Julkaistiinko se mm95-leffa jo?

[Caught Somewhere in a Mosh]

Saattaa olla paskin vilmi mitä oon käyny elokuvissa katsomassa. Mutta oishan se tavallaan pitänyt jo etukäteen aavistella, kun seurueessa oli mm. Diskelmä-rumpalia, Hintit-kitaristia ja olikohan Iso-Spiderkin? Anyways... kaiken kruunuksi Hintit-basisti oli käynyt katsomassa sen aiemmin ja tuumasi että "vuoden paras elokuva". Why was I there? Onneksi oli sentään suomiviinapullo völjyssä...

[ISO-MÄÄ!]

Saattaa olla paskin vilmi mitä oon käyny elokuvissa katsomassa. Mutta oishan se tavallaan pitänyt jo etukäteen aavistella, kun seurueessa oli mm. Diskelmä-rumpalia, Hintit-kitaristia ja olikohan Iso-Spiderkin? Anyways... kaiken kruunuksi Hintit-basisti oli käynyt katsomassa sen aiemmin ja tuumasi että "vuoden paras elokuva". Why was I there? Onneksi oli sentään suomiviinapullo völjyssä...

Tuli ikävä Jukka Kajavaa kun tätä luki... hyvällä tavalla. Tekis mieli nähä toi leffa!

[Rasmus-mafioso]

kaiken kruunuksi Hintit-basisti oli käynyt katsomassa sen aiemmin ja tuumasi että "vuoden paras elokuva".

[Hyödytön idiootti]

Ei liity mitenkään tähän, mutta haluan muistuttaa että Valmentaja elokuva tulee Neloselta pe 3.5 klo 21:00 ja ma 6.5 klo 22.30, koska saattoi mennä joltakin ohi kun sitä näytettiin leffateattereissa.

[Jesse Python]

Ei liity mitenkään tähän, mutta haluan muistuttaa että Valmentaja elokuva tulee Neloselta pe 3.5 klo 21:00 ja ma 6.5 klo 22.30, koska saattoi mennä joltakin ohi kun sitä näytettiin leffateattereissa.

Tässähän on oikein laatuelokuvan ystävän kissanpäivät, kun toi Naisen logiikkakin on tuolla iltalehden sivuilla katsottavissa.

[Hyödytön idiootti]

Tässähän on oikein laatuelokuvan ystävän kissanpäivät, kun toi Naisen logiikkakin on tuolla iltalehden sivuilla katsottavissa.

Spede Pasanen teki miljoonatuella niin huonon elokuvan, että pyrki hautaamaan sen iäksi – HS katsoi karmean Naisen logiikan

Pertti ”Spede” Pasasen viimeiseksi elokuvatyöksi jäi vuoden 1999 Naisen logiikka, joka sai teattereissa 304 katsojaa. Sen jälkeen elokuvaa ei ole esitetty julkisesti missään, yhtä yllätysnäytöstä lukuunottamatta.

Juho Typpö HS
Julkaistu: 3.4

”TERVETULOA nauttimaan elokuvasta”, sanoo Kansallisen audiovisuaalisen instituutin eli Kavin Tommi Partanen, ja naurahtaa merkitsevästi päälle.

Olen varannut häneltä ajan tulla instituutin tiloihin katsomaan elokuvaa, jota ei muualla ole mahdollista nähdä.

Se on Spede Pasasen Naisen logiikka (1999). Spede Show -sarjan sketsien pohjalta tehty elokuva, jota Pasanen piti itsekin niin huonona, ettei olisi halunnut saattaa sitä yleisön nähtäväksi lainkaan.

Siksi Partasen toivotuksessa on hienoinen ironinen sävy.

Ja kyllä elokuva onkin huono.

NAISEN LOGIIKALLA on pieni kulttimaine Suomen elokuvaharrastajien keskuudessa ”kadonneena Spede-elokuvana.”

Sitä ei ole esitetty tai levitetty julkisesti missään sitten 20 vuoden takaisen lyhyen teatterikierroksen. Ei tv-esityksiä, ei vhs- tai dvd-julkaisuja, ei mitään. Ainoa poikkeus on elokuvateatteri Orionissa vuonna 2016 järjestetty Mysteerien yö -tapahtuma, jossa Naisen logiikka esitettiin osana ohjelmistoa. Tapahtuman elokuvia ei paljastettu yleisölle etukäteen.

Maaliskuun Jussi-gaalassa elämäntyöpalkinto Betoni-Jussin voittanut näyttelijä Hannele Lauri, yksi Naisen logiikan tähdistä, kuvaili HS:m haastattelussa elokuvaa termillä ”grande catastrophe.”

”Eihän siinä edes ollut mitään käsikirjoitusta. (--) Oikein hävetti, että miksi me tehdään tällaista”, Lauri muisteli.

Lauri kertoi myös, että Spede kielsi häntä ja muita näyttelijöitä menemästä katsomaan elokuvaa.

