Kovat Runot

[Super Dario Fo Fighters]

(Poem #1499) The Uncertainty of the Poet

I am a poet.
I am very fond of bananas.

I am bananas.
I am very fond of a poet.

I am a poet of bananas.
I am very fond.

A fond poet of 'I am, I am'-
Very bananas.

Fond of 'Am I bananas?
Am I?'-a very poet.

Bananas of a poet!
Am I fond? Am I very?

Poet bananas! I am.
I am fond of a 'very.'

I am of very fond bananas.
Am I a poet?

-- Wendy Cope

[Super Dario Fo Fighters]

‘Flowers’ by Wendy Cope

Some men never think of it.
You did. You’d come along
And say you’d nearly brought me flowers
But something had gone wrong.

The shop was closed. Or you had doubts -
The sort that minds like ours
Dream up incessantly. You thought
I might not want your flowers.

It made me smile and hug you then.
Now I can only smile.
But, look, the flowers you nearly brought
Have lasted all this while.

[Super Dario Fo Fighters]

[yrjö örvel]

Tätä oon jemmaillut vajaan kuukauden kätköissäni, mutta nyt pistin pihalle. Yks meikän lempparirunoilija pläjäytti mulle videolle tämmösen:
[youtube][/youtube]

[timo miljoona senior]

Jees ketsuppia, huusi jenkki

hihat sinapissa, ketsupissa penkki.

Ei elämästä tule mitään ilman tätä kamaa!

Neiti, vielä yksi! Ja väliin sitä samaa!

Ketsuppia jees!

Ketsuppia lahkeesees

ja ketsuppia poskeen,

lisää ketsuppia äkkiä

tai minä hyppään koskeen!

Se on rauhoittava lääke

vauhkoon tohveliin,

sitä presidentti pistää

kermavohveliin,

ei ole toista yhtä hyvää kamaa.

Neiti, lisää sitä samaa!

Ketsuppia jees

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Satoi lunta
Satoi räntää
Koira nosti häntää
Se oli pieni koira vain

[sössön sössön]

Two roads diverged in a yellow wood,
And sorry I could not travel both
And be one traveler, long I stood
And looked down one as far as I could
To where it bent in the undergrowth;

Then took the other, as just as fair,
And having perhaps the better claim,
Because it was grassy and wanted wear;
Though as for that the passing there
Had worn them really about the same,

And both that morning equally lay
In leaves no step had trodden black.
Oh, I kept the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way,
I doubted if I should ever come back.

I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I—
I took the one less traveled by,
And that has made all the difference.

Robert Frost. The Road not Taken, 1920

[yrjö örvel]

Pyydän runouden ystäviltä apua runokulttuurin edistämiseen: http://hauerwaas.blogspot.fi/2015/09/ma ... seksi.html

Kiitos yhteistyöstäsi!

[Prinsessa ja herne]

Charles Bukowski: Laughing Heart

your life is your life
don’t let it be clubbed into dank submission.
be on the watch.
there are ways out.
there is a light somewhere.
it may not be much light but
it beats the darkness.
be on the watch.
the gods will offer you chances.
know them.
take them.
you can’t beat death but
you can beat death in life, sometimes.
and the more often you learn to do it,
the more light there will be.
your life is your life.
know it while you have it.
you are marvelous
the gods wait to delight
in you.

Tää on kyllä kova.

[Prinsessa ja herne]

Pieni siilinpoikanen
paistatti päivää kahden lämpimän
ruohomättään välissä.
Se venytteli
ja nautti vain.
Sen isä oli tiessään sen äiti
oli kuollut.
Se nautti niin täysin
ja estotta.
Se odotti
junan tuloa.
Nojasi pienen päänsä
kiskoa vasten ja kuunteli
junaa
joka lähestyi.

[arpakynttilä]

[youtube][/youtube]

[roskacore]

Veli, sisar –
Salotölliin hankien uuvuttamaan kuuletko jättikaupungin sähköisen laulun, kaarilamppujen suhinan betonihalleista?
Veli, sisar –
Tehdassalissa, melusta turtunein korvin, kuuletko aarniometsistä huilujen voihkeen, ukulelet rantojen palmustoista?
 Veli, sisar –
Salongin parfyymisateesta nihkeän ilmaan kuuletko punaisten lippujen läiskeen ilmaan, kiväärinpaukkeen ja raskaitten askelten tahdin?
 Veli, sisar –
Kaivosaukkojen mustaan helvetinkuiluun kuuletko Atlantin-höyryjen lähtöhuudot, autotorvien mylvinnän leveiltä viertoteiltä?

Kuuletko:
Kirskuen syöpyvät kiveen kallioporat;
Tuiskut ryöpyttävät tuntureilla peittäen malmikentät; nostoranat ryskivät;  tyrskyt lyövät laivojen kylkiin; lennätinlangat vonkuvat tuuliseen yöhön.
Näetkö:
Rautasillat syöksyvät koskien yli;
Saharan hiekkamerta autot kulkevat; junat kiitävät Alppien halki;
Korpikyliin syttyvät sähköt; merten syvyyksissä kiertyvät levät raskaiden kaapeliköynnösten päälle.
Kaiken näet ja kuulet, kaiken tiedät ja tunnet, ajatustesi huimaa lentoa estä ei mikään; laskeutunut olet kiertotähden ja unelmissasi nostat lentokoneen Marsin kenttien ylle.

(Olavi Paavolainen: ”Terässinfonia” 1928)