Leffaidea
Posted: 11 Dec 2009, 17:52
Postasin johonkin toiseen topikkiin sen mun vampyyrileffaidean. Tähän tulee nyt toinen leffaidea. Tää leffa tehdään suht isolla rahalla Amerikassa, niin siks tekstit englanniks. Saattaa olla myös et vaan tekstitys on englanniks ja replat alkuperäiskielellä, mutta tajuatte pointin.
Pimeä ruutu. Taustalla ehkä jotain hiimailevaa musiikkia. Myöhäisteini-ikäisen pojan ääni alkaa puhua:
I never knew my father. He died in a war when I was too young to have memories.
I have been told by my mother and by my grandmother that my father never knew his father, my grandfather, who also died in a war.
Pimeydessä alkaa pikkuhiljaa erottua jotakin.
It has always been so in my family. My father, my grandfather, my great grandfather and my forefathers before them, they have all died in a battle.
Erotamme nuoren, ehkä 14 - 15 vuotiaan pojan kasvot, hiukset ovat olkapäille, taustan setting on joku puurakennus, selvästi eletään jossain keskiajalla.
They are waiting in Valhalla.
I am Thorir, son of Skorri.
Poika vetää päähänsä viikinkikypärän.
I am going into a war.
Leffa alkaa. Elokuva on tarina Thorirista, nuoresta viikinginalusta. Leffan ensimmäisessä osassa kuvataan Thoririn lähtöä ensimmäiselle sotaretkelleen. Sisältää ainakin kohtauksia, joissa Thoririn pikkusiskot ja veljet kyselevät, miksi Thoririn on pakko mennä sotaan, johon äiti ja isoäiti toppuuttelevat, että ymmärrätte sitten isompina. Äiti ja isoäiti ovat selvästi huolissaan ja murheellisia, koska poika on lähdössä sotaan, mutta samalla ylpeitä ja tyytyväisiä siitä, että asiat menevät niinkuin niiden kuuluu mennä, ja on selvää, että aikuisilla ei ole ajatustakaan siitä, että Thorir jäisi kotiin. Thorir on itse selkeästi hivenen peloissaan ja hämmentynyt sen suhteen mitä on tulossa, mutta myös samalla odottavainen, ja tyytyväinen siitä, että tekee niinkuin pitää, ja että hänellä on nyt sellainen status yhteisössä, jota hänellä ei ole aiemmin ollut. Jotain nuorten kollojen uhoilua ja keskinäistä pelleilyä ja keppostelua ennen sotaan lähtöä, jolla alleviivataan porukan sinisilmäisyyttä (Mutta ei missään nimessä mitään slapstick huumoria, vaan pikemminkin yleisön pitäisi ehkä ensin nauraa poikain kujeille, mutta aika äkkiä vakavoitua, kun muistutetaan, että kyse on lähestulkoon lapsista, jotka ovat lähdössä sotaan. Valkokankaalla pojat jatkavat naivia nauruaan pidempään kuin yleisö). Alkuvaiheessa esitellään myös nuori tyttö, ja tehdään selväksi, että Thoririn ja tämän välillä on jotain vipinää. Lähinnä kuitenkin kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, ja selvää on, ettei vällyjen välissä todellakaan olla oltu. Tyttöön tuhlataan kuitenkin jo tässä leffan alkuosiossa jonkun verran aikaa, ja hänen persoonaansa tuodaan vahvasti esiin. Mahdollisesti kohtaus, jossa tyttö ja Thorir keskustelevat ja Thorir kertoo miten aikoo palata suurena sankarina ja tuoda mukanaan rikkauksia ja tyttö hymyilee ja punastelee.
Thorir lähtee joukon kanssa ensimmäiselle sotaretkelleen, ja seuraa riittävästi makeeta kirveellä kalloja halki actionia, mutta ei niinkään mitään vaijerikungfupelleilyä, vaan enemmän historiallisten shield wall yms. taktiikoiden esittelyä actionelokuvan keinoin maallikoille. Vaaraa, verta, jänniä tilanteita ja toveruutta.
Palataan takaisin sotaretkeltä, ja jengiä juhlitaan. Thorir saa kuulla, että tyttöä ollaan naittamassa vanhemmalle soturille, mikä luonnollisesti vetää Thoririlla suun sitruunalle. Tässä jaksossa Thorir näkee tytön korkeintaan kaukaa, ehkä vaihtavat nopeasti katseita, and that's it. Isoäiti joka on wise in the ways lohduttelee, että Thoririllekin ollaan jo katseltu morsianta, joka on hyvä tyttö. Thorir pyöriskelee ristiriitaisten tunteiden vallassa, toisaalta hän ei ole enää märkäkorva vaan yhteisön parissa selvän hyväksynnän ja statuksen saanut soturi, toisaalta teinille on ahdistavaa kun naisasiat menee mönkään ja ei oikein tiedä, että miten maailmassa pitäisi olla. Sitten lähdetäänkin taas sotimaan.
