Punk in Finland

Kirjallisuuden opiskelijana tietysti on tullut luettua jokunen suomalainen klassikko, mutta kyllä niistä on kesken jäänyt varmaan suurin osa. Varsinkin tänä kesänä näitä hyvin samanlaiseen miljööseen sijoittuvia kommunistien korpikirjoja on saanut lukea aivan liikaa ja sitä kautta on meinannut unohtua että Suomesta on tullut aivan toisenlaisiakin kirjoja, myös korkeamman taiteen puolelta. Hyviä runoilijoita on myös. Kaikessa kulttuurissahan joutuu kahlaamaan polvia myöten paskassa helmiä löytääkseen, joten Suomalainen kirjallisuuskin voi helposti jättää aika huonon vaikutelman jos sattuu eteen sellaisia kirjoja jotka eivät miellytä.

tsiiah wrote:Yleistäen. Arvostatteko? Minä arvostan sekä vanhempaa että uudempaa. Tuntuu, että viime aikoina on tullut paljon uusia hyviä kirjailjoita, joilta oikein odottaa uutta, esim. Leena Parkkinen ja Miina Supinen ja sitten jo vähän aikaa tiedossa olleista esim. Juha Itkonen ja Johanna Sinisalo on loistavia.

Tänään hesarissa oli iso juttu siitä kenellä Suomen kirjamaailmassa on vaikutusvaltaa nostaa esille kirjailijoita. Aika korkeelle hesari itsensä nosti, mutta onhan siinä ehkä jotain perää, tulee kuitenkin aika tarkkaan luettua hesarin arvostelut. Kriitikko Mervi Kantokorpi taisi olla se kaikkein vaikutusvaltaisin. Muistaakseni Kantokorpi on opettanut kirjallisuutta tai ainakin Kantokorven Runousopin perusteet on ollut päntättävänä ja pääsykoekirjanakin joku vuosi.

Te, jotka olette opiskelleet kirjallisuutta enemmän; Arvioiko opiskelun takia kirjallisuuteen perehtynyt ihminen kirjoja eri tavalla kuin ns. tavallinen lukija. Kun aloin opiskella kotimaista kirjallisuutta, yksi enemmän opiskellut sanoi, että lukemisesta menee maku, kun siihen suhtautuu eri lailla kriittisesti. Suoritin vain perusopinnot, joten tätä pelkoa ei ollut mutta kiinnostaa tietää.

Arvostan kyllä, onhan Suomessa kirjoitettu hyviä kirjoja. Muutenkin kirjallisuus on eniten arvostamani taiteen laji. Satunnaisesti tulee kotimaista kirjallisuutta luettua, silloin tällöin jotakin. Oon vaan raivostuttavan hidas lukija Oon lukenut kirjallisuuden opinnot, en sit tiedä kuinka paljon se on entisestään hitauttanut tai tehnyt muuten hankalammaksi kirjojen lukemista, luultavasti hieman. Välillä ainakin huomaa lukevansa ns. pänttäämällä, kuin yrittäen varmasti painaa mieleensä lukemansa (kuin tenttiä varten). No, ehkä psyyke muutenkin tekee lukemisen hankalaksi, kuten muunkin elämän. Enkä kyllä menis allekirjoittamaan yleistystä, että kirjallisuuden opiskeleminen automaattisesti tarkoittaisi, että kaunokirjallisuuden lukemisesta menisi maku. Saattaa olla, että siitä päinvastoin tulee entistä antoisampaa, kun on enemmän perspektiiviä ja analyyttisiä välineitä pohtia lukemaansa. Mutta ei sekään tarkoita tietty, että aina olisi päällä jokin analyysilukutapa, vaan itse ainakin luen ihan sujuvasti ilman sen suurempaa analysointia. (en kyllä kohta enää mitään analyyseja tai teorioita kauheesti muistakaan, eh...) Uskoisin, että on useimmiten vain mielenkiintoista, jos pystyy opintojensa myötä suhteuttamaan, löytämään yhteyksiä ja avamaan tekstiä syvemmin. Tosin uskon, että elämänkokemus, yleinen sivistys ja muut tiedot, järki jne. auttavat kirjojen merkitysten ym. hahmottamisessa vähintään yhtä paljon kuin kirjallisuuden opinnot. Ns. maallikkokin takuulla löytää kirjoista monenlaista sanomaa, merkityksiä jne., mutta ehkäpä hieman eri näkökulmasta ja eri tavalla kriittisesti (tai vähemmän kriittisesti?) kuin kirjallisuuden teoriaa ja historiaa opiskellut.

