Mitä luet nyt?

[markiisi de sade]

Divarista löyty hämmentävä suomennos: Monique Wittigin Opoponaks. Lähti heti lukuun.

[Kutosta pyytää]

Jotenkin huvittavaa, että rikon pitkän tauon kirjojen lukemisessa juuri tämmösellä saamarin järkäleellä, mutta toisaalta ehkä tuo high fantasy onkin semmonen sopivan kotoisa ja helppolukuinen genre itselleni sopiakseen hyvin lukuharrastuksen uudelleen käynnistykseen.

[Kansan syvät rivit]

Anja Snellman: Parvekejumalat
Odottanut jotain 8-9 vuotta hyllyssä ja alun perusteella olisi voinut aiemminkin lukea mutta parempi jne.

Myös:

Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina

Valikoitui luettavaksi lähinnä sopivan kokoisena bussikirjana. Pitänyt jo pitkään lukea lisää Härköistä. Alun perusteella ihan jees.

[Leipäkissa]

Maarit Lassander: Rahaviisaus: Mitä jokaisen tulisi tietää rahasta ja mielen hyvinvoinnista

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys

Taina Kuusikorpi: Pahat mielessä: Tieteen näkökulmia pahuuteen

Nämä kolme tällä hetkellä kesken, mukava vaihdella niiden välillä kun osaltaan välillä vähän raskasta luettavaa (varsinkin toi tieteen näkökulmia pahuuteen). Mutta siis ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa ja laittaa mietiskelemään niin omaa positiota maailmassa kuin myös sitä kuinka erilaisia ihmisiä tällä pallolla tallaakaan.

Luen näitä e-kirjoina storytellistä.

[Ananaskääpiö]

Alotin nyt syystä tai toisesta tuon James Joycen Ulyssoksen.

[Kansan syvät rivit]

Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina

Valikoitui luettavaksi lähinnä sopivan kokoisena bussikirjana. Pitänyt jo pitkään lukea lisää Härköistä. Alun perusteella ihan jees.

Sekä:

Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao
Ihan mukavaa kevyttä hyvän mielen lukemista, minkä pohjalta voi joku ajatuskin omasta itsestä herätä. Miinuksena ohuus, plussaa hienoista kuvista.

[Olisinpa koira]

Milja Kaunisto: Kalmantanssi

Tässä oli niin kaunis kansi, että ostin kirppikseltä

[Mekaaninen äänensärkijä]

Tuota Tommi Liimatan toimittamaa Waldemar Wallenius -kirjaa Musaa ja Soundia selailin. Esipuheen luonnehdinta "markan, Etykin ja tuhkakupin Suomi" hymähdytti.

[Kansan syvät rivit]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä.

Esipuhe vasta luettuna joten paha sanoa, mimmoista on. Saas nähdä, löytyykö tämän kautta uusia oivalluksia vai pyörittelenkö vaan silmiäni ja jätän kesken.

[chris barnesin isä]

Kim Leine: Punainen mies, musta mies

- Ihan hyvältä vaikuttaa...

Michael Moynihan/ Didrik Söderlind:
Lords of Chaos

- Aukko sivistyksessä paikattava, mutta saas nähdä miten jaksaa

[Kansan syvät rivit]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä.

Esipuhe vasta luettuna joten paha sanoa, mimmoista on. Saas nähdä, löytyykö tämän kautta uusia oivalluksia vai pyörittelenkö vaan silmiäni ja jätän kesken.

Myös:

Kiba Lumberg: Musta perhonen. Alun perusteella hiton hyvä romaani. Sivuja on vähän ja ne ovat pieniä joten vaikea uskoa, että ehtisi kummemmin nuupahtaa ennen loppua.

[Kansan syvät rivit]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä.

Esipuhe vasta luettuna joten paha sanoa, mimmoista on. Saas nähdä, löytyykö tämän kautta uusia oivalluksia vai pyörittelenkö vaan silmiäni ja jätän kesken.

Myös:
Anja Kauranen: Kiinalainen kesä. Kauras-Snellmannin kirjojen taso on kauniisti sanottuna kirjava, ja ekan luvun perusteella nyt ei ole se tuotannon kirkkain helmi kyseessä. Mutta katsotaas.

[roskacore]

Olga Togarczukin Päivän talo, yön talo. Ihan hemmetin hyvä

[roskacore]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä.

Esipuhe vasta luettuna joten paha sanoa, mimmoista on. Saas nähdä, löytyykö tämän kautta uusia oivalluksia vai pyörittelenkö vaan silmiäni ja jätän kesken.

Myös:

Kiba Lumberg: Musta perhonen. Alun perusteella hiton hyvä romaani. Sivuja on vähän ja ne ovat pieniä joten vaikea uskoa, että ehtisi kummemmin nuupahtaa ennen loppua.

Luin Mustan perhosen yläasteella jotain äikän projektia varten jossa sai valita jonkin vähemmistöä koskevan kirjan. Tää ei kyllä antanut romaniyhteisöstä hirveän hyvää kuvaa että en tiedä oliko tää hirveän hyvä valinta siinä mielessä jos tarkoitus oli vähentää jotain nuorten ennakkoluuloja tms

[Kansan syvät rivit]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä.

Esipuhe vasta luettuna joten paha sanoa, mimmoista on. Saas nähdä, löytyykö tämän kautta uusia oivalluksia vai pyörittelenkö vaan silmiäni ja jätän kesken.

Myös:

Kiba Lumberg: Musta perhonen. Alun perusteella hiton hyvä romaani. Sivuja on vähän ja ne ovat pieniä joten vaikea uskoa, että ehtisi kummemmin nuupahtaa ennen loppua.

Luin Mustan perhosen yläasteella jotain äikän projektia varten jossa sai valita jonkin vähemmistöä koskevan kirjan. Tää ei kyllä antanut romaniyhteisöstä hirveän hyvää kuvaa että en tiedä oliko tää hirveän hyvä valinta siinä mielessä jos tarkoitus oli vähentää jotain nuorten ennakkoluuloja tms

Lumberg käsikirjoitti tuota ennen. Tumma ja hehkuva veri-sarjan. En montaakaan jaksoa muista, mutta ei siinäkään kovin hyvää kuvaa annettu, ja sarja poiki Lumbergille tappouhkauksen, eli ei siitä ihan kaikki pitäneet.

edit. ko. kirjailijan somepäivitys viime vuoden huhtikuulta: "Ja Suvakisti puolueet ja poliitikot jo pois tuolta päättämästä vaikka potkimalla jo ulos eduskunnasta ja kaikista virka tehtävistä. Loputtava tämä Suvakisti nappaaja poliitikkojen sekoilu eduskunnassa että hallitus jo nurin." Onko siellä joku aivosurkastuma käynnissä, kun kirjoitti vielä 00-luvulla mukavasti juvaa tekstiä, ja nyt on taso tämä? Vai pitääkö jytkykansalle puhua ja kirjoittaa niiden omalla kielellä?

Noiden kahden lisäksi myös:
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen. Alun perusteella helvetin hyvä. Voi että näitä suuria amerikkalaisia romaaneja. Nyt voisi lukea jotain loppuun ennen kuin aloittaa enempää uutta.