Visa Mäkinen

[Lörsson.]

[19055]

[Elmeri suosittelee]

Mikä tossa Tuplattipotissa mättää ettei saada julkaistua? Paskaahan se on mutta ihmetyttää.

nyt se tulee

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti julkaistaan DVD:llä huhtikuussa

VLMedia Oy julkaisee Visa Mäkisen ohjaaman Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti -elokuvan (1985) ensimmäistä kertaa DVD:llä huhtikuun 7. päivänä. Mäkisen kaikki muut yksitoista pitkää elokuvaa sekä Pekka ja Pätkä -televisiosarja (1986) ilmestyvät uusina painoksina kauppoihin ensi viikon perjantaina.

Vuonna 1985 valmistunut Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti oli Mäkisen kolmesta Puupää-teoksesta ensimmäinen. Elokuvateatterilevityksen jälkeen sitä on levitetty vain 1980-luvun lopulla julkaistun VHS-tallenteen muodossa; televisiossa elokuvaa ei ole koskaan esitetty.

Suomen Filmiteollisuus Oy oli vuosina 1953–1960 tuottanut yhteensä kolmetoista Puupää-filmiä, joista ensimmäinen oli Ville Salmisen ja viimeinen Aarne Tarkaksen ohjaama, yksitoista elokuvaa siltä väliltä Armand Lohikosken ohjauksia. 1980-luvun puolivälissä Mäkinen hankki hahmojen filmatisointioikeudet sarjakuvat luoneen Ola Fogelbergin perikunnalta.

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti sai elokuvateattereissa vain 4 050 katsojaa, mutta seuraavana vuonna valmistunut Pekka ja Pätkä -niminen televisiosarja antoi Mäkiselle aihetta tehdä vielä toinenkin valkokangassovitus. Kuitenkin Pekka Puupää poliisina (1986) sai sekin vain 4 312 katsojaa.

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotissa Pekka Puupään roolissa nähdään Mauri Kuosmanen, televisiosarjassa ja jatko-osassa roolia näyttelee Esko Roine.

[waldorf]

Mikä tossa Tuplattipotissa mättää ettei saada julkaistua? Paskaahan se on mutta ihmetyttää.

nyt se tulee

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti julkaistaan DVD:llä huhtikuussa

VLMedia Oy julkaisee Visa Mäkisen ohjaaman Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti -elokuvan (1985) ensimmäistä kertaa DVD:llä huhtikuun 7. päivänä. Mäkisen kaikki muut yksitoista pitkää elokuvaa sekä Pekka ja Pätkä -televisiosarja (1986) ilmestyvät uusina painoksina kauppoihin ensi viikon perjantaina.

Vuonna 1985 valmistunut Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti oli Mäkisen kolmesta Puupää-teoksesta ensimmäinen. Elokuvateatterilevityksen jälkeen sitä on levitetty vain 1980-luvun lopulla julkaistun VHS-tallenteen muodossa; televisiossa elokuvaa ei ole koskaan esitetty.

Suomen Filmiteollisuus Oy oli vuosina 1953–1960 tuottanut yhteensä kolmetoista Puupää-filmiä, joista ensimmäinen oli Ville Salmisen ja viimeinen Aarne Tarkaksen ohjaama, yksitoista elokuvaa siltä väliltä Armand Lohikosken ohjauksia. 1980-luvun puolivälissä Mäkinen hankki hahmojen filmatisointioikeudet sarjakuvat luoneen Ola Fogelbergin perikunnalta.

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti sai elokuvateattereissa vain 4 050 katsojaa, mutta seuraavana vuonna valmistunut Pekka ja Pätkä -niminen televisiosarja antoi Mäkiselle aihetta tehdä vielä toinenkin valkokangassovitus. Kuitenkin Pekka Puupää poliisina (1986) sai sekin vain 4 312 katsojaa.

Pekka & Pätkä ja tuplajättipotissa Pekka Puupään roolissa nähdään Mauri Kuosmanen, televisiosarjassa ja jatko-osassa roolia näyttelee Esko Roine.

[Recard]

[Elmeri suosittelee]

Broadcast tehny musan Visan ekaan leffaan

[Vilja heilimöi, minä en]

klo 19

[harhaiskaali]

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006454975.html

Visa Mäkisen pikkutuhmat elokuvat kiinnostivat katsojia, mutta kauhistuttivat kriitikoita: poistui tyystin julkisuudesta miljoonan markan velat niskassaan

Ohjaaja Visa Mäkinen täyttää lauantaina 75 vuotta. Kriitikot kammoksuvat hänen elokuviaan, mutta silti ne ovat nousseet Suomessa lähes kulttimaineeseen.