ELOKUVATEATTEREISSA Naisen logiikka sai Elonet-tietokannan mukaan 304 katsojaa. Lehdistönäytöksiäkään ei järjestetty, joten elokuva-arvosteluja ei ensi-illan aikaan juuri lehdissä näkynyt.

Sen sijaan mediahuomiota sai elokuvan hankala tekoprosessi.

Spede oli aloittanut Naisen logiikka –elokuvan suunnittelun jo 1991, ja Suomen elokuvasäätiö oli myöntänyt sille 1,1 miljoonan markan tuotantotuen. Kuvaukset kuitenkin viivästyivät monta kertaa, muun muassa yhden pääosanesittäjän Simo Salmisen (1932–2015) selkävaivojen vuoksi.

Elokuvasäätiö myönsi moneen otteeseen lisäaikaa tuotannon loppuunsaattamiseksi ja antoi lopulta ukaasin, että elokuva on saatava teatteriin, tai muuten annettu tuki peritään takaisin. Lopulta elokuva pyöri valkokankailla kesällä 1999 viikon ajan yhdellä kopiolla.

Tosin osa tukirahoista piti kaikesta huolimatta palauttaa. Naisen logiikan lopulliset tuotantokustannukset olivat alun perin budjetoitujen kolmen ja puolen miljoonan markan sijasta vain hiukan yli miljoona markkaa.

Elokuvasäätiön tuki sai olla korkeintaan 50 prosenttia kustannuksista, joten Spede joutui jälkikäteen maksamaan säätiölle takaisin 567 456 markkaa.

Pertti ”Spede” Pasanen kuoli 2001, joten Naisen logiikka jäi hänen viimeiseksi elokuvatyökseen.

Nyt selvitän: Onko elokuva todella niin huono, että se kannatti pimittää Suomen kansalta?

Tommi Partanen ohjaa minut Sörnäisissä sijaitsevien Kavin tilojen katseluhuoneeseen, jossa on televisio ja dvd-soitin. Siellä voi katsella Kavin arkistosta löytyviä elokuvia tutkimustarkoituksissa.

Pöydällä on Naisen logiikan dvd-arkistokappale, jonka kannessa lukee koruttomasti elokuvan perustiedot.

Jännittää.


LAITETAAN PYÖRIMÄÄN.

Spede ja Hannele Lauri esittävät elokuvassa aviopari Viljoa ja Vienoa ja Simo Salminen sekä Riitta Väisänen heidän ystäväpariskuntaansa Pullo ja Lea Pölkkystä.

Heidän lisäkseen elokuvassa nähdään vain yksi muu näyttelijä, loppupuolen lyhyessä kohtauksessa Speden konttoripäällikköä esittävä Teija Korkeamaa, jota ei ole mainittu elokuvan lopputeksteissä.

Elokuva alkaa, kun Väisänen ja Salminen tulevat vierailemaan Speden ja Laurin hienoon lukaaliin. Simo on saanut potkut töistään, mutta on vain iloinen uudesta vapaudestaan. Hän myös kerskailee pystyvänsä tienaamaan sata tuhatta markkaa kuussa milloin vain.

Spede ei usko ja lyö Simon kanssa sadasta tonnista vetoa, ettei tämä onnistu aikeessaan. Lauri ja Väisänen osallistuvat vetoon Simon puolesta kymppitonnilla kumpikin.

Sitten leikataan kohtaukseen, jossa Spede ja Simo tapaavat laiturilla jälkimmäisen uudella moottoriveneellä. Alun kohtauksesta on kulunut neljä vuotta ja Simo haluaa osoittaa voittaneensa vedon. Veneessä kaksikko alkaa keskustella vaimoistaan ja näiden oudoista aivoituksista.

ELOKUVA perustuu vuosina 1984–1987 televisiossa pyörineessä Spede Show’ssa toistuneeseen suosittuun sketsiin. Siinä Speden esittämä mies joutui kerta toisensa jälkeen hämmentymään vaimonsa ”naisen logiikkaan” perustuvaan ajatustenjuoksuun.

Sketseissä pelattiin kuluneilla stereotypioilla siitä, kuinka naiset eivät esimerkiksi ymmärrä autoilusta mitään. Spede Show -pätkät ovat silti nykyäänkin katsottuna harmitonta hupia ja toimivat Speden ja Laurin mainion näyttelijäntyön ansiosta.

1980-luvun Spede Show’n hahmoista oli ennen Naisen logiikkaa tehty jo kaksi pitkää elokuvaa. Auvo ja Kultsi (Loiri ja Salminen) seikkailivat Hei kliffaa hei –elokuvassa 1985 ja Pikkupojat-sketsistä, jossa Spede, Simo ja Vesa-Matti Loiri esittivät Hannele Laurin kurittomia lapsia, tehtiin elokuva 1986. Myös Uuno Turhapuro -hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Spede Show’n aiemmassa versiossa 1970-luvun alussa.

