Teatterimaailma

[craft-artesaani]

Tampereen työväenteatterin Hamlet rockmusikaali. Todella hyvä, suosittelen. Musiikki oli monipuolisempaa kuin vain rockia.

[waldorf]

Töissä oli mahis nähdä Kansallisteatterin Vanhat mestarit -näytelmä, joka olikin oikein hyvä. Bernhardin mahtava kirja kääntyi yllättävän toimivasti näytelmäksi.

[Smotso]

Lahden kaupunginteatterin Kultarinta on todella suositeltava, pääsi suorastaan yllättävään. Samoin Turun kaupunginteatterin Rakkaani, Conan barbaari kannattaa käydä katsomassa jos suinkin on mahdollisuus.

[Hyödytön idiootti]

”Johdon hallinnasta riistäytyneiden olosuhteiden takia esitys joudutaan perumaan.”
https://www.kritiikinuutiset.fi/2020/10 ... -perumaan/

[jessus sentään]

”Johdon hallinnasta riistäytyneiden olosuhteiden takia esitys joudutaan perumaan.”
https://www.kritiikinuutiset.fi/2020/10 ... -perumaan/

Herättää kyllä ajatuksia tää kokonaisuus. Puolin ja toisin.

[Hyödytön idiootti]

Teatteri Jurkassa Kapitalismi - tarinoita pääomasta.

Sehän meni nopeasti, tuntui että kesti vain tunnin eikä sitä tuntia ja 25 minuuttia. Ehkä olisi saanut olla vielä ilkeämpi/kriittisempi. Mukavaa viihdettä (ei siis mitään syvällistä analyysiä).


Kritiikki Voimasta
https://voima.fi/kulttuuriartikkeli/tea ... en-taakse/

[Bebob Wino]

Komediateatterin Levätkää rauhassa,Komisario Palmu olisi tarkoitus mennä katsomaan mahdollisimman pian!!

[Hyödytön idiootti]

Sokea piste
https://kansallisteatteri.fi/esitys/sokea-piste/

Susanna Kuparisen ohjaama Sokea piste on dokumentaarinen teatteriesitys. Ajankohtainen teos valaisee politiikan, median ja yhteiskunnallisen todellisuuden katvealueita, jotka jäävät piiloon kriisin keskellä. Residenssitaiteilijaksi kiinnitetyn Kuparisen debyyttiteos Kansallisteatterissa kysyy, miksi poliittisia päätöksiä peitellään ja pyritään luomaan vaikutelma, että ne ovat vaihtoehdottomia ja irrallaan kansalaisten arkielämästä. Koronapandemian armottomassa valokeilassa piirtyvät selkeinä näkyviin niin rapistuvat rakenteet kuin toisistaan yhä kauemmas karkaavat sosiaaliset todellisuudet. Esitys kurkottaa tulevaan: onko Suomen tie ulos koronasta toisinto 1990-luvun laman ankarista leikkauksista vai olemmeko valmiita edes kuvittelemaan vaihtoehtoja, jotka eivät iske niin kipeästi maan hiljaisiin? Mikä on rikkaalle Helsingille tärkeämpää kuin lasten turvallinen koulupolku? Missä me olemme viiden vuoden kuluttua?

Suurta huomiota herättäneiden Valtuusto– ja Eduskunta-trilogioiden jalanjäljissä jatkavan esityksen laajaan dokumentaariseen materiaaliin sisältyvät mm. Helsingin kaupunginvaltuuston julkiset asiakirjat sekä päättäjien haastattelut. Aineiston ovat koonneet ja esitykseksi käsikirjoittaneet Susanna Kuparinen ja hänen pitkäaikainen työparinsa Jari Hanska sekä ohjaaja Satu Linnapuomi. Esityksen huikeassa, tuttuja julkisuuden nimiä sisältävässä henkilögalleriassa nähdään upea esiintyjäjoukko. Näyttämöteoksen musiikin on säveltänyt Kerkko Koskinen.

Kerranki ostin liput ajoissa, ennen kuin tulee se (viiden tähden) arvostelu Hesarissa jonka jälkeen vaikea löytää sopivaa päivää milloin pääsisi käymään esityken katsomassa.

[Hyödytön idiootti]

Tänään vielä katsottavissa
Anne F
https://kansallisteatteri.fi/esitys/anne-f/

Katso esityksen taltiointi maksutta!

