Kovat Runot

[YOU HAVE COCAINE ON YOUR PENIS]

Might was Right when Caesar bled upon the stones of Rome,
Might was Right when Genghis led his hordes over Danube's foam,
And Might was Right when German troops poured down through Paris way,
It's the Gospel of the Ancient World and the Logic of Today.

Behind all Kings and Presidents - all government and law,
Are army-corps and canoneers to hold the world in awe.
And sword-strong races own the earth and ride the Conqueror's Car --
And liberty has never been won except by deeds of war.

What are the lords of horded gold - the silent Semite rings -
High pontiffs, priests and kings?
What are they but bold master-minds, best fitted for the fray
Who comprehend and vanquish by - the Logic of Today.

Cain's knotted club is scepter still - the "Right of Man" is fraud.
Christ's Ethics are for creeping things - true manhood smiles at "God".
For Might is Right when empires sink in storms of steel and flame;
And it is RIGHT when weakling breeds are hunted down like game.

Then what's the use of dreaming dreams, that each shall "get his own"
By forceless votes of meek-eyed thralls, who blindly sweat and moan?
No! A curse is on their cankered brains -- their very bones decay:
Go: Trace your fate in the Iron Game, it's the Logic of Today.

The strong must ever rule the weak, is grim Primordial Law.
On earth's broad racial threshing floor, the meek are beaten straw.
Then ride to power o'er foemen's neck - let NOTHING bar your way:
If you are FIT you'll Rule and Reign, is the Logic of Today.

You must prove you're Right by deeds of Might of splendor and reknown.
If need be, die on scaffold high in the morning's misty gray.
For "Liberty or Death" is still the Logic of Today.

Might was Right when Gideon led the "chosen" tribes of old.
And it was right when Titus burnt their temple roofed with gold:
And Might was Right from Bunker's Hill, to far Manilla Bay,
By land and flood it's writ in blood - the Gospel of Today.

"Put not your trust in princes" is a saying old and true
"Put not your hope in governments" translateth it anew.
All "Books of Law" and "Golden Rules" are fashioned to betray:
"The Survival of the Strongest" is the Gospel of Today.

Might was Right when Carthage flames lit up the Punic foam;
And when the naked steel of Gaul weighed down the spoil of Rome;
And Might was Right when Richmond fell - and at Thermopylae -
It's the logic of the Ancient World and the Gospel of Today.

Where pendant suns in millions swing around this whirling earth,
It's Might, It's Force that holds the brakes, and steers through Death and Birth:
Force governs all organic life, inspires all Right and Wrong.
It's natures plan to weed out man and TEST who are the strong.

Ragnar Redbeard - Logic Of Today

[En kestä tätä]

[Yks kätkistä]

En ymmärrä tästä skenestä mitään

[mutavelho]

nostetaas.

Dirge for a Joker

Always in the middle of a kiss
Came the profane stimulus to cough;
Always from teh pulpit during service
Leaned the devil prompting you to laugh.

Behind mock-ceremony of your grief
Lurked the burlesque instinct of the ham;
You never altered your amused belief
That life was a mere monumental sham.

From the comic accident of birth
To the final grotesque joke of death
Your malady of sacrilegious mirth
Spread gay contagion with each clever breath.

Now you must play the straight man for a term
And tolerate the humor of the worm.

(Sylvia Plath)

[Based Lifeform]

Minä olin juuri astunut ulos
tästä maailmasta.
Minä rakastin kuolla.
En lukenut enää lehtiä.
Kuvittelin olleeni liian ylpeä.
Kuvittelin olleeni aikaani edellä.
Join kahvini silmät auki.

Hetken aikaa kuvittelin
olevani jotain muuta kuin
päämäärättä harhaileva
kosminen pummi,
kuvittelin olevani jotain muuta kuin
suonenvedonomaisesti strobojen
liekittämissä tiloissa tanssiva villi aave
jolla on kuume jalkojen välissä

