BA vs. Dark Eldar 1750pts, Annihilation, Pitched Battle
Voitto meni deldareille pistein 11-9. Vaikka kuulostaakin tasaväkiseltä, tämä oli kyllä vittumaisin, eniten tervanjuontia muistuttanut 40k peli uudella edikalla, mitä olen pelannut.
En tiennyt deldareista juuri mitään, ja väsäsin edellisen eldar-pelin innoittamana hyvin vahvasti vehicle-painotteisen listan (listassa neljä razorbackiä, kaksi vindicatoria ja kaksi dreadnoughtia, eli yhteensä kahdeksan vehicleä, jotka muodostivat koko armeijan selkärangan), ja kun alussa alettiin käydä listoja läpi, alkoi jo epätoivo iskeä ja pala nousta kurkkuun, meinaan ihan joka vitun ikisellä deldar unitilla oli jonkinsortin lancea, monilla kaksi, osalla jopa kolme lancea, ja ranget yleisesti tollasta 36", ja deldareiden vehicleillä joku suojajuttu, joka lisää niitä päin ammuttaessa rangea 6". Eli mun pitäisi päästä todella lähelle, ja vihu taas pystyy pudottelemaan meikän tankkeja vaikka oman table edgensä takareunalta. Gulp!
Voitin aloitusheiton, mutta päätin antaa kaverin ottaa ekan vuoron, jotta näkisin edes vähän, minne hän joukkonsa sijoittaa ja että voisin sitten itse sijoittaa joukkoni niin, että pääsisin käyttämään librarianien cover-bubble powereita yms. mahdollisimman tehokkaasti, mutta kun jo ekan rundin ekalla shooting phasella ensimmäinen vindicatorini räjähtää taivaan tuuliin ennenkuin on kerinnyt edes liikahtaa, aavistin, että tästä tulee piiiitkä ja vittumainen peli.
Noh, eipä siinä mitään, että lancet aiheuttivat päänvaivaa, se nyt kuuluukin asiaan. Se, mikä tästä pelistä teki kunnon perseeseenvetoa ilman liukkaria, oli se, että jos viime pelissä nopat olivat selkeästi vastustajaa vastaan ja meikän puolella, nyt ne olivat kääntäneet minulle selkänsä. Ja vielä jotenkin kummasti niin, että jos piti jotain nelosia tai vitosia heittää, niin ne heitot vielä meni jotakuinkin gaussin käyrän mukaan, mutta sitten jos piti useammalla nopalla saada edes yksi tulos kolme tai yli, eli jotain ihan iisi piisi heittoja, joiden tilastollisesti pitäisi mennä melko varmasti putkeen, niin niiden ykkösten ja ETENKIN kakkosten määrä oli täysin käsittämätön. Ihan vakio oli, että kahdesta +3 armor savesta tuli AINA kaksi kakkosta. Tämä tapahtui pelin aikana ainakin kolme kertaa, saattoi olla useamminkin. Ja tietty kun techmarinen piti heittää yksi vitun ainoa seivi, niin siitä artificer armourin +2 savesta tuli tietenkin se ykkönen. Vanguard Veteranit useammalla power weaponilla, jotka yleensä ovat olleet peleissä se moneymaker unit, deeppaa, heroic interventionilla closikseen vastustajan vähiten closis orientoituneen long range shooter unitin kimppuun....ja yhdessä pelikierroksessa koko Veteran unit tuhottu, vastustajalta tais kuolla kaks tai kolme 9 pisteen ukkoa. Eli meikän jengiä kuoli kuin kärpäsiä.