Visa Mäkisen elokuvien kehnous saavutti legendaariset mitat. Väsyneistä kierrätyskliseistä kasatut komediat ovat lapsenomaisen yksinkertaisia törmäilyfarsseja, joissa hölmöt miehet pelkäävät joutuvansa naurunalaisiksi ja aristelevat naisia, jotka esitellään kauniina ja paljastuvat miehiä fiksummiksi. Mäkinen on maininnut Spede Pasasen suurimmaksi innoittajakseen, mikä myös näkyy.

Näillä sanoilla toimittaja Arto Pajukallio kuvaili vuonna 1980 ensi-iltansa saanutta Mitäs me sankarit -elokuvaa Helsingin Sanomille lokakuussa 2019. Pajukallion arvostelussa yhden tähden ansainnut komedia oli ohjaaja Visa Mäkisen toinen täyspitkä elokuva. Mitäs me sankarit on kuvattu Mäkisen kotikaupungissa Porissa, mistä vuosien varrella tuli elokuvamaailman moniottelijan tavaramerkki.

Mäkinen on suomalaisen viihdekentän outolintu, joka vuosien varrella sai elokuvakriitikoilta lempinimen Suomen Ed Wood. Yhdysvaltalainen Ed Wood tunnettiin sitkeänä epäonnistujana ja häntä on nimitetty elokuvahistorian huonoimmaksi ohjaajaksi.

Nimitystä voitaneen siis pitää osviittana sille, kuinka arvostettu elokuvantekijä Visa Mäkinen kriitikoiden keskuudessa oli.

Toisenkin lempinimen Mäkinen kriitikoilta sai. Nimitys ”nakkikauppias-elokuvaohjaaja” juonsi juurensa ohjaajan Margit-vaimon pitämästä grillikioskista, missä myös Mäkinen itse paiski toisinaan hommia.

Tästä lempinimestä ohjaaja ei luonnollisesti pitänyt.

– Irvistelypuoli ja fakta sekoittuvat, Mäkinen täräytti Ylioppilaslehdelle antamassaan harvinaisessa haastattelussa vuonna 1996.

Jos Mäkisen toinen elokuva ei onnistunut vakuuttamaan arvostelijoita, ei sitä tehnyt myöskään ohjaajan esikoisteos Voi juku – mikä lauantai. Sitä kriitikot kuvailivat sen ilmestyttyä ”täysin epäonnistuneeksi tekeleeksi”. Visa Mäkinen ei koskaan nauttinut suurta suosiota elokuvakriitikoiden keskuudessa, eikä se jäänyt häneltä huomaamatta.

– Lehdentekijöillä on kova ase. He voivat joko nostaa tai laskea ihmisen lähes miten tahansa. Mun kohdallani on tapahtunut murha. Olisin saanut olla aina raastuvassa, jos olisin tehnyt niistä kunnianloukkausjuttuja, Mäkinen tilitti samaisessa Ylioppilaslehden haastattelussa.

Se lienee yksi viimeisimpiä haastatteluja, joita Mäkinen on koskaan antanut.

Kriitikot eivät ehkä koskaan lämmenneet Mäkiselle, mutta ohjaajan onneksi yleisö piti hänestä hieman enemmän. Esimerkiksi Mitäs me sankarit tavoitti elokuvateattereissa kaikkiaan yli 140 000 katsojaa, joka oli tuohon aikaan varsin kunnioitettava määrä.

Vielä suurempi yleisömenestys oli vuonna 1984 ilmestynyt Yön saalistajat. Kun MTV päätti aikanaan näyttää elokuvan televisiossa, se vangitsi yli 1,4 miljoonaa suomalaista ruutujen ääreen. Vähintään kunnioitettava määrä sekin.

Mäkisen suurin esikuva oli Spede Pasanen. Sen hän teki myös harvinaisen selväksi. Niin selväksi, että 1960-luvulla Mäkinen pyöritti kotikaupungissaan Porissa Spede Pasasen fanikerhoa.