Anne F on tavallinen teini-ikäinen tyttö.
Tavallisia unelmia, tavallisia ihastumisia, iloa, surua ja suuria toiveita avoimen tulevaisuuden edessä. Anne vain sattuu elämään aikana, jossa viha hänen kansaansa kohtaan johtaa järkyttäviin tekoihin. Kun suomalainen opettaja antaa koululuokalleen tehtäväksi lukea Anne Frankin päiväkirjan, maailmanhistoria herää eloon 2020-luvun Suomessa.

Anne Frankin päiväkirjaan pohjautuva teatteriesitys tuo näyttämölle Nuorten Kansallisteatterin elinvoimaisen tulkinnan maailmankirjallisuuden kenties sydäntäsärkevimmästä tositarinasta. Se kertoo teini-ikäisestä tytöstä ja hänen perheestään, jotka joutuvat elämään piilossa vainoajiltaan. Kuka tai ketkä ovat tämän päivän annefrankeja? Ketkä voisivat auttaa heitä? Surun ja tuskan alta nousee esiin nuoruuden valloittava elämänilo ja lakkaamaton toivo paremmasta maailmasta.

[Hyödytön idiootti]

Sokea piste
https://kansallisteatteri.fi/esitys/sokea-piste/

Susanna Kuparisen ohjaama Sokea piste on dokumentaarinen teatteriesitys. Ajankohtainen teos valaisee politiikan, median ja yhteiskunnallisen todellisuuden katvealueita, jotka jäävät piiloon kriisin keskellä. Residenssitaiteilijaksi kiinnitetyn Kuparisen debyyttiteos Kansallisteatterissa kysyy, miksi poliittisia päätöksiä peitellään ja pyritään luomaan vaikutelma, että ne ovat vaihtoehdottomia ja irrallaan kansalaisten arkielämästä. Koronapandemian armottomassa valokeilassa piirtyvät selkeinä näkyviin niin rapistuvat rakenteet kuin toisistaan yhä kauemmas karkaavat sosiaaliset todellisuudet. Esitys kurkottaa tulevaan: onko Suomen tie ulos koronasta toisinto 1990-luvun laman ankarista leikkauksista vai olemmeko valmiita edes kuvittelemaan vaihtoehtoja, jotka eivät iske niin kipeästi maan hiljaisiin? Mikä on rikkaalle Helsingille tärkeämpää kuin lasten turvallinen koulupolku? Missä me olemme viiden vuoden kuluttua?

Suurta huomiota herättäneiden Valtuusto– ja Eduskunta-trilogioiden jalanjäljissä jatkavan esityksen laajaan dokumentaariseen materiaaliin sisältyvät mm. Helsingin kaupunginvaltuuston julkiset asiakirjat sekä päättäjien haastattelut. Aineiston ovat koonneet ja esitykseksi käsikirjoittaneet Susanna Kuparinen ja hänen pitkäaikainen työparinsa Jari Hanska sekä ohjaaja Satu Linnapuomi. Esityksen huikeassa, tuttuja julkisuuden nimiä sisältävässä henkilögalleriassa nähdään upea esiintyjäjoukko. Näyttämöteoksen musiikin on säveltänyt Kerkko Koskinen.

Käykää nyt ihmeessä katsomassa, koska näytökset ei ole loppuunmyyty ja Saman illan liput -50 %.

[waldorf]

Sokea piste
https://kansallisteatteri.fi/esitys/sokea-piste/

Susanna Kuparisen ohjaama Sokea piste on dokumentaarinen teatteriesitys. Ajankohtainen teos valaisee politiikan, median ja yhteiskunnallisen todellisuuden katvealueita, jotka jäävät piiloon kriisin keskellä. Residenssitaiteilijaksi kiinnitetyn Kuparisen debyyttiteos Kansallisteatterissa kysyy, miksi poliittisia päätöksiä peitellään ja pyritään luomaan vaikutelma, että ne ovat vaihtoehdottomia ja irrallaan kansalaisten arkielämästä. Koronapandemian armottomassa valokeilassa piirtyvät selkeinä näkyviin niin rapistuvat rakenteet kuin toisistaan yhä kauemmas karkaavat sosiaaliset todellisuudet. Esitys kurkottaa tulevaan: onko Suomen tie ulos koronasta toisinto 1990-luvun laman ankarista leikkauksista vai olemmeko valmiita edes kuvittelemaan vaihtoehtoja, jotka eivät iske niin kipeästi maan hiljaisiin? Mikä on rikkaalle Helsingille tärkeämpää kuin lasten turvallinen koulupolku? Missä me olemme viiden vuoden kuluttua?

