Punk in Finland

Ananaskääpiö wrote:Kakkososa itellä lopussa ja tässä kyl tosiaan tää scifi-dystopia -puoli alkaa tulla vahvemmin esille. Pahikset tosiaan vaan voi olla pahiksia ja tässä ne on sentään persoonallisella tavalla oman kyvyttömyyden verkkonsa kutoneita lurjuksia. Ja jotenkin oon nyt hyväksynyt, että toi rinnakkaistodellisuus nyt vaan toimii vähän oudosti tai sen vallanpitäjien motiivit ja toiminta ei seuraa kokonaisuudessa kovin odotettuja latuja.

Hitsi kun toi Ayn ois vaan tajunnut osaavansa tiivistää aika nätistikin esimerkiksi se joku reilun sivun kuvaus Wesley Mouchista ja tämän taustoista on todella ilkeän tiivis sivaltelu.

Ja toi kakkososan seiskaluvun junalla tunneliin stoori on aika kylmäävän julmaa huumorinäytelmää (jos se nyt on sellaiseksi tarkoitettu) ja muuttuu sakeaksi oikeastaan vasta kun kirjailija antaa ymmärtää miten kaikki ansaitsivat kohtalonsa.

Junakohtaukseen kiinnitin itsekin huomiota. Korkeakirjallisesti ja koukuttavasti tehty kuvaus siitä miten kohtalokkaiden sattumien ja jatkuvan vastuun siirtämisen seurauksena on hyytävä murhenäytelmä. Loppuvaiheessa sitten Ayn-täti päättää vetästä että vittu duunari joka kuvitteli että hänellä on oikeus työntekoon ansaitsikin kuolla, ja ilmeisesti jopa viattomat pikkulapset ansaitsi kuolla koska niillä on paskat vanhemmat. Nobel-tason ilmaisusta suoraan sakeuteen.

Toi on ilmeisesti se kohta josta Breivik innostu, ja on siinä jotain von Trierin Amerikka-sarjan loppukohtauksista muistuttavaa kans.

Varasin käännöksen kirjastoon ja kävin eilen noutamassa. Olin jotenkin siinä uskossa, että tää on joku max. 300 sivuinen kirja, mutta vohoi vittu.

Ei tässä olisi mitään ideaa järkevän kokoisena opuksena.

Kolmososan alkupäässä vasta ite ja kyllä huomaa jälleen, että dystopia on kiinnostavampaa kun utopia. Toisaalta Mulliganin laakson siirappista latautuneisuutta tihkuva ilmapiiri on tietynlainen lukukokemus sekin.

Ananaskääpiö wrote:Ei tässä olisi mitään ideaa järkevän kokoisena opuksena.

Kolmososan alkupäässä vasta ite ja kyllä huomaa jälleen, että dystopia on kiinnostavampaa kun utopia. Toisaalta Mulliganin laakson siirappista latautuneisuutta tihkuva ilmapiiri on tietynlainen lukukokemus sekin.

Itse hirnuin hillittömästi kun Dagny pestautui Galtin huushollerskaksi, sai viisi kultadollaria etukäteispalkkana ja tunsi olonsa taas kerran 13-vuotiaaksi tytöksi jonka sydän pamppailee kun se on tienannut ekat rahansa omalla työllänsä. Kunnon pikkutuhma markkinatalous-fantasiaroolileikki.

Mietin tosiaan parin luvun ajan, että mitä vittua tässä tapahtuu tai mitä arvon kirjailija haluaa sanoa. Jälkimmäinen toki vähän outoa, koska yli puolet tuosta sisällöstä oli tyyppejä alleviivaamassa ko. asiaa, mutta jotenkin nuo rivienvälit.

Kirja päättyi. Kirjan sisäisiä vertailuja jatkaakseni niin kyllä mä tykkään noista dialogeista enemmän kun monologeista, vaikka ei edes klassinen John Galtin radiopuhe nyt niin paha ollut. Vähemmälläkin ois selvinnyt mutta olihan siellä asiaakin. Oikeastaan nyttemmin ihmettelen tiettyä raivoa mitä tämmönen 50-luvun yhteiskunnallinen scifi tuntuu herättävän, koska nää sankarithan on tässä stoorissa moraalinsa perustelevia hyviksiä ja niiden vastustajat vitunmoisia lieroja. Toki ymmärrän, että yli-ihmisfantasiointi voi saada ja saakin ikäivä piirteitä liiankin helposti. Silti pystyn myötäelämään kun Hank Rearden tylyttää ensin sukunsa ja sitten Washingtonen saalistajat ja tajuaa, ettei tämmöstä paskaa tartte sietää. Hyvä luku oli myös Jim Taggartin avio- ja sielunelämää syväluotaava pätkä.

Loppu oli kyl jotenkin sakea. Supersankarit hupsuilevat Shangri-Laassaan ja jutustelevat toisilleen, että kohta palataan maailmaan tekemään kunnon bisnestä rehellisesti kilpaillen muun maailman samalla kuihtuvan murhaamisen, ryöstelyn ja nälänhädän kierteissä. Myös kunnon jätkä Eddien lopun moraalista opetusta en ymmärtänyt enkä kyl suostu hyväksymään Randin kirjottaneen tota ihan muuten vaan.

