taattua Turun Kaupunginteatteri-tasoa Fräulein Schneider ja Herr Schultz loistivat kokonaisuudesta lämmöllään ja läsnäolollaan, puhumattakaan Seremoniamestarista kekä kävi viihdyttämässä väliajallakin yleisöä

Ps. Eli se siitä vähäeleisyydestä