Mitä luet nyt?

[superlemmikki]

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän

[markiisi de sade]

Hans Selo - Diiva

[jjeanette]

Karin Slaughter - Kaunokaiset. Ekan kolmen luvun perusteella täysin ansainnut ylistyksensä, tuntuu vahvasti näiltä ''en voi laskea tätä hetkeksikään sivuun'' -kategorian edustajilta. Oon näitä suosittuja psykologisia trillereitä lukenut viime vuosina melkein jo turtumukseen saakka niin saa nähdä jatkuuko yhtä vaikutuksen tekevänä kuin tää alku antais olettaa.

[Radikaali todellisuus]

Raamattua.

[edgy-Petterin pahempi päivä]

Anu Kaajan Katie-Katea koetan lueskella piccuhiljaa. Yritän kans uudelleenselailla Milja Sarkolan Pääomani, luin sen eilen loppuun ja rupes vituttamaan niin että aloin epäillä, luinko tuon nyt kuitenkin ihan "väärin"

[General Error]

Rosa Liksom - Hytti nro 6. Vaikuttaapa tämä hyvältä!

[Hexa]

P.G. Wodehouse: Hyvää joulua, Jeeves!

[Rakas vaimoni Heli]

Eric-Emmanuel Schmitt - Pilatuksen evankeliumi

[jjeanette]

Siivoilin kevään aikana kirjojani, ja tuli vastaan Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia pokkarina, jota en ees muista hankkineeni tai mistä olisin sen saanut, pari kertaa oon tainut koittaa lukea loppuun koska juonen muistin heti aika hyvin. En yleensä oo se jääräpäisin lukija jonka pitää saada jokainen aloitettu kirja luettua periaatteen vuoksi, mutta tän kohdalla mietin että jos lukis ennen kun laittaa kierrätykseen ja että mä oon katunut tätä valintaa.
Hahmot on kiinnostavia ja hyvin rakennettuja, juoni on jännittävä, kerronta sekä kuvailu melko jees mutta joku tässä mättää kun tarkistelin jo sivumäärätkin että paljon tätä on enää jäljellä. Nyt olen loppukliimaksin kohdalla, tuntuu suorittamiselta ton lukeminen tässä vaiheessa mutta tänne saakka kerran kun oon päässyt niin loppuun toi on lusittava. Vituttaa, sillä alussa tossa oli lupaava tunnelma sekä tolla alkuasetelmalla olis kuvitellut tulevien käänteiden olevan mehukkaitta finaaliin saakka.
Yleensä luen ihan mielelläni keskinkertaisiakin kirjoja ajankuluks mutta tän kohdalla käy jatkuvasti mielessä että vois käyttää tänkin ajan vaikka kuinka monella eri tavalla paremmin.

[Donkey Angler]

Siivoilin kevään aikana kirjojani, ja tuli vastaan Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia pokkarina, jota en ees muista hankkineeni tai mistä olisin sen saanut, pari kertaa oon tainut koittaa lukea loppuun koska juonen muistin heti aika hyvin. En yleensä oo se jääräpäisin lukija jonka pitää saada jokainen aloitettu kirja luettua periaatteen vuoksi, mutta tän kohdalla mietin että jos lukis ennen kun laittaa kierrätykseen ja että mä oon katunut tätä valintaa.
Hahmot on kiinnostavia ja hyvin rakennettuja, juoni on jännittävä, kerronta sekä kuvailu melko jees mutta joku tässä mättää kun tarkistelin jo sivumäärätkin että paljon tätä on enää jäljellä. Nyt olen loppukliimaksin kohdalla, tuntuu suorittamiselta ton lukeminen tässä vaiheessa mutta tänne saakka kerran kun oon päässyt niin loppuun toi on lusittava. Vituttaa, sillä alussa tossa oli lupaava tunnelma sekä tolla alkuasetelmalla olis kuvitellut tulevien käänteiden olevan mehukkaitta finaaliin saakka.
Yleensä luen ihan mielelläni keskinkertaisiakin kirjoja ajankuluks mutta tän kohdalla käy jatkuvasti mielessä että vois käyttää tänkin ajan vaikka kuinka monella eri tavalla paremmin.

Muistaakseni 100% sama fiilis tosta Hillin kirjasta.

Just nyt menossa Mat Osmanin (juu, se Sueden basisti) esikoisromaani The Ruins. Jaksaa, jaksaa...

[Laku Setä]

[Kansan syvät rivit]

Rosa Liksom - Hytti nro 6. Vaikuttaapa tämä hyvältä!

On joo, tosin vissiin tämän jälkeen tullut Everstinna oli mun mielestä vielä parenpi.

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus.
Laura Kolbe ja joku en muista: Helsinki 1918

[Postin ylisuuret palkat]

Siivoilin kevään aikana kirjojani, ja tuli vastaan Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia pokkarina, jota en ees muista hankkineeni tai mistä olisin sen saanut, pari kertaa oon tainut koittaa lukea loppuun koska juonen muistin heti aika hyvin. En yleensä oo se jääräpäisin lukija jonka pitää saada jokainen aloitettu kirja luettua periaatteen vuoksi, mutta tän kohdalla mietin että jos lukis ennen kun laittaa kierrätykseen ja että mä oon katunut tätä valintaa.
Hahmot on kiinnostavia ja hyvin rakennettuja, juoni on jännittävä, kerronta sekä kuvailu melko jees mutta joku tässä mättää kun tarkistelin jo sivumäärätkin että paljon tätä on enää jäljellä. Nyt olen loppukliimaksin kohdalla, tuntuu suorittamiselta ton lukeminen tässä vaiheessa mutta tänne saakka kerran kun oon päässyt niin loppuun toi on lusittava. Vituttaa, sillä alussa tossa oli lupaava tunnelma sekä tolla alkuasetelmalla olis kuvitellut tulevien käänteiden olevan mehukkaitta finaaliin saakka.
Yleensä luen ihan mielelläni keskinkertaisiakin kirjoja ajankuluks mutta tän kohdalla käy jatkuvasti mielessä että vois käyttää tänkin ajan vaikka kuinka monella eri tavalla paremmin.

Muistaakseni 100% sama fiilis tosta Hillin kirjasta.

Muistaakseni musta toi oli ihan OK kevytkauhu. Aika isänsä poika on Hill, hyvinkin Kingimäistä menoa.

Itellä kesken Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli. Vasta ihan alussa, sellaiset 80 sivuu luettuna, mutta jo nyt on oppinut kaikkea jännää arjalaismyytin synnystä jne. Nää tämmöiset kirjat pistää pakosti pyörittelemään päätä sille, miten eurooppalaista myyttiä Euroopasta sivistys- ja valistusmantereena ylläpidetään vieläkin, kun totuus on aika helvetin monta astetta karumpi.

[Hexa]

Rosa Liksom - Hytti nro 6. Vaikuttaapa tämä hyvältä!

On joo, tosin vissiin tämän jälkeen tullut Everstinna oli mun mielestä vielä parenpi.

Molemmat helvetin hyviä!

[Hexa]

Juha Hurmeen Niemeä.