Punk in Finland

aloitin lukemaan kingin hohdon, ku en oo sitä koskaan lukenut. noloo!

teatterirotta emma wrote:aloitin lukemaan kingin hohdon, ku en oo sitä koskaan lukenut. noloo!

rupesinpa itsekin miettimään, että leffa on tullut nähtyä x kertaa, mutta olenkos tätä koskaan lukenut...

kinkku on kyllä yks lemppareita, salem's lot kanssa haltuun ku olis jo!

simppel man wrote:kinkku on kyllä yks lemppareita, salem's lot kanssa haltuun ku olis jo!

Luen 25+ vuoden tauon jälkeen "kinkkua", tää Four past midnight/Sydänyö on ihan paska. Eikä oo edes vieläkään kauhuallergiaa, koska "kinkun" pojan novellikokoelmasta pidin tosi paljon tossa pari vuotta sitten..

kinkun poika on aivan jees! mites toi locke & key, elikkäs kinkun pojan sarjakuva homma? olis tossa hyllyssä mut en oo vielä jaksanu lukea. kovin kehui yks n.s tietäjä äijä.

kinkku on tosi epätasanen ja sitte se kuiville pääseminen laski tasoa aika paljon. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kamoista osa toimii helvetin hyvin mutta kai jos sitä suoltaa satoja sivuja tekstiä viikossa niin ei se kaikki timanttia voi olla.


luin just ton toistaseks uusimman, eli revivalin. olin ilosesti yllättynyt, tosi hyvä ajankuva 60-luvun mainesta sekä yllättävän hyvä ja uskollinen lovecraft-loppu. paras nykykinkku mitä oon lukenut.

Juu, taisi olla vaan vähän huonosti valittu, esim. Yön äänet oli aikoinaan kova sana!
Itse kyllä diggaan Locke&Keystä, makea tunnelma, ihan loppuun en ole lukenut.

Mihail Hodorkovski: Uusia muistelmia kuolleesta talosta

eiks tossa sun lukemassa kirjassa ugo oo se langoliers? stoori vaan tv-elokuvana tuttu mutta oli kyllä väkevää paskaa

simppel man wrote:kinkku on tosi epätasanen ja sitte se kuiville pääseminen laski tasoa aika paljon. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kamoista osa toimii helvetin hyvin mutta kai jos sitä suoltaa satoja sivuja tekstiä viikossa niin ei se kaikki timanttia voi olla.

On Writingista sai kans sen kuvan että King tykkää usein sepitellä juonet aika tajunnanvirtana sen sijaan että kartoittaisi monikerroksista runkoa ennakkoon, eli tuloksena on aika paljon kierrätettyjä skenaarioita (joku asia kummiteltu tms. ja päähenkilö juoppo kirjailija) ja melko ohkaisia tarinoita. Parastahan kinkulla on kerronta ja eläväiset hahmot. Simppeleistä arkitilanteista makaaberiin eskaloituminenhan on niissä parhaissa kirjoissa parasta. Mutta en mä oo myöskään lukenut noita kuiville pääsyn jälkeisiä muita kuin jonku Julman leikin.

Oon taas päätyny tilanteeseen missä alotan hirveesti kirjoja mutten jaksa yhtäkään lukea kovin tunnollisesti. Nyt alotin Umberto Econ Foucaultin heilurin.

Kobro-saari wrote:

simppel man wrote:kinkku on tosi epätasanen ja sitte se kuiville pääseminen laski tasoa aika paljon. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kamoista osa toimii helvetin hyvin mutta kai jos sitä suoltaa satoja sivuja tekstiä viikossa niin ei se kaikki timanttia voi olla.

On Writingista sai kans sen kuvan että King tykkää usein sepitellä juonet aika tajunnanvirtana sen sijaan että kartoittaisi monikerroksista runkoa ennakkoon, eli tuloksena on aika paljon kierrätettyjä skenaarioita (joku asia kummiteltu tms. ja päähenkilö juoppo kirjailija) ja melko ohkaisia tarinoita. Parastahan kinkulla on kerronta ja eläväiset hahmot. Simppeleistä arkitilanteista makaaberiin eskaloituminenhan on niissä parhaissa kirjoissa parasta. Mutta en mä oo myöskään lukenut noita kuiville pääsyn jälkeisiä muita kuin jonku Julman leikin.

myös nuoruuden sekä 60- ja 70-lukulaisen (esikaupunki)elämän kuvailijana aivan loistava. carrie, salem's lot, the body eli novelli johon stand by me perustuu ja sit viimesimpänä tää revival on kaikki tosi tunnelmallisia. sillä on nostalgia hallussa.

tosiaan kirjojen loput sillä tuntus usein lässähtävän, juurikin tosta fiilispohjalta kirjottamisesta johtuen.

on writing on muuten yks kinkun parhaita kirjoja, hah.

simppel man wrote:eiks tossa sun lukemassa kirjassa ugo oo se langoliers? stoori vaan tv-elokuvana tuttu mutta oli kyllä väkevää paskaa

Tosi paska tekstinäkin. Erinomaisen käppäinen "huipennus".

simppel man wrote:

Kobro-saari wrote:

simppel man wrote:kinkku on tosi epätasanen ja sitte se kuiville pääseminen laski tasoa aika paljon. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kamoista osa toimii helvetin hyvin mutta kai jos sitä suoltaa satoja sivuja tekstiä viikossa niin ei se kaikki timanttia voi olla.