Suurta huomiota herättäneiden Valtuusto– ja Eduskunta-trilogioiden jalanjäljissä jatkavan esityksen laajaan dokumentaariseen materiaaliin sisältyvät mm. Helsingin kaupunginvaltuuston julkiset asiakirjat sekä päättäjien haastattelut. Aineiston ovat koonneet ja esitykseksi käsikirjoittaneet Susanna Kuparinen ja hänen pitkäaikainen työparinsa Jari Hanska sekä ohjaaja Satu Linnapuomi. Esityksen huikeassa, tuttuja julkisuuden nimiä sisältävässä henkilögalleriassa nähdään upea esiintyjäjoukko. Näyttämöteoksen musiikin on säveltänyt Kerkko Koskinen.

Käykää nyt ihmeessä katsomassa, koska näytökset ei ole loppuunmyyty ja Saman illan liput -50 %.

Kävin muuten tänään kattomassa just tollasella alelipulla!

[Hyödytön idiootti]

Eilen katsoin ekaa kertaa Smedsin Tuntemattoman Sotilaan televisioversion. Hyvähän se oli, se yleisön kuvaaminen vain on kyllä turhaa hommaa.

Löytyy näköjään netsistä ainakin tuosta, jos jotain kiinnostaapi


Kalle Haatanen: Kansallisteatterin Tuntemattoman sotilaan vastaanotto
https://areena.yle.fi/audio/1-4131477

Tuntematon sotilas on käsitteenä irronnut sekä Linnan romaanista että Edwin Laineen elokuvasta, sanoo teatterintutkija Julia Pajunen. Se on erottunut alkuperäisestä kontekstistaan muistojen ja muistien kasaumaksi. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys Tuntemattomaan vaikka ei olisi lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa.

Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas aiheutti harvinaisen paljon keskustelua.

Keskustelua herätti se, että ohjaaja tulkitsi alkuperäistä teosta radikaalisti ja uusien teatterin keinojen avulla. Se toi Kansallisteatteriin sellaista estetiikkaa, mitä siellä ei ollut ennen nähty.

Eniten keskustelua nostatti kuitenkin esityksen tapa esittää väkivaltaa. Neuvostoliittolaisia sotilaita esittivät pesukoneet, joita näyttelijät moukaroivat hajalle.

Kohua herätti varsinkin näytelmän loppukohtaus, jossa nykyjulkkisten kuvia ammuttiin symbolistisesti konepistoolilla.

Julia Pajunen ihmettelee sitä, että julkisen keskustelun ulkopuolelle jäi joitakin kohtauksia, joissa Linnan tekstiä tulkittiin hyvin voimakkaasti ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tällainen oli mm. kohtaus, jossa suomalaissotilaat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen venäläisiä naisia.

Pajusen mukaan Tuntematon sotilas on suomalaisessa kulttuurihistoriassa aivan erityisessä asemassa, koska se tunnetaan niin laajasti ja sitä voidaan käyttää lähes mihin vaan. Esimerkiksi on kirjoitettu yrityksen johtamisopas, jossa eri johtajatyyppejä verrataan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoihin.

Vuosikymmenten aikana käsitys Tuntemattoman sotilaan perusajatuksestakin on kääntynyt päälaelleen.

Ilmestyttyään teosta moitittiin upseerien halventamisesta ja jermumentaliteetin hyväksymisestä Nykyään romaania luetaan kansallisen yhtenäisyyden kuvana.

[waldorf]

Minä, askartelija (Q-teatteri)
-Ehkä hauskin teatteriesitys, jonka olen nähnyt. Muutaman Klemolan näytelmän nähnyt aiemmin, tää oli niistä paras.

[Jesse Python]

Levätkää rauhassa, Komisario Palmu Tampereen Komediateatterissa. Ennakkoluulot oli melkoiset, mutta täähän oli vallan mainio, enemmän tässä oli "Palmu-henkeä" kuin Vodkaa, Komisario Palmussa. Tästä olisi voinut tulla aivan hyvä "oikea" neljäs Palmu-elokuva. Rennyhän on kai tekemässä tästä leffaa

[Hyödytön idiootti]

Järjen hedelmät
http://www.q-teatteri.fi/jarjen-hedelmat/

Järjen hedelmät jatkaa Turusen aiemmista teoksista Tavallisuuden aaveesta ja Medusan huoneesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa, sekä toimii niin kutsutun huonetrilogian päätösosana.

Tavallisuuden aave ja Medusan huone oli kovia, pakko nähdä tämä myös.