minä kuvittelin olevani kaarnalaiva
sadevesialtaassa kallionpoukamassa,
kuvittelin olevani
liaaneja leikkaava partaveitsi
läpitunkemattomassa viidakossa,
kuvittelin olevani ladattu haulikko
nojallaan vasten meksikolaisen
olutbaarin kalkittua seinää,
kuvittelin olevani Karthagon
maanalaisen kirjaston
vapaakappaleiden jäljentäjä
kolmannessa polvessa,
kuvittelin olevani dogonin
sukupuuttoon kuolevan heimon
koirajumalan jälkeläinen,
kuvittelin olevani
räjähtävä täyskäsi
Wagadugun rantakasinolla,
kuvittelin olevani
hypnopoliittinen agentti
pelastamassa eläin- ja ihmiskuntaa
valkoisen miehen herruudelta,
kuvittelin olevani rähjäinen
mutta hyvinpalkattu yksityisetsivä
jäljittämässä maanalaisessa risteilevää
iranilaista kauko-ohjattua salamurhaajaa,
kuvittelin olevani bin Ladenin kouluttama
militantti asentamassa räjähteitä
Kashmirin kansallismuseoon
pyyhkiäkseni pois 600- luvun,
ja kuvittelin olevani
vuosisadan vaihteen Pietarin
katupoika jolle on luvattu pesti
puolalaiseen hiilijaalaan ensi viikolla,
kuvittelin olevani Rimbaud ja Majakovski
ja puoli krouvillista jalattomia tanssijoita,
kuvittelin olevani Astuvansalmen
roikkorintainen metsästäjätär
jolla on uroskarhu kierroksessa,
kuvittelin olevani Naistenkaupungin
kujilla harhaileva yksineuvoinen
jolla on italiaksi dupatut vuorosanat,
kuvittelin olevani yksinpeluri
Länsirannikon kojootin yössä,
kuvittelin olevani
käärmeennahkaselkäinen riistanvartija
tanssivien norsujen savannilla,
kuvittelin olevani nälkäinen puuma
joka jäljittää heimoaan vuorilta,
kuvittelin olevani radanylistyksien mestari,
kuvittelin olevani putoamisharhainen
nuorallatanssija Punaisen Torin yllä,
kuvittelin olevani
epileptinen partaveitsenterottaja
Beetlehemin juutalaiskortteleissa,
kuvittelin olevani
kuukalastajakasvoinen tyhjäntoimittaja
silmissään suihkulähteiden
jumalallinen raukeus,
kuvittelin olevani sokea kelloseppä
jonka pakkomielle on kadottaa
minuutit ja sekunnit
ja koko Jeesuksen
jälkeinen
ajan
lasku

ja kuvittelin ettei kuolema ole totta,
kuvittelin räjähtäneeni taivaan tuuliin,
kuvittelin palaavani elävien kirjoihin
kävelemällä läpi Saharan paljain jaloin,
kuvittelin pääseväni pinnalle
sukeltamalla suolajärveen keskellä
Mongolian kartoittamatonta vuoristoa,
kuvittelin kykeneväni vaikenemaan
ne vuorosanat joilla pitkitetään
erilaisia istumisen muotoja,
kuvittelin elämää
ennen kuin tultiin perille
maahan jota ei ole,
kuvittelin
hänen tanssivan siellä
kasvot kuunkasteesta loistaen
ja hänen rannallaan mainingit
kuin hitaat paratiisiportaat,
ja kuvittelin huilumusiikin
ja paljaat varpaat
tiimalasihiekalla
ja pysähdyin siihen rantaan
kiviä uittamaan

vaivihkainen laulu eksytti minut
vaivihkainen laulu eksytti minut
vaivihkainen laulu eksytti minut

(j.k. ihalainen)

[(=^ェ^=)]

Hyvä yösija:
kaikkialla vuoria
vastapäätä kapakka.

-Taneda Santoka

[viisiö]

^^ Jysky on kyllä kovin suomalainen.

[Eino Grönin keikkabussi]

olen matkalle lähdössä
kuinka kauan aion olla poissa
olen poissa siihen asti kun taas olen täällä
te kiusaatte mielettömillä kysymyksillänne
haastattelette minua
kun olen lähdössä tietämään
mitä nyt en tiedä

ja

olisipa kaipaus viiniä
ympäripäissäni
minä odottaisin sinua

[mutavelho]

VOITTAJA

Hän tuskin nosti päätään kumaraa.
Vain hapuileva katse liukui meissä,
kun vavisten ja silmät kyyneleissä
me ylistimme häntä, voittajaa.