Sotaretkellä ollaan jonkun aikaa, taas samaa kamaa ku aikasemmin, hieman erilaisia taktiikoita tällä kertaa esitellään, ja pointti siis, et jokainen action sequence on samalla piilotettu historianluento viikinkien taistelutaktiikoista ja -menetelmistä, ja nää on tehty niin viimesen päälle, et asiantuntijatkin nyökyttelee, et uskottavaa kamaa on, vaikka toki mukana jonkun verran Hollywood-menoa, eli käsivarakameraa, hidastuksia sun muuta. Sotaretkeltä palataan ja menoa juhlitaan paikanpäällä. Thorir pääsee naimisiin suvun valitseman tytön kanssa, mutta tyttö jää katsojalle hivenen etäiseksi hahmoksi, ikäänkuin jonain asiana, joka vaan tapahtuu Thorirille. Jossain vaiheessa Thorir ohittaa kylällä nuoruuden ihastuksensa, joka imettää pientä lasta. Kumpikaan ei katso toisiaan.
Thorir viettää perhe-elämää nuoren vaimonsa kanssa ja muutenkin kuvataan viikinkien siviilielämää. Vähitellen naisen hahmolle aletaan tuoda lisää lihaa luiden ympärille. Nainen muuttuu taka-alalla olleesta "nyt Thorirille vain kävi näin" luonnonvoimasta persoonalliseksi hahmoksi, jolla on oma luonne. Tarina tuo esiin yhä syvempää kiintymystä Thoririn ja vaimonsa välillä, ja kun jälleen on aika lähteä sotimaan, eroaminen vaimosta vaikuttaa selkeästi molemmille tuskaisalta.
Sodassa Thorir nousee statuksessa ylemmäs, onhan jo "vanha" konkari, ja hänellä on jo jonkinlaisia vastuutehtäviä. Hän saa myös kuulla vaimonsa olevan raskaana, ja innostuu kovin. Ei melkein malta taisteluiden hoitamista loppuun, kun on niin kiire takaisin vaimon luo. Silti riittävästi actionia jälleen. Kotiin palattuaan Thorir ryntää innostuneena vaimonsa luo, ja kuullessaan saaneensa tyttären, into vähän laantuu, ja Thoririn asenne tuntuu olevan: "Noh, on sekin ihan hyvä".
Elämä jatkuu uomillaan, ja hommat muuttuvat niin sodassa kuin siviilielämässä jokseenkin rutiininomaisiksi. Thoririn status ja asema kasvaa vähä vähältä, kunnes hän jo komentaa omaa pientä joukkojaan. Tyttäriä tulee vielä lisää vaikka pari kappaletta, ja hiljainen tuska siitä, ettei poikaa meinaa syntyä, selvästi, mutta hienovaraisesti kalvaa Thoriria. Kaikenlaista vihjailua muuten myös siitä, että viholliset vahvistavat puolustuksiaan ja että ryöstöretket muuttuvat kokoajan vaikeammiksi, on ilmassa. Jotain "huh melkein meni kaikki munille, tässä hommassahan voi koska vaan lähteä henki" hetkiä tarjotaan myös katsojalle. Tämä tietoisuus omasta kuolevaisuudesta ja siitä, että hetki saattaa tulla koska vain, tietenkin vain lisää suvunjatkamisbisneksiin liittyvää ahdistusta Thoririn mielessä.
Hommat alkavat kulminoitua kuin lumipallo alamäessä, ja kaikille on selvää, et leffaa ei ole enää kovin paljoa jäljellä. Frankkeja hiipparoi siellä täällä ja monta toveria on jo kaatunut. Sitten viimein se tapahtuu, Thoririn vaimo synnyttää pojan. Onnesta soikeana Thorir viettää muutaman onnellisen hetken perheensä ja uuden poikansa kanssa, ja lähtee jälleen sotaan.
Kaikille on selvää, että tämä on lopputaistelu. Vitusti on frankkeja vastapuolella, ja jonkunlaiseen väijytykseen ovat saaneet sankarimme. Tilanne näyttää synkältä. Alivoimaisina miehet ovat hermostuneita ja vähän epäröiden katsovat tukea hakien Thoririin, joka kuitenkin selvästi uhkuu itsevarmuutta. Hymyillen Thorir vetää miekkansa esiin, ja on juuri sykähtämäisillään joukkojensa kanssa kohti moninkertaista vihollista, kun ruutu pimenee (ja huom! tähän saakka kaikki musa on ollut jotain keskiaika diipadaapaa ja korkeintaan jotain atmosfääristä leffamusahiimailua), kaiuttimista pärähtää soimaan Bathoryn A Fine Day to Die, ja ruudulle pyörii lopputekstit.