Pasasen vaikutukset olivat nähtävissä myös Mäkisen omassa työssä, joskin tämä luotti huomattavasti enemmän myös erotiikan ja alastomuuden voimaan pelkän huumorin sijaan. Tästä oiva esimerkki on vuonna 1982 päivänvalon nähnyt elokuva Pi pi pil.. pilleri, joka kertoo seksilääkkeen keksineestä professorista. Mäkisen salanimellä ohjaamaa elokuvaa pidetään edelleen yhtenä hänen huonoimmistaan.

– Jos jossain järjestettäisiin kilpailu maailman huonoimmasta elokuvasta, tässä olisi vahva voittajaehdokas. Seksi on tästä sekasotkusta yhtä kaukana kuin komedia, toimittaja Iina Artima-Kyrki kuvaili elokuvaa Ilta-Sanomien artikkelissa lähes 20 vuotta myöhemmin.

Kylpylämiljööseen sijoittuvassa Pi pi pil... Pillerissä naispääosaa näytteli aikansa kohumissi Virpi Miettinen. Vuonna 1965 Miss Suomeksi kruunattu Miettinen tosin kieltäytyi esiintymästä elokuvassa alasti, mikä ei miellyttänyt Mäkistä. Miettisen kertoman mukaan Mäkinen oli myös harmissaan siitä, että Miettiseltä puuttui eroottiseen komediaan vaadittava kurvikas vartalo.

– Olin siis vailla ohjaajan vaatimia muotoja, mutta pelkästään se ei ollut syynä päätökseen, jonka mukaan en halunnut esiintyä alastomana kameran edessä. Visa Mäkisen elokuva olisi edellyttänyt riisumista, mutta minä vaadin sopimukseen pykälän, jonka mukaan riisuminen kuvattiin selkäpuolelta, Miettinen muistelee yhteistyötään Mäkisen kanssa vuonna 2018 julkaistussa elämäkerrassaan Tuhma prinsessa.

– Elokuva jäi minun osaltani Mäkisen kanssa ainoaksi.

Miettinen ei suinkaan ollut ainoa näyttelijä, jonka kanssa Mäkinen joutui käymään vääntöä viihdemaailman kulisseissa. 1990-luvulla Mäkinen ajautui riitoihin näyttelijänä ja juontajana tunnetun Timo Koivusalon kanssa.

Kaksikko ei tuolloin päässyt yhteisymmärrykseen Koivusalon Pekko Aikamiespoika -hahmon tekijänoikeuksista, ja tapausta puitiin aina oikeudessa asti. Koivusalo voitti lopulta oikeudenkäynnin, ja samalla yhteistyö Mäkisen kanssa katkesi kuin seinään. Riidan Koivusalon kanssa on sittemmin sanottu olleen viimeinen naula Mäkisen uran arkkuun.

– Loppu on kotimaisen puskafarssin surullista historiaa, kirjoitti toimittaja Tuomas Porttila Laajakuva-lehdessä vuonna 2018.

Kiitos elokuvien Pi pi pil... Pilleri ja Seksiä Nupissa Mäkisestä tuli eräänlainen suomalaisten seksikomedioiden erikoismies. 1990-luvulla hän halusi kuitenkin kokeilla jotakin uutta. Vuonna 1991 ilmestynyt Pirtua, pirtua kertoi kieltolain aikaan kylänsä pirtutrokareita vastaan taistelevasta nuoresta miehestä. Elokuva oli Mäkisen ensimmäinen yritys tehdä puhdasta draamaa likaisen komedian sijaan.

Pirtua, pirtua tavoitti kuitenkin valkokankaalle ilmestyttyään vain 1 600 silmäparia ja tuotti miljoonan markan tappiot. Niinpä elokuva jäi Mäkisen viimeiseksi.

Toki Mäkinen teki töitä vielä Pirtua, pirtua -elokuvan jälkeenkin – olihan miljoonan markan velka jotenkin maksettava. Vuonna 1994 Mäkinen vuokrasi omaan käyttöönsä Porissa sijainneen tyhjän teollisuushallin, jossa hän alkoi perheineen pyörittää kirpputoria. Se oli omiaan antamaan ohjaajalle inspiraatiota ”uuteen tulemiseen”. Kaksi vuotta myöhemmin ensi-iltansa saikin televisiosarja Cafe Kirpputori.