On Writingista sai kans sen kuvan että King tykkää usein sepitellä juonet aika tajunnanvirtana sen sijaan että kartoittaisi monikerroksista runkoa ennakkoon, eli tuloksena on aika paljon kierrätettyjä skenaarioita (joku asia kummiteltu tms. ja päähenkilö juoppo kirjailija) ja melko ohkaisia tarinoita. Parastahan kinkulla on kerronta ja eläväiset hahmot. Simppeleistä arkitilanteista makaaberiin eskaloituminenhan on niissä parhaissa kirjoissa parasta. Mutta en mä oo myöskään lukenut noita kuiville pääsyn jälkeisiä muita kuin jonku Julman leikin.

myös nuoruuden sekä 60- ja 70-lukulaisen (esikaupunki)elämän kuvailijana aivan loistava. carrie, salem's lot, the body eli novelli johon stand by me perustuu ja sit viimesimpänä tää revival on kaikki tosi tunnelmallisia. sillä on nostalgia hallussa.

tosiaan kirjojen loput sillä tuntus usein lässähtävän, juurikin tosta fiilispohjalta kirjottamisesta johtuen.

on writing on muuten yks kinkun parhaita kirjoja, hah.

Onko toi On Writing se mikä tuli Mabuselta suomeksi. Mimmonen muuten toi Julma leikki on? On meinaan just toinen mikä tossa on lukematta..

Ugo Piazza wrote:

simppel man wrote:eiks tossa sun lukemassa kirjassa ugo oo se langoliers? stoori vaan tv-elokuvana tuttu mutta oli kyllä väkevää paskaa

Tosi paska tekstinäkin. Erinomaisen käppäinen "huipennus".

simppel man wrote:

Kobro-saari wrote:

simppel man wrote:kinkku on tosi epätasanen ja sitte se kuiville pääseminen laski tasoa aika paljon. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kamoista osa toimii helvetin hyvin mutta kai jos sitä suoltaa satoja sivuja tekstiä viikossa niin ei se kaikki timanttia voi olla.

On Writingista sai kans sen kuvan että King tykkää usein sepitellä juonet aika tajunnanvirtana sen sijaan että kartoittaisi monikerroksista runkoa ennakkoon, eli tuloksena on aika paljon kierrätettyjä skenaarioita (joku asia kummiteltu tms. ja päähenkilö juoppo kirjailija) ja melko ohkaisia tarinoita. Parastahan kinkulla on kerronta ja eläväiset hahmot. Simppeleistä arkitilanteista makaaberiin eskaloituminenhan on niissä parhaissa kirjoissa parasta. Mutta en mä oo myöskään lukenut noita kuiville pääsyn jälkeisiä muita kuin jonku Julman leikin.

myös nuoruuden sekä 60- ja 70-lukulaisen (esikaupunki)elämän kuvailijana aivan loistava. carrie, salem's lot, the body eli novelli johon stand by me perustuu ja sit viimesimpänä tää revival on kaikki tosi tunnelmallisia. sillä on nostalgia hallussa.

tosiaan kirjojen loput sillä tuntus usein lässähtävän, juurikin tosta fiilispohjalta kirjottamisesta johtuen.

on writing on muuten yks kinkun parhaita kirjoja, hah.

Onko toi On Writing se mikä tuli Mabuselta suomeksi. Mimmonen muuten toi Julma leikki on? On meinaan just toinen mikä tossa on lukematta..

kirjoittamisesta on muistaakseni suomenkielinen nimi, en jaksa käydä tarkistaa tuolta hyllystä. en oo lukenu julmaa leikkiä, oon jättäny noi ysärin tuotokset suosiolla lukematta. musta torni sarjan tasonlasku niinä aikoina ei houkuttele tsekkaamaan yhtään enempää sen ajan matskua.

Lempi Linna: Konikapina

Kertoo Nivalan "pulakapinasta" 30-luvun alkupuolella. Aika sankkaa touhua poliisin taholta, jos silminnäkijätiedot pitää paikkansa. Tästähän Niskanen tekis sen leffan ja siitä ittekin kiinnostuin.

Onks joku muu lukenut kyseisen teoksen?

Eilen luin Teemu Suomisen Soberismia - Kalliosta kukkulalle
Toissa päivänä luin Dawn Price-Hughes'n Gorillan kosketus
Kesken Kim Gordonin Girl in a band, en jotenkin pysty keskittyyn siihen.