Arvostan kotimaista kirjallisuutta, uutta ja vanhaa. Nykykirjailijoista Petri Tamminen on yksi suuri suosikki. Vaikka Tammisesta puhutaan kaikkialla MIESkirjailijana, joka kirjoittaa nimenomaan MIESTEN tunteista, maailmasta jne. (Tamminen tekee sitä itsekin), mä kyllä samaistun Tammisen kuvaamiin ujouden tai ulkopuolisuuden tunteisiin tosi vahvasti. Uskoakseni Tamminen kokee mm. Veijo Meren tekstit vähän samalla tavalla, joten niitä olisi kiinnostava lukea nyt uudelleen.

Lainaus Tammisen uusimmasta: "Kuka enää kantaa kirjaston tiskille huojuvan korkeaa pinoa? Kuka enää ahmii? Ei kirjoja enää lueta, kirjoista keskustellaan."

tsiiah wrote:Yleistäen. Arvostatteko? Minä arvostan sekä vanhempaa että uudempaa. Tuntuu, että viime aikoina on tullut paljon uusia hyviä kirjailjoita, joilta oikein odottaa uutta, esim. Leena Parkkinen ja Miina Supinen ja sitten jo vähän aikaa tiedossa olleista esim. Juha Itkonen ja Johanna Sinisalo on loistavia.

Tänään hesarissa oli iso juttu siitä kenellä Suomen kirjamaailmassa on vaikutusvaltaa nostaa esille kirjailijoita. Aika korkeelle hesari itsensä nosti, mutta onhan siinä ehkä jotain perää, tulee kuitenkin aika tarkkaan luettua hesarin arvostelut. Kriitikko Mervi Kantokorpi taisi olla se kaikkein vaikutusvaltaisin. Muistaakseni Kantokorpi on opettanut kirjallisuutta tai ainakin Kantokorven Runousopin perusteet on ollut päntättävänä ja pääsykoekirjanakin joku vuosi.

Te, jotka olette opiskelleet kirjallisuutta enemmän; Arvioiko opiskelun takia kirjallisuuteen perehtynyt ihminen kirjoja eri tavalla kuin ns. tavallinen lukija. Kun aloin opiskella kotimaista kirjallisuutta, yksi enemmän opiskellut sanoi, että lukemisesta menee maku, kun siihen suhtautuu eri lailla kriittisesti. Suoritin vain perusopinnot, joten tätä pelkoa ei ollut mutta kiinnostaa tietää.

Arvostan kyllä, onhan Suomessa kirjoitettu hyviä kirjoja. Muutenkin kirjallisuus on eniten arvostamani taiteen laji. Satunnaisesti tulee kotimaista kirjallisuutta luettua, silloin tällöin jotakin. Oon vaan raivostuttavan hidas lukija Oon lukenut kirjallisuuden opinnot, en sit tiedä kuinka paljon se on entisestään hitauttanut tai tehnyt muuten hankalammaksi kirjojen lukemista, luultavasti hieman. Välillä ainakin huomaa lukevansa ns. pänttäämällä, kuin yrittäen varmasti painaa mieleensä lukemansa (kuin tenttiä varten). No, ehkä psyyke muutenkin tekee lukemisen hankalaksi, kuten muunkin elämän. Enkä kyllä menis allekirjoittamaan yleistystä, että kirjallisuuden opiskeleminen automaattisesti tarkoittaisi, että kaunokirjallisuuden lukemisesta menisi maku. Saattaa olla, että siitä päinvastoin tulee entistä antoisampaa, kun on enemmän perspektiiviä ja analyyttisiä välineitä pohtia lukemaansa. Mutta ei sekään tarkoita tietty, että aina olisi päällä jokin analyysilukutapa, vaan itse ainakin luen ihan sujuvasti ilman sen suurempaa analysointia. (en kyllä kohta enää mitään analyyseja tai teorioita kauheesti muistakaan, eh...) Uskoisin, että on useimmiten vain mielenkiintoista, jos pystyy opintojensa myötä suhteuttamaan, löytämään yhteyksiä ja avamaan tekstiä syvemmin. Tosin uskon, että elämänkokemus, yleinen sivistys ja muut tiedot, järki jne. auttavat kirjojen merkitysten ym. hahmottamisessa vähintään yhtä paljon kuin kirjallisuuden opinnot. Ns. maallikkokin takuulla löytää kirjoista monenlaista sanomaa, merkityksiä jne., mutta ehkäpä hieman eri näkökulmasta ja eri tavalla kriittisesti (tai vähemmän kriittisesti?) kuin kirjallisuuden teoriaa ja historiaa opiskellut.

