"Outo", "luokaton", "eikä yhtään hauska" – legendaarinen komediasarja Tabu täyttää 30 vuotta
Soveliaisuuden rajoja rikkonut Tabu on monelle yhä ykkönen. Kun sarjan tilannut Mainostelevisio vaati poistamaan kirosanoja, tekijät korvasivat ne lampaan määkinällä.
Huomenna tulee kuluneeksi päivälleen 30 vuotta siitä, kun legendaarinen komediasarja ilmestyi tv-ruutuihin. Odotukset olivat kovat. Tekijänä oli helsinkiläinen Ryhmäteatteri, valtakunnan ykkösnäyttämö, jota kriitikot ylistivät ja josta yleisö tykkäsi. Ryhmäteatteri oli saanut harvinaisen tarjouksen Mainostelevisiolta: tehkää tv-viihdettä lauantain paraatipaikalle.
– Me saatiin vapaat kädet. Maikkarilta tuli kalusto, rahoitus ja henkilökunta, joka tekee, mitä me halutaan, sanoo näyttelijä Vesa Vierikko.
Syntyi sketsejä, jotka olivat kesyimmilläänkin provokatiivisia: sivari haluaa armeijaan tappamaan ja raiskaamaan, törkeän alatyyliset lehtorit riitelevät opettajainhuoneessa ja natsisotilaat laulavat Nalle luppakorvaa. Osassa jaksoista oli käsikirjoitus, toisissa näyttelijät – muun muassa Kari Heiskanen, Vesa Vierikko ja Pirkka-Pekka Petelius – improvisoivat ranskalaisten viivojen pohjalta. Yhden hullut ideat ruokkivat toisia.
Köksän tunnilla salaatinkasktiketta virtsasta valmistavat Pertti Sveholm (vas.), Vesa Vierikko, Kari Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius, Maija Leino ja Aake Kalliala.
“Ei me mitään muutettu – tietenkään”
Ryhmäteatterin käsitys viihteestä ei ollut ihan sitä, mitä mainosrahoitteisessa televisiossa haettiin.
– Markkinointiosasto sanoi, että Tabu on huono, se on luokaton, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa. Se ei ole edes hauska, Vierikko muistelee.
Viihdepäällikkö Päiviö Pyysalo kutsui ryhmän ensimmäisen jakson jälkeen puhutteluun.
– Me mentiin riviin Päiviön eteen. Seistiin siinä kuin koulupojat, ihan tarkoituksella. Päiviön oli niin vaikeata sanoa, että saisko sitä Pirkka-Pekkaa vähän enemmän esiin, ja että juttujen pitäisi olla lyhyempiä ja hauskempia, Vierikko muistelee.
Ryhmä nyökytteli: asia ymmärretty.
– Mutta ei me mitään muutettu – tietenkään, Vierikko hymyilee.
Myös kirosanat aiheuttivat närää. Ne, mitä ei pystytty leikkaamaan pois, ryhmä korvasi lampaan määkinällä.
“Paskat siitä, että sketsin kuuluu olla lyhyt”
Tabua on katsellut myös ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Jani Volanen. Sarjan ensimmäinen jakso esitettiin TV:ssä täsmälleen samana päivänä, jolloin Volanen täytti 15 vuotta. Ensikokemus ei ollut ihastus.
– Päättelin, että "tämä ei ole yhtään niin kuin Velipuolikuu tai Mutapainin Ystävät", "en ymmärrä, mikä tässä on hauskaa", "liian pitkiä juttuja". Se taisi olla reaktio suurella osalla suomalaisista. Mun puolustus on, että olin ysiluokkalainen pikkupoika.
Vasta, kun Volanen oli ilmaisutaidonlukiossa ja myöhemmin Teatterikorkeakoulussa ja kelasi Tabua VHS-kasetilta, sarja kolahti.
– Se oli poikkeuksellinen. Se oli tavallaan sketsisarja, ja kuitenkaan ei ollut. Sketsisarjaksi Tabu paloi hitaalla liekillä. Sen jutut olivat ylipitkiä.
– Paskat siitä, että sketsin kuuluu olla lyhyt. Eipäs kuulu, Volanen sanoo.