The end.
Pimeä ruutu. Taustalla ehkä jotain hiimailevaa musiikkia. Myöhäisteini-ikäisen pojan ääni alkaa puhua:
I never knew my father. He died in a war when I was too young to have memories.
I have been told by my mother and by my grandmother that my father never knew his father, my grandfather, who also died in a war.
Pimeydessä alkaa pikkuhiljaa erottua jotakin.
It has always been so in my family. My father, my grandfather, my great grandfather and my forefathers before them, they have all died in a battle.
Erotamme nuoren, ehkä 14 - 15 vuotiaan pojan kasvot, hiukset ovat olkapäille, taustan setting on joku puurakennus, selvästi eletään jossain keskiajalla.
They are waiting in Valhalla.
I am Thorir, son of Skorri.
Poika vetää päähänsä viikinkikypärän.
I am going into a war.
Leffa alkaa. Elokuva on tarina Thorirista, nuoresta viikinginalusta. Leffan ensimmäisessä osassa kuvataan Thoririn lähtöä ensimmäiselle sotaretkelleen. Sisältää ainakin kohtauksia, joissa Thoririn pikkusiskot ja veljet kyselevät, miksi Thoririn on pakko mennä sotaan, johon äiti ja isoäiti toppuuttelevat, että ymmärrätte sitten isompina. Äiti ja isoäiti ovat selvästi huolissaan ja murheellisia, koska poika on lähdössä sotaan, mutta samalla ylpeitä ja tyytyväisiä siitä, että asiat menevät niinkuin niiden kuuluu mennä, ja on selvää, että aikuisilla ei ole ajatustakaan siitä, että Thorir jäisi kotiin. Thorir on itse selkeästi hivenen peloissaan ja hämmentynyt sen suhteen mitä on tulossa, mutta myös samalla odottavainen, ja tyytyväinen siitä, että tekee niinkuin pitää, ja että hänellä on nyt sellainen status yhteisössä, jota hänellä ei ole aiemmin ollut. Jotain nuorten kollojen uhoilua ja keskinäistä pelleilyä ja keppostelua ennen sotaan lähtöä, jolla alleviivataan porukan sinisilmäisyyttä (Mutta ei missään nimessä mitään slapstick huumoria, vaan pikemminkin yleisön pitäisi ehkä ensin nauraa poikain kujeille, mutta aika äkkiä vakavoitua, kun muistutetaan, että kyse on lähestulkoon lapsista, jotka ovat lähdössä sotaan. Valkokankaalla pojat jatkavat naivia nauruaan pidempään kuin yleisö). Alkuvaiheessa esitellään myös nuori tyttö, ja tehdään selväksi, että Thoririn ja tämän välillä on jotain vipinää. Lähinnä kuitenkin kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, ja selvää on, ettei vällyjen välissä todellakaan olla oltu. Tyttöön tuhlataan kuitenkin jo tässä leffan alkuosiossa jonkun verran aikaa, ja hänen persoonaansa tuodaan vahvasti esiin. Mahdollisesti kohtaus, jossa tyttö ja Thorir keskustelevat ja Thorir kertoo miten aikoo palata suurena sankarina ja tuoda mukanaan rikkauksia ja tyttö hymyilee ja punastelee.
Thorir lähtee joukon kanssa ensimmäiselle sotaretkelleen, ja seuraa riittävästi makeeta kirveellä kalloja halki actionia, mutta ei niinkään mitään vaijerikungfupelleilyä, vaan enemmän historiallisten shield wall yms. taktiikoiden esittelyä actionelokuvan keinoin maallikoille. Vaaraa, verta, jänniä tilanteita ja toveruutta.
Palataan takaisin sotaretkeltä, ja jengiä juhlitaan. Thorir saa kuulla, että tyttöä ollaan naittamassa vanhemmalle soturille, mikä luonnollisesti vetää Thoririlla suun sitruunalle. Tässä jaksossa Thorir näkee tytön korkeintaan kaukaa, ehkä vaihtavat nopeasti katseita, and that's it. Isoäiti joka on wise in the ways lohduttelee, että Thoririllekin ollaan jo katseltu morsianta, joka on hyvä tyttö. Thorir pyöriskelee ristiriitaisten tunteiden vallassa, toisaalta hän ei ole enää märkäkorva vaan yhteisön parissa selvän hyväksynnän ja statuksen saanut soturi, toisaalta teinille on ahdistavaa kun naisasiat menee mönkään ja ei oikein tiedä, että miten maailmassa pitäisi olla. Sitten lähdetäänkin taas sotimaan.