Hän seisoi meitä tuskin tajuten.
Löi ohitsensa hurmiomme pauhu.
Me hiljennyimme. Meihin hiipi kauhu.
Ja silloin ymmärsimme jokainen:

Ei voittoa, ei valtaa olekaan.
Hän, suurin meistä, unelmiaan vastaan
on tomu vain, on varjo ainoastaan.
Ei ole armahdusta päällä maan.

Saima Harmaja

[Prinsessa ja herne]

the flesh covers the bone
and they put a mind
in there and
sometimes a soul,
and the women break
vases against the walls
and the men drink too
much
and nobody finds the
one
but keep
looking
crawling in and out
of beds.
flesh covers
the bone and the
flesh searches
for more than
flesh.

there's no chance
at all:
we are all trapped
by a singular
fate.

nobody ever finds
the one.

the city dumps fill
the junkyards fill
the madhouses fill
the hospitals fill
the graveyards fill

nothing else
fills.

- Charles Bukowski: Alone With Everybody

[Richard Müller]

saisko tänne vähän pahan kukkia

[manic pixie dream cunt]

there's a bluebird in my heart that
wants to get out
but I'm too tough for him,
I say, stay in there, I'm not going
to let anybody see
you.

there's a bluebird in my heart that
wants to get out
but I pour whiskey on him and inhale
cigarette smoke
and the whores and the bartenders
and the grocery clerks
never know that
he's
in there.

there's a bluebird in my heart that
wants to get out
but I'm too tough for him,
I say,
stay down, do you want to mess
me up?
you want to screw up the
works?
you want to blow my book sales in
Europe?

there's a bluebird in my heart that
wants to get out
but I'm too clever, I only let him out
at night sometimes
when everybody’s asleep.
I say, I know that you're there,
so don't be
sad.
then I put him back,
but he's singing a little
in there, I haven't quite let him
die
and we sleep together like
that
with our
secret pact
and it's nice enough to
make a man
weep, but I don't
weep, do
you?

Charles Bukowski - Bluebird

[mutavelho]

Keijukaissatu

Alas luolaansa maahinen keijusen vei.

– Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka,
olen kuunsädemetsien kaunein kukka!
Mut maahinen suuteli, kuunnellut ei.

Niin syntyi keijulle poikaa kaksi.
Kävi luola naurusta valkeammaksi.
Mut peikkona toinen leikkiä löi,
ja keijuna toinen. Se sydäntä söi.

Tämän äiti luokseen viittasi, virkkain
hymyhuulin, silmin tuskasta kirkkain:
Rakas poikani, ken on keijukaisverta,
sen täytyy kasteessa kylpeä kerta,
yökuutamo nähdä, mi huumaa pään,
kukan keinuun nukkua värisevään. –

Isä puhetta vavisten kuunteli, peikko:
Hänet metsiin vie! Jää minulle veikko. –
Hymys keiju ja itki: En milloinkaan!
Jään luoksesi alle maan. –

Ypöyksin poikanen ruohoon kulki.
Sadat loistavat pallot sen polkuja sulki.
Kukan oksilta välkkeen vierivän nähden
hän vapisi niinkuin särkyissä tähden.
Sadekirkkaat äänet kulkua johti,
ilosilmin pieniä kasvoja hohti,
soi nauru ja vilkkui ruohojen lyhdyt:
Nyt piiriimme jäät ja heimoosi yhdyt!
Lumojuoman jo keijuista nuorin toi.
Yön maljan poikanen joi.

Niin hurmassa öiden ja kuutamon saaton
kodin unhoitti tuo ja äidin ja taaton.

Sanoi keijuista nuorin: Kun vietämme häämme,
koko metsien aatelin vieraina näämme.
Kukat tuoksunsa antavat huntuuni vienoon,
valot kasteen välkkyvät linnoissa tienoon.
Tien juhlaan viittovat ruohojen lyhdyt,
kun heimoosi yhdyt.

– Nyt pyydän ma taaton ja äitini armaan
ja veljeni niihin, mut palajan varmaan.

Tie tuttu ja himmeä luolaan johti.
Mut äidin hiukset vastassa hohti,
isän silmät kostui, ja riemuitsi veli:
Hänen palaavan vannoin, jos vielä hän eli!
– Rakas poikani, mistä niin kelmeä poski?
– Tuon kutsuja häihin. Mut rintaani koski
kodin armaus julma. Ma, maahisen verta,
maan päälle en palaa, mun hylkäsi kerta
tytär kuutamon nuorin ja nauravin tuo.
Oi äiti! Jään heimoni luo!