Tabu ei välttämättä naurattanut ääneen, mutta se oli Volasen mielestä makea, hykerryttävä ja outo.
Ryhmäteatterin näyttelijöitä Tabun kuvauksissa Suomenlinnassa.
Ei turvaa hakeville katsojille
Volasen Top kolme -listalla Tabu on edelleen ensimmäisenä. Yksi syistä on se, että sarja ei perustunut samojen juttujen tai tyyppien toistoon.
– Tabussa lähdettiin aina puhtaalta pöydältä. Koskaan ei voinut tietää, mihin seuraava juttu vie, tai missä tyylilajissa se on. Katsojille, jotka kaipaavat turvaa ja selkeyttä, tällainen lähestymistapa on sietämätön ja ärsyttävä.
Volasta viehätti myös se, ettei kotimaisessa komediaohjelmassa ollut koskaan näytelty niin tosissaan. Ihan tavallisen oloinen roolihahmo saattoi pokerinaamalla saada aikaiseksi hekotuksen: ei tarvinnut keskittyä olemaan “hauska”.
– Joka jutussa ei isketä silmää ja väännetä naamaa ja viestitä alleviivaamalla, että this is humour, saa nauraa, Volanen sanoo.
Kenties juuri siksi myös ammattilaiset arvostivat. Tabu palkittiin kahteen otteeseen Venlalla.
– Siinä oli maikkarin markkinoinnilla nieleskelemistä, Vierikko naureskelee.
Arkipäivän sankareita -sketsi vei Vesa Vierikon (vas.), Pirkka-Pekka Peteliuksen, Maija Leinon ja Kari Heiskasen virvoitusjuomatehtaalle.
Ideat loppuivat, syntyi hahmokilpailu
Ryhmäteatterin näyttelijät improsivat ja ideoivat Tabua kahdeksan jakson verran. Viimeistä tehdessä vuonna 1987 laarit alkoivat ehtyä.
– Meillä ei ollut idean ideaa. Istuttiin Maikkarin kahvilassa. Koko päiväksi oli varattu studio, ja piti kuvata puuttuvat 12 minuuttia. Muutaman tunnin hiljaiselon jälkeen joku alkoi hyräillä “Hömppäherra näyttämölle tulikin, tulikin.” Ajattelimme, että siinä se on: tehdään Hömppäfestivaalit, Vierikko kuvailee.
Ei muuta kuin puvustoon katsomaan, mitä sieltä löytyy. Sitten luotiin hahmo ja kukin yritti olla hauska minuutin ajan. Loppu on historiaa. Hömppäpeppu, Herra Tissipää ja Hömppästiina olivat 1980-luvun Putouksen sketsihahmokilpailu, lajissaan ensimmäinen.
Pitkään näytti siltä, ettei Tabu sittenkään onnistunut uudistamaan suomalaista tv-viihdettä, koska Tabulle ei löytynyt seuraajia. Ruudussa rymisteltiin Kummeli edellä.
Sitten tuli Jani Volanen ja nyrjähtäneet tv-sarjat Julmahuvi (1998) ja Ihmebantu (2009) sekä näytelmät Häiriötekijä (2013) ja Jälkeenjäävät (2015). Ne kantavat samaa oudon ja vakavan huumorin soihtua.
Kun pipa lens
“Mää mukkasin rotvalli reunaan ja pipa lens” sai alkunsa Tabun Hämeen murrekurssi -sketsistä ja kasvoi hokemaksi. Siinä Ikurista kotoisin oleva Tare (Vesa Vierikko) kääntää Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän opettajan suomenkielisiä lauseita Tampereen murteelle.
Sama kaksikko, Petelius ja Vierikko, kuvasivat kesällä 2016 Ylen uutta Joulukalenteria. Karonkkaan piti saada huvitusta. Joulukalenterin tuottaja, Tabu-fani Juuso Räsänen kirjoitti näyttelijöille Tampereen murteen jatkokurssin, joka kumartaa alkuperäiselle, 30 vuoden takaiselle sketsille. Se julkaistaan nyt Ylen nettisivuilla.
http://yle.fi/uutiset/3-9256065
