Varmasti tulee pelattua läpi jos ei mitään ylitsepääsemätöntä pään-seinään-takomis-bossia tule vastaan. Eli lyhyesti: tämä menee erinomaisena viihteenä, mutta ei todellakaan muuta sieluun asumaan, kuten Dark Souls teki heti
Kivaa kuulla! Tuollaista toivoinkin, kun olin aika varma ettei sinulle ihan soulsien tavoin iske.
Olen Sekirossa nyt siinä jättikäärme-kohdassa ja tähän mennessä ajatukseni menevät näin:
Eihän tämä nyt mikään Dark Souls ole (eikä tietysti pitänytkään olla), mutta aivan ok hyvä silti Tässä viehätys tulee tietynlaisesta show-meiningistä ja ajatusten "etäällä pysymisestä", joka mahdollistaa paremmin lyhyet pelisessiot ja "viihdemielessä pelaamisen" verrattuna Dark Soulsiin.
Se, missä Sekiro kuitenkin ontuu, on tarina ja tunnelma. Pelaajaa motivoi etenemään lähinnä hahmon kehitys, seuraavan pelialueen avaaminen tai vihollisen päihittäminen. Hahmot jäävät etäisiksi, useimmat bossit ovat vain kasvottomia kenraaleja tai kummia otuksia, eikä taistelulla ylipäätään ole paljon yhteyttä paperinohueen taustakertomukseen.
Pelimaailma on myös sanalla sanoen vähän tylsä.
Ei mikään maailman kiehtovin tai omaperäisin tekele, mutta taidolla toteutettu, vauhdikas paketti.
Jotenkin odotin enemmän roolipelimäistä otetta ja lievä pettymys on ollut erilaisten varusteiden, aseiden ja hahmonpäivityksen vapauden puuttuminen sekä tietynlaisten helpotusten antaminen (puiden päältä ei voi tippua vahingossa jne). No, pitää nyt vaan hyväksyä se, että tämä on enemmän seikkailu- kuin roolipeli ja jatkaa eteenpäin. Onneksi aivan jatkuvat välidemot kuitenkin puuttuvat ja muutakin hyvää on From Software ottanut Souls-sarjasta tähän.
Varmasti tulee pelattua läpi jos ei mitään ylitsepääsemätöntä pään-seinään-takomis-bossia tule vastaan. Eli lyhyesti: tämä menee erinomaisena viihteenä, mutta ei todellakaan muuta sieluun asumaan, kuten Dark Souls teki heti
No tänään kyllä kyllästyin aiempaa nopeammin ja en mä sitä tossa aiemmassakaan viestissä ihan ylenpalttisesti kehunut, mutta ei tää nyt _paska_ oo Ei vaan tosiaan ehkä just omaan makuun täysin. Monelta osin tulee vähän "persoonaton Styx" mieleen, joka tosin on oikeasti hyvä peli!
Olin näköjään huitelemassa jossain Sunken Valleyssa ja luostarissa asti kunnes huomasin että hommat tyssäsi siihen ettei ole Genichiroa hakattuna, siksi etten huomannut yhtä reikää katossa
No, ton ykkösvaiheen vielä mätän lävitte mutta sit on kuolleista nousemiset ja gourdit käytetty siinä toisessa vaiheessa ja ukkosta tulee perkeleesti. Kaipa se vaan sitten kun riittävästi mättää ja on parempi.
Mä nautin Sekirosta ihan kunnolla, tosin vikaa bossia en ole vetänyt vieläkään. Keskeisin ongelma oli kuitenkin juuri tuo bossikeskeisyys, eli liian monesti pelin flow katkesi siihen, että ensin tykitti hienossa maailmassa eteenpäin kunnes tuli taas hankala bossi vastaan jota jaksoi hinkata hetken ja sitten lensi taas ohjain seinään. Toki voittaminen oli tällöin palkitsevaa, kun pääsi taas hetken koluamaan uusia tontteja, mutta etenkin loppupuolella boss fighteista alkoi tulla vähän tervanjuontia.
Työn alla ollu taas. Voihan nenä, että tulee köniin. Ashina Castlessa seikkailemassa katoilla yms. Toisaalla Leidiperhonen menee ny jo tokaan vaiheeseen, mutta sitten loppuu rahkeet.
Itselläkin hieman turhauttaa (vaikkei ohjaimet lentelekään) että aina bossissa tietää että tässä nyt vaan jauhetaan hetki kunnes on kaikki liikkeet lihasmuistissa ja sen jälkeen sitten tulee kuitenkin joku phase 2 = ??? ennen kuin päästään Profit-kohtaan
Mutta mä tykkään tuosta maailmasta ja kaikesta paljon, oon kaivannut tällasia viimesimmästä Tenchusta asti ja onneks Ghost of Tsushima on vielä tulossa.
nyt ärsyttää kun en jaksa keskittyä sitäkään vähää murjomaan tuota apinan kakkosvaihetta vaikka ykkösosa menee helposti ja kakkosessa kuolen lähinnä niihin huutoihin. Kaipa se huomenna sit menee jos jaksaa myllyttää.
nyt ärsyttää kun en jaksa keskittyä sitäkään vähää murjomaan tuota apinan kakkosvaihetta vaikka ykkösosa menee helposti ja kakkosessa kuolen lähinnä niihin huutoihin. Kaipa se huomenna sit menee jos jaksaa myllyttää.
Tossahan on kikka joka tekee kakkosvaiheesta tosi helpon:
Spoiler:
Pysyttelet vaan apinan edessä sen miekankantaman päässä ja keskityt pelkkiin torjuntoihin. Jos alkaa huutoanimaatio, niin saman tien karkuun. Kombon päätteeksi apina yleensä tekee ison ja hitaan ylälyönnin, sen torjumisen jälkeen pitää tökätä kaulan tynkään keihäällä ja vetäistä takaisin. Ton kun tekee vaan neljä-viis kertaa niin matsi onkin siinä.
Tässä viehätys tulee tietynlaisesta show-meiningistä ja ajatusten "etäällä pysymisestä", joka mahdollistaa paremmin lyhyet pelisessiot ja "viihdemielessä pelaamisen" verrattuna Dark Soulsiin.
Ei vaan tosiaan ehkä just omaan makuun täysin. Monelta osin tulee vähän "persoonaton Styx" mieleen, joka tosin on oikeasti hyvä peli!