Tuomas Vimma ja Juha Vuorinen

En ole kyllä koskaan lukenut mitään suomalaista, mutta oletan sen olevan kokonaisuudessaan paskaa.

Palaan vielä tohon Linnaan, mun mielestä Tuntematon sotilas on oikeesti parhaita kirjoja mitä oon lukenu. Ja oon lukenu sen moneen kertaan ja ehkä taas tekis vähän mieli. Nyt viime aikoina oon lukenu sitä Sotaromaanina, siinä on mukana sensuroidut kohdat enkä mä nyt ymmärrä, että miten ne muuttais sitä kirjan sisältöö niin hirveesti. No se lottien haukkuminen on karua, mutta on siinä varmaan suuri osa vaan tyyliin liittyvää muutosta.

tsiiah wrote:Palaan vielä tohon Linnaan, mun mielestä Tuntematon sotilas on oikeesti parhaita kirjoja mitä oon lukenu. Ja oon lukenu sen moneen kertaan ja ehkä taas tekis vähän mieli. Nyt viime aikoina oon lukenu sitä Sotaromaanina, siinä on mukana sensuroidut kohdat enkä mä nyt ymmärrä, että miten ne muuttais sitä kirjan sisältöö niin hirveesti. No se lottien haukkuminen on karua, mutta on siinä varmaan suuri osa vaan tyyliin liittyvää muutosta.

Mä en oo lukenut sotaromaania enkä siis niitä poistettuja pätkiä, mutta meille luennolla sanottiin että ne alleviivaa selkeämmin romaanin pasifistista sanomaa. Proffa piti yhtenä avainkohdista sitä kohtaa jossa Kariluoto vetää jotain monologia.

Täytys lukee näitä enemmän. Tykkään Saisiosta, Oksasesta, Kauras-Snellmannin varhaisemmasta tuotannosta, Saarikoskesta. Kiba Lumbergia alottelin. Oispa hienoo tykästyä myös kotimaisiin dekkareihin, toistaiseksi en ole hyvään törmännyt (Palmut tosin lukematta)...

EDIT: Meriluoto & L.Onerva

Onko Kaari Utriolla mitään oikeasti luettavaa teosta?

Ananaskääpiö wrote:Onko Kaari Utriolla mitään oikeasti luettavaa teosta?

Ne vanhemmat tiiliskivet on ihan viihdyttäviä, vaikka juonenkäänteet toistaa samaa kirjasta kirjaan. Ainakin nuorena romantiikan nälkäisenä uppos.

Ananaskääpiö wrote:Onko Kaari Utriolla mitään oikeasti luettavaa teosta?

On ne sen kulttuurihistoriaa popularisoivat teokset ihan ok, fiktiota siltä en oo lukenut kuin yhden kirjan joskus lapsena.

Itellä joskus nuorena oli se vaihe kun tuli monet Waltarit luettua innokkaana ja poimin jatkoksi vissiin "historiallinen tiiliskivi" -ajatuksella jonkun Utrion eikä siitä tullut mitään. Muistaakseni exä väitti joskus aikoinaan, että olisi Utriolla ainakin yksi selvästi parempi kirja, mutta sillon lähinnä noteerasin sen samaan kastiin kun ko. henkilön homeopatiakiinnostukset.

-

Luen melko satunnaisesti kaikenlaisia kirjoja, etten yleensä lue yhdeltä kirjailijalta montaa teosta. Tietysti poikkeuksia löytyy. Kotimaisen kirjallisuuden suosikit on kyllä Sinuhe egyptiläinen ja Kreetta Onkelin Ilonen talo. Sinuhe egyptiläinen on viisas, ilonen talo omaperäinen, näin karkeasti sanottuna. Pidin myös iloseen taloon ja tervetuloa paratiisiin -novellikokoelmaan pohjautuvasta elokuvasta/sarjasta vuodelta 2006. Tove Jansson on kyllä myös yksi kestosuosikki, arvostan hänen kirjojaan paljon. Haluaisin ehkä kirjallisuutta opiskelemaan, vaikka olenkin hidas lukemaan. Mielellään kyllä viettäisin päivät ja illat lukien ja keskittyisin asioihin jotka eritysiesti kinnostaa, mutta kai mä lukion käyn loppuun kun olen aloittanutkin.