Mutta epäonni ei rajoittunut pelkästään saveihin, vaan aina, AINA, jos oli joku oikein taktisesti pelattu tilanne, eli otettu vastustajan Ravager hunter killer missilellä hollille, tai assault marine on meltagunin kanssa henkensä uhalla tetsannut koko pelikentän läpi sen 3" päähän Ravagerista (koska Ravagerin ihmesuojausten takia melta toimii täydellä teholla vain 3" päästä tai lähempää ammuttuna), ja ainoa mitä nopasta pitää saada, on kolme tai yli, eli kaikissa noissa tilanteissa yli 66% mahdollisuus onnistua, niin joka vitun vitun vitun ikinen kerta sieltä nopasta tuli 2. Joka. Vitun. Kerta. Olis edes välillä tullut ykkönen, ihan vaikka vaan vaihtelun vuoksi, mutta ei! Tää peli oli varmasti jonkinlainen kakkosten heittämisen maailmanennätys (paitti silloin kerran kun se kakkonenkin olis siinä techmarinen savessa riittänyt, niin silloin tietenkin tuli ykkönen). Troop choiseinani olevat kolme assault marine squadiakaan eivät onnistuneet voittamaan yhtä ainutta closista koko pelin aikana, vaan ne tuhottiin unit toisensa jälkeen (toi deldareiden intsu 5 vaikutti olevan ihan vitun tappava marineita vastaan).
Tässä vaiheessa ehkä jo nouseekin kysymys, miten toi lopputulos sitten oli niinkin tiukka, kuin 11-9? Noh, aika ihmesäädöillä noi tuhotut deldar unitit saatiin tuhottua. Esim. tank shockaamalla jengiä ulos laudalta, yhden deldar jetbike unitin Death Company onnistui ampumaan alas vitun bolt pistooleilla, ja kyllä niitä Ravagerejakin ja Raidereita sitten alkoi putoilla, kun ihan vitullisesti keskitettiin niihin tulta (tässä hommassa Rifleman Dread kahdella TL autocannonilla useamman Razorbackin TL heavy bolterien tukemana oli ihan vitun jepa yhdistelmä) ja täydessä kolmessa woundissa oleva Haemonculuskin lähti closiskesta yhdellä hyvin tähdätyllä powerfistin iskulla, vaikka muuten closiskset järjestään hävittiinkin.
Ja koko pelin EEPPISIN kohta oli kyllä Furioso Librarian Dreadnoughtin ja Taloksen yhteenotto, joka päättyi molempien yhtäaikaiseen tuhoon (molemmilla intsu 4, Talos vetää penetrating hitin ja viskaa vehicle damage tablesta kutosen räjäyttäen Furioso Librarianin, kun samalla intsulla Furioso moukaroi S10 blood fisteillä taloksen woundit nollaan). Talk about mutual assured destruction! Toi closis oli kyl niin siisti juttu, että peliä voi kakkosten kirouksesta huolimatta jopa jossain määrin lämmöllä muistella.
Ihan pelin viimeisillä kierroksilla alkoi tuo noppien kirouskin jo vähän hellittää (joskin toi "no heitä sille sun techmarinelle yks kakkosen seivi...OHO!" tapahtui juurikin viimeisellä kierroksella) ja neloskierroksen lopussa jopa hetken johdin kill pointeissa, mutta siinäkin vaiheessa oli selvää, että parin meikän epätoivoisessa closiksessa olevan unitin tuho vain odottaa seuraavaa assault phasea (mikä pitikin paikkansa). Vitoskierroksen lopussa ja kellon ollessa kaksi yöllä noppa armeilaasti päätti pelin (no arvaahan sen, kun peli päättyy vitoskierrokseen tuloksella 1-2!!!!). Vaikka periaatteessa lisäkierros tai pari olisi antanut teoreettisen mahdollisuuden vielä kiriä pointeissa vastustajaa kiinni (mulla oli kuitenkin vielä yksi raunioiden sisään Ravagereilta suojaan ajettu Vindicator täydessä kunnossa ja hyvässä asemassa oleva deldareita koko pelin tehokkaasti rankaissut Rifleman Dread jäljellä, ja takalaudalla sekoillut Death Companykin tuki-librarianeineen oli lähes täysissa voimissa ja viimein juoksemassa jopa oikeaan suuntaan), niin huokaisin syvään ja helpotuksesta, että peli oli viimein ohi.