GEOMETRINEN IHME wrote:Varasin käännöksen kirjastoon ja kävin eilen noutamassa. Olin jotenkin siinä uskossa, että tää on joku max. 300 sivuinen kirja, mutta vohoi vittu.

Jouduin palauttamaan kirjastoon ennen kuin kerkesin lukemaan, mutta toisaalta en tiedä jaksaisinko edes pidellä tätä lukiessa.

Aion lukea tämän merkkiteoksen vuonna 2018

Ananaskääpiö wrote:Myös kunnon jätkä Eddien lopun moraalista opetusta en ymmärtänyt enkä kyl suostu hyväksymään Randin kirjottaneen tota ihan muuten vaan.

Tää vitutti itseänikin. Kaikkensa antanut ja työnsä tehnyt ja pyyteettömästi rakastanut mies jää autiomaahan hakkaan päätään veturinseinään

Ananaskääpiö wrote:Ei tässä olisi mitään ideaa järkevän kokoisena opuksena.

Kolmososan alkupäässä vasta ite ja kyllä huomaa jälleen, että dystopia on kiinnostavampaa kun utopia. Toisaalta Mulliganin laakson siirappista latautuneisuutta tihkuva ilmapiiri on tietynlainen lukukokemus sekin.

Kolmannen osan kaks ekaa lukua nyt luettu täälläkin, ja ekaa kertaa tuntui siltä, että sai vähän pakottaa itseään lukemaan. Onneks Dagny lähti kuitenkin vielä pelastamaan rautateitään, joten toivottavasti olis vielä luvassa kunnon maailmanlaajuinen loppuromahdus. Kokonaisuutena olen kirjasta kyllä tähän asti tykännyt, ja on aika helppoa ymmärtää miksi monet ihmiset ovat tästä niin kovin paljon innostuneet.

Tuli ihan mielenkiinnosta googleteltua jotain vanhoja juttuja Björn Wahlroosista ja huvitti huomata, että monet äijän "kohulausunnoista" oli melkein suoraan tämän kirjan sivuilta.

Kaipa täällä Rand-entusiastien ostoslistalle kuuluu myös Ruotsin johtavan satiirikon Liv Strömquistin uusin suomennettu sarjakuva-albumi Nousu ja tuho, jossa Liv omistaa yhden luvun Aynin seuraajille naapurimaamme poliitikkojen runsaissa riveissä - ja päättelee notta alumperin kaikki johtui tietysti visionäärimme reseptipirin vetämisestä: http://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/s ... n-arviossa

harry-irene wrote:Kaipa täällä Rand-entusiastien ostoslistalle kuuluu myös Ruotsin johtavan satiirikon Liv Strömquistin uusin suomennettu sarjakuva-albumi Nousu ja tuho, jossa Liv omistaa yhden luvun Aynin seuraajille naapurimaamme poliitikkojen runsaissa riveissä - ja päättelee notta alumperin kaikki johtui tietysti visionäärimme reseptipirin vetämisestä: http://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/s ... n-arviossa

Eiks tää pubitettu tässä ketjussa jo aikasemmin?

"Öhhöhhöö Rand veti piriä" ei nyt varsinaisesti ole mikään omaperänen Strömquistin päätelmä, ja "Ruotsin johtavaks satiirikoks" tuntuu kyllä ainakin ton jutun perusteella pääsevän suht käppäsin eväin. Mutta no, Ruotsi.

Edit: täällä siis https://www.punkinfinland.net/forum/vie ... #p13037304

ahaa juu sorge, en selannut tobaa taakse kuin marraskuun puoliväliin, jolloin kuvittelin sarjiksen ilmestyneen.

mut siis toi uusinhan koostui "vain" eräänlaisista jämälyhäreistä -- "johtavan satiirikon" aseman liv oli ansainnut jo aiemmin mm. tällaisilla eepoksilla: https://www.punkinfinland.net/forum/vie ... 3&t=398309

harry-irene wrote:ahaa juu sorge, en selannut tobaa taakse kuin marraskuun puoliväliin, jolloin kuvittelin sarjiksen ilmestyneen.

mut siis toi uusinhan koostui "vain" eräänlaisista jämälyhäreistä -- "johtavan satiirikon" aseman liv oli ansainnut jo aiemmin mm. tällaisilla eepoksilla: https://www.punkinfinland.net/forum/vie ... 3&t=398309

No ota huomioon, että aiemman pubituksen yhteydessä trollface totesi jo, että lukematta paskaa, eikä aio lukea Liviltä mitään muuta, kuin kys. Rand sarjiksen, jonka senkin joutui lukemaan vain for science.

Ite oon noi kaikki käännetyt kolme Liviä lukenut ja osa jutuista hyviä. Mut jos tosiaan lähtee tosta Nousuta ja tuhosta liikkeelle niin en sinänsä ihmettele jos mielikuva jää laiskanpulskeaksi (no se itsekritiikki pätkä vähän herätteli).