Visa Mäkinen tunnettiin tee-se-itse-miehenä, joka myös rahoitti kaikki projektinsa lähes täysin itse, lukuun ottamatta elokuvia Yön saalistajat, Ruuvit löysällä ja Pirtua, pirtua. Niiden tekemistä Suomen elokuvasäätiö rahoitti yhteensä 29 845 eurolla, eli siihen aikaan noin 60 000 markalla.

Myös Cafe Kirpputori oli Mäkisen perheen yhteinen ponnistus. Kuvaussihteerinä toimi ohjaajan puoliso Margit Mäkinen ja kaksospojat Tommi ja Kimmo puolestaan auttoivat isäänsä kuvauksessa ja äänityksessä. Tällainen työskentelytapa oli Mäkiselle tyypillinen.

– Siitä tulee sympaattinen, hengellinen tarina, jossa kukaan ei ole minuuttia kauempaa kiukkunen, Mäkinen kuvaili Cafe Kirpputoria Ylioppilaslehden haastattelussa vuonna 1996.

– Minulla on pieni aavistus, että tätä katsotaan, hän totesi tuolloin toiveikkaana.

Mäkinen oli väärässä. Myös Cafe Kirpputori sai ilmestyessään kriitikot haukkomaan henkeään, eikä suinkaan hyvällä tavalla. Eräs toimittaja jopa kirjoitti arvostelussaan, että Mäkisen sarjan katsominen aiheutti hänelle fyysistä kipua.

Murskakritiikkiin tottunut Mäkinen ei tästä kuitenkaan lannistunut. Vuonna 1998 hän päätti jälleen kokeilla onneaan televisiosarjojen maailmassa, ja näin syntyi muun muassa Esko Roineen ja Kristina Elstelän tähdittämä Camping Satumaa. Se koitos jäi lopulta Mäkisen viimeiseksi, tällä kertaa kirjaimellisesti.

Sittemmin Mäkinen on elänyt varsin piilossa julkisuudelta. Ohjaaja ei tosin koskaan paistatellut pahemmin parrasvaloissa, mikä niin ikään erotti hänet selkeästi esikuvastaan Pasasesta, joka puolestaan oli tuttu näky televisioruudussa itsekin. Myös Mäkisen siviilielämä on pysynyt poissa otsikoista. Samaa ei voi sanoa Pasasesta.

Mäkinen oli aina suomalaisen elokuvamaailman outolintu. Kriitikot eivät hänelle koskaan lämmenneet, eikä kansakaan häntä suoranaisesti rakastanut. Siitä huolimatta Visa Mäkisen teokset ovat vuosikymmenien varrella onnistuneet nousemaan jopa eräänlaiseen kulttimaineeseen.

– Mäkisen viihdemaailma oli suomalaisen elokuvan kartalla kuin kaukana Helsingistä pulputtanut pontikkatehdas. Tuotteiden vetovoima perustuu tiettyyn lainsuojattomuuteen. Julkisuutta kaihtava ohjaaja ei ole mestarin maineessa, mutta tuotannon laajuus kertoo uutteruudesta ja erakkolinjassa on oma arvokkuutensa, kirjoitti Suomen Kuvalehti vuonna 2017.

Paljon tätä paremmin ei Visa Mäkisen uraa voisi kuvailla.

Iida Tani

[Folke Eriksson]

^Ihan mielenkiintoinen juttu, en ollut tietoinen tosta Visan ja Pekon välisestä oikeusjutusta.

[Jesse Python]

En ollut kuullutkaan ennen tommosesta ”Seksiä nupisda”-leffasta.

[moska]

En ollut kuullutkaan ennen tommosesta ”Seksiä nupisda”-leffasta.

Asiavirhe, ehkä väärinymmärrys jostain lähteestä. Seksiä nupissa on Mäkisen videolla julkaisema italialainen seksikomedia.

[Hemmetinmoinen sössö]

FB:n Curly Records fänisivulla maestron vaimo oli lähettänyt viime viikonloppuna Visan puolesta kiitokset

[Jesse Python]

Kun noi Visan leffat julkaistiin joku vuosi sitten DVD:nä, tulko boksia?

[waldorf]

Eka jakso Visa Mäkisen ohjaamasta Cafe Kirpputori -sarjasta menossa... Raskasta kamaa...

[Rage Kandelin]

Eka jakso Visa Mäkisen ohjaamasta Cafe Kirpputori -sarjasta menossa... Raskasta kamaa...

Alotin tosta kakkosjaksosta kun se tuli ekana vastaan. Todella raskaan oloista tavaraa.