– Ei poikani, tuskaan kuolisi hento.
Yöloiste ei riitä, ei kuunsädelento.
Mut kellä on rakkaus, povessaan
vie kuutamon alle maan. –

Meni poikanen, suonissa maahisen verta.
Yön hengitys keinutti ruohojen merta,
ylt’ympäri soi suruvirret sirkkain.
Mut keijunen vastasi silmin kirkkain:
Kodin ainoan vain sydämestäsi saan.
Tulen luoksesi alle maan. –

Pian kierteli kukkia häilyvä huhu,
sitä sirkat soitti ja heinien suhu:
tytär kuutamon lähtenyt alle maan
oli seuraten rakkauttaan.

Kävi ruohossa kaihon valtavan siipi.
Kukat hehkuvat salaa mullasta hiipi,
tuli helmien hunnussa hohtava heinä,
tie välkkyi ruohojen kyyneleinä.

Oli himmeä luola, mut painoa vailla
sen rakkaus hengitti kuutamon lailla.
Säde taivaan kruunasi keijujen pään,
ihanamman entistään.

Niin pyysivät kukkaset juurtua multaan,
ja ruohojen lyhdyn lainasi tultaan,
pian kuiskivat ruusut ja huokoi heinä,
oli luola tuoksuna, kimmelteinä.
Kuun, kasteen, ruusut, kukkivan maan
vie rakkaus mukanaan.

Saima Harmaja

[mutavelho]

Sodan tuuli

Nuoret tytöt hyvästeltiin kunnioittavasti,
mennessään, he suutelivat äitiään,
ja itsensä pukivat, upouudeksi,
lähtiessään, näin sotilaita näyttelemään.
He eivät ole huonoja, eivätkä hyviä,

eivät keskinkertaisiakaan.

Kaikki he ovat omalla paikallaan,
siellä, missä ei ole ensimmäisiä, eikä viimeisiä…
ja siellä he kaikki nukkuvat kuolonuntaan.

Anna Ahmatova

[Herra Aasi]

Tämä ilmeisin, jonka puuttumista ihmettelin, ja joka on itselleni elämänohjeena aivan kaikessa:
Charles Bukowski - So You Want To Be A Writer?

if it doesn't come bursting out of you
in spite of everything,
don't do it.
unless it comes unasked out of your
heart and your mind and your mouth
and your gut,
don't do it.
if you have to sit for hours
staring at your computer screen
or hunched over your
typewriter
searching for words,
don't do it.
if you're doing it for money or
fame,
don't do it.
if you're doing it because you want
women in your bed,
don't do it.
if you have to sit there and
rewrite it again and again,
don't do it.
if it's hard work just thinking about doing it,
don't do it.
if you're trying to write like somebody
else,
forget about it.
if you have to wait for it to roar out of
you,
then wait patiently.
if it never does roar out of you,
do something else.

if you first have to read it to your wife
or your girlfriend or your boyfriend
or your parents or to anybody at all,
you're not ready.

don't be like so many writers,
don't be like so many thousands of
people who call themselves writers,
don't be dull and boring and
pretentious, don't be consumed with self-
love.
the libraries of the world have
yawned themselves to
sleep
over your kind.
don't add to that.
don't do it.
unless it comes out of
your soul like a rocket,
unless being still would
drive you to madness or
suicide or murder,
don't do it.
unless the sun inside you is
burning your gut,
don't do it.

when it is truly time,
and if you have been chosen,
it will do it by
itself and it will keep on doing it
until you die or it dies in you.

there is no other way.

and there never was.

Ja Bukowskilta vielä toinen aivan saatanan kova:
The Weak

are always proclaiming that
they are now going to concentrate
on their work, which is usually
painting or writing.
it is known, of course, that they have
talent, they simply haven't....well...
they haven't truly been given a
chance.
there were matter that got
in the way: bad affairs, children
job, illness, etc.
but now, that's all put aside, they
proclaim.
they are going to concentrate
on their work
they are going to do it
now.
they have the talent.
now the world will see.
oh yes, it's going to happen.

the proclaimers are everywhere.
they are always getting
ready.
they seldom begin.
and when they do
they quit easily.
it's all a whim with
them.
they want fame.
they want it quickly
but they really have no urge
to do their work
except for fame
and to proclaim
proclaim,
proclaim.