Punk in Finland

Toivoisin eräiden postaajien suusta nyt pikkasen enemmän sitä järjen ääntä.

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:Niin se murros tapahtui tosiaan jo viime vuosisadalla, kuten muussakin kulttuurissa. Merkittävimmät teoreetikotkin ovat jo haudassa.

Niinpä. Mutta kysymys kuuluikin, että miten murros modernismista postmoderniin heijastuu nykyelokuvassa. Ja esim. joku epälineaarinen juoni tai itsetietoinen genrekikkailu on nykyään pikemminkin normi kuin poikkeus.

Varmaan silleen et leffoissa on yleensä edelleenkin juoni joka voidaan referoida ja joku tyyppi jota mainostetaan pää osan esittäjänä. Vai meinaatko jotain historiallisia aiheita käsitteleviä nykyelokuvia?

Pubias wrote:

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:Niin se murros tapahtui tosiaan jo viime vuosisadalla, kuten muussakin kulttuurissa. Merkittävimmät teoreetikotkin ovat jo haudassa.

Niinpä. Mutta kysymys kuuluikin, että miten murros modernismista postmoderniin heijastuu nykyelokuvassa. Ja esim. joku epälineaarinen juoni tai itsetietoinen genrekikkailu on nykyään pikemminkin normi kuin poikkeus.

Varmaan silleen et leffoissa on yleensä edelleenkin juoni joka voidaan referoida ja joku tyyppi jota mainostetaan pää osan esittäjänä. Vai meinaatko jotain historiallisia aiheita käsitteleviä nykyelokuvia?

Nykyelokuvia ylipäätään.

Mä en oikein osaa osoittaa sormella ihan äkkiä, että mitä 2000-luvun elokuva olisi merkittävästi eri tavalla kuin edellisen vuosisadan leffat, joissa postmodernismi on välkkynyt jo ainakin noilla edellämainituilla tavoilla, genrerajojen ylittämisillä ja vaikka "realistisuuden" arvon tahallisella romuttamisella... tietty jos nykyään otetaan zombieleffan kässäri 70-luvulta, ympätään siihen 2000-luvun tehosteet, lähikuvia tisseistä ja perseistä ja puhkisaturoitu värimäärittely, joka voisi olla nykyajan tv-mainoksesta, niin onko se sitten tahaton postmoderni kollaasi?

ILL €AGL€ wrote:tietty jos nykyään otetaan zombieleffan kässäri 70-luvulta, ympätään siihen 2000-luvun tehosteet, lähikuvia tisseistä ja perseistä ja puhkisaturoitu värimäärittely, joka voisi olla nykyajan tv-mainoksesta, niin onko se sitten tahaton postmoderni kollaasi?

Ei, ku tarkoituksellista postmodernia intertekstuaalisuutta.

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:Niin se murros tapahtui tosiaan jo viime vuosisadalla, kuten muussakin kulttuurissa. Merkittävimmät teoreetikotkin ovat jo haudassa.

Niinpä. Mutta kysymys kuuluikin, että miten murros modernismista postmoderniin heijastuu nykyelokuvassa. Ja esim. joku epälineaarinen juoni tai itsetietoinen genrekikkailu on nykyään pikemminkin normi kuin poikkeus.

pitäiskö sen sitten heijastella poikkeuksien kautta? eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

ja onks nykyelokuva tässä topikissa 2000-luvun elokuvaa vai voiko sen sanoa alkaneen jo 1970-luvulla (hollywoodin klassisen kauden jälkeen siis)? vai alkaako nykyelokuva esimerkiks kasarilla elokuvien siirtyessä yhä enemmän kotikatseluun? vai kenties ysärillä indie-filmien merkittävän suosionnousun myötä?

tissinaama wrote:eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

Kyllä.

Buddy Love wrote:

tissinaama wrote:eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

Kyllä.

Miten tää "heijastelee" just murrosta eikä PoMoa sinänsä?

Pubias wrote:

Buddy Love wrote:

tissinaama wrote:eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

Kyllä.

Miten tää "heijastelee" just murrosta eikä PoMoa sinänsä?

Ehe ehe.

Se on hyvä ku venyttää sormilla huulia sivuille ja sanoo PoMo. Se on sitä huumoria.

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:

Buddy Love wrote:

tissinaama wrote:eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

Kyllä.

Miten tää "heijastelee" just murrosta eikä PoMoa sinänsä?

Ehe ehe.

Mikä vitun "ehe ehe"?

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:Niin se murros tapahtui tosiaan jo viime vuosisadalla, kuten muussakin kulttuurissa. Merkittävimmät teoreetikotkin ovat jo haudassa.

Niinpä. Mutta kysymys kuuluikin, että miten murros modernismista postmoderniin heijastuu nykyelokuvassa. Ja esim. joku epälineaarinen juoni tai itsetietoinen genrekikkailu on nykyään pikemminkin normi kuin poikkeus.

Pubias wrote:

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:

Buddy Love wrote:

tissinaama wrote:eikös toi normin muuttuminen mm. kuvailemallas tavalla oo just se miten nykyelokuva heijastelee tuota murrosta.

Kyllä.

Miten tää "heijastelee" just murrosta eikä PoMoa sinänsä?

Ehe ehe.

Mikä vitun "ehe ehe"?

Buddy Love wrote:

Pubias wrote:Niin se murros tapahtui tosiaan jo viime vuosisadalla, kuten muussakin kulttuurissa. Merkittävimmät teoreetikotkin ovat jo haudassa.

Niinpä. Mutta kysymys kuuluikin, että miten murros modernismista postmoderniin heijastuu nykyelokuvassa. Ja esim. joku epälineaarinen juoni tai itsetietoinen genrekikkailu on nykyään pikemminkin normi kuin poikkeus.

Ehe ehe.

Jätkä on joko vähän yksinkertainen tai sit parikymmentä vuotta ajasta jäljessä.

Pubias wrote:Jätkä on joko vähän yksinkertainen tai sit parikymmentä vuotta ajasta jäljessä.

Murros postmoderniin toi elokuvaan tiettyjä elementtejä, jotka ovat yhä nähtävissä nykyelokuvassa.

Esim. vähän samaan tapaan kuin murros keskiajan taiteesta renessanssiin heijastuu yhä tiettyinä elementteinä nykytaiteessa. Onko liian hankalaa?