Sotaretkellä ollaan jonkun aikaa, taas samaa kamaa ku aikasemmin, hieman erilaisia taktiikoita tällä kertaa esitellään, ja pointti siis, et jokainen action sequence on samalla piilotettu historianluento viikinkien taistelutaktiikoista ja -menetelmistä, ja nää on tehty niin viimesen päälle, et asiantuntijatkin nyökyttelee, et uskottavaa kamaa on, vaikka toki mukana jonkun verran Hollywood-menoa, eli käsivarakameraa, hidastuksia sun muuta. Sotaretkeltä palataan ja menoa juhlitaan paikanpäällä. Thorir pääsee naimisiin suvun valitseman tytön kanssa, mutta tyttö jää katsojalle hivenen etäiseksi hahmoksi, ikäänkuin jonain asiana, joka vaan tapahtuu Thorirille. Jossain vaiheessa Thorir ohittaa kylällä nuoruuden ihastuksensa, joka imettää pientä lasta. Kumpikaan ei katso toisiaan.
Thorir viettää perhe-elämää nuoren vaimonsa kanssa ja muutenkin kuvataan viikinkien siviilielämää. Vähitellen naisen hahmolle aletaan tuoda lisää lihaa luiden ympärille. Nainen muuttuu taka-alalla olleesta "nyt Thorirille vain kävi näin" luonnonvoimasta persoonalliseksi hahmoksi, jolla on oma luonne. Tarina tuo esiin yhä syvempää kiintymystä Thoririn ja vaimonsa välillä, ja kun jälleen on aika lähteä sotimaan, eroaminen vaimosta vaikuttaa selkeästi molemmille tuskaisalta.
Sodassa Thorir nousee statuksessa ylemmäs, onhan jo "vanha" konkari, ja hänellä on jo jonkinlaisia vastuutehtäviä. Hän saa myös kuulla vaimonsa olevan raskaana, ja innostuu kovin. Ei melkein malta taisteluiden hoitamista loppuun, kun on niin kiire takaisin vaimon luo. Silti riittävästi actionia jälleen. Kotiin palattuaan Thorir ryntää innostuneena vaimonsa luo, ja kuullessaan saaneensa tyttären, into vähän laantuu, ja Thoririn asenne tuntuu olevan: "Noh, on sekin ihan hyvä".
Elämä jatkuu uomillaan, ja hommat muuttuvat niin sodassa kuin siviilielämässä jokseenkin rutiininomaisiksi. Thoririn status ja asema kasvaa vähä vähältä, kunnes hän jo komentaa omaa pientä joukkojaan. Tyttäriä tulee vielä lisää vaikka pari kappaletta, ja hiljainen tuska siitä, ettei poikaa meinaa syntyä, selvästi, mutta hienovaraisesti kalvaa Thoriria. Kaikenlaista vihjailua muuten myös siitä, että viholliset vahvistavat puolustuksiaan ja että ryöstöretket muuttuvat kokoajan vaikeammiksi, on ilmassa. Jotain "huh melkein meni kaikki munille, tässä hommassahan voi koska vaan lähteä henki" hetkiä tarjotaan myös katsojalle. Tämä tietoisuus omasta kuolevaisuudesta ja siitä, että hetki saattaa tulla koska vain, tietenkin vain lisää suvunjatkamisbisneksiin liittyvää ahdistusta Thoririn mielessä.
Hommat alkavat kulminoitua kuin lumipallo alamäessä, ja kaikille on selvää, et leffaa ei ole enää kovin paljoa jäljellä. Frankkeja hiipparoi siellä täällä ja monta toveria on jo kaatunut. Sitten viimein se tapahtuu, Thoririn vaimo synnyttää pojan. Onnesta soikeana Thorir viettää muutaman onnellisen hetken perheensä ja uuden poikansa kanssa, ja lähtee jälleen sotaan.
Kaikille on selvää, että tämä on lopputaistelu. Vitusti on frankkeja vastapuolella, ja jonkunlaiseen väijytykseen ovat saaneet sankarimme. Tilanne näyttää synkältä. Alivoimaisina miehet ovat hermostuneita ja vähän epäröiden katsovat tukea hakien Thoririin, joka kuitenkin selvästi uhkuu itsevarmuutta. Hymyillen Thorir vetää miekkansa esiin, ja on juuri sykähtämäisillään joukkojensa kanssa kohti moninkertaista vihollista, kun ruutu pimenee (ja huom! tähän saakka kaikki musa on ollut jotain keskiaika diipadaapaa ja korkeintaan jotain atmosfääristä leffamusahiimailua), kaiuttimista pärähtää soimaan Bathoryn A Fine Day to Die, ja ruudulle pyörii lopputekstit.
The end.