Ne menestyivät erinomaisesti. Hei kliffaa hei sai teattereissa lähes 200 000 katsojaa ja Pikkupojatkin yli 170 000. Molemmat on myös tehty Speden ”kakkostuotantojen” tapaan mahdollisimman halvalla ja esimerkiksi kuvattu videolle filmin sijaan. Silti ne muistuttavat ihan oikeita elokuvia alkuine, keskikohtineen ja loppuineen.

Naisen logiikan kanssa taas on siinä ja siinä, voiko sitä kutsua elokuvaksi. Irralliset sketsit on vain yritetty nivoa yhteen hillittömän löysällä ”kehystarinalla.” Kaikesta paistaa, ettei koko elokuva ole jossain vaiheessa enää kiinnostanut Spedeä tippaakaan ja saatettu valmiiksi vain pakon edessä.

Naisen logiikka asettuu osaksi muita lama-ajan Spede-elokuvia.

1990-luvulla Suomea kurittanut lama vaikutti maan koko elokuva-alaan, myös Spede-tuotantoihin. Vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Uuno Turhapuron poika esimerkiksi oli selvästi heikoiten menestynyt Uuno-elokuva siihen mennessä, vaikka keräsikin vielä noin 120 000 katsojaa.

Sen jälkeen Vesa-Matti Loirikin kyllästyi Uunon esittämiseen. Spede yritti kuitenkin tehdä Uunon ilman Loiria. Niinpä 1994 sai ensi-iltansa Uuno Turhapuron veli, jossa päähahmona oli Esko Salmisen esittämä Tarmo Turhapuro, lipevä lierihattuinen huijari.

Elokuva sai niin huonon vastaanoton, että se oli eräänlainen esiaste Naisen logiikasta. Katsojia tuli hieman yli 20 000, Uuno-asteikolla onneton määrä, ja Spedekin kertoi julkisesti olleensa tyytymätön elokuvaan.

Myös Uuno Turhapuron veli oli poissa yleisestä levityksestä yli 10 vuotta, ennen kuin 2006 se nähtiin lopulta televisiossa. Sen jälkeen elokuva on ollut saatavilla dvd:lläkin.

Uuno Turhapuron veli on todella ankea teos, josta ei paljoa hupia irtoa. Tarmo Turhapuro ei ole hauska hahmo ja huumori on kaikkiaan laiskaa ja väsynyttä (mukana on myös nykysilmin katsottuna muutama hätkähdyttävän rasistinen ”vitsi”). Loiri palasi taas Uunoksi vuoden 1998 Uuno Turhapuro – pisnismies -elokuvaan.

MUTTA Naisen logiikka on varsinainen Speden lamakauden huipentuma.

67 minuutin mittaisessa elokuvassa logiikkaansa esittelevät vuoroin Lauri ja vuoroin Väisänen. Lauri esimerkiksi neuvoo Väisästä, että auto kannattaa jättää katsastamatta ja jättää niin huonoon kuntoon, ettei sillä voi ajaa kovaa vauhtia – hitaasti ajaminen kun on turvallisempaa.

Sitten Lauri ja Väisänen ajelevat Speden tiluksilla Club Car –golfautolla ja vievät pihamaalle tarkoitetut apulannat metsään, jottei pihan nurmikko kasvaisi eikä sitä näin ollen tarvitsisi leikata.

Ja niin edelleen. Sketsien väleissä leikataan takaisin veneilevään Spedeen ja Simoon.

TYLSÄÄ on sekin, etteivät kaikki sketsikohtaukset edes ole uusia. Ainakin pari niistä on täsmälleen samoja kuin Spede Show’ssa, vain uudelleen kuvattuina.

Elokuvasta näkee myös, kuinka suurin osa sen kuvauksista on tehty vuosia ennen ensi-iltaa. Eräässä kohdassa Laurin lukemassa lehdessä mainostetaan vuoden 1992 Mäntsälän asuntomessuja. Toinen kohtaus taas liittyy samana vuonna julkisuudessa olleisiin Ruokolahden leijonahavaintoihin.

Jälkimmäinen on myös elokuvan hämmentävin jakso. Siinä Simo Salminen muuntautuu Tarzaniksi.

Jaa miksi?

Väisänen esittelee sukututkimusta, josta selviää, että Tarzania 1930–40-luvun elokuvisssa esittänyt Johnny Weissmuller on sukua Simon esittämälle Pullolle. Se ja Ilta-Sanomien lööppi Ruokolahden leijonasta saavat Pullon uskomaan olevansa Tarzan. Hän pukee päälleen leopardikuvioisen turkin, peruukin ja ryntää metsikköön.

Maanmittaustornista löytyvä Tarzan-Simo houkutellaan lopulta alas leopardiasuisen Väisäsen ja lenkkimakkaran avulla.

Kehystarina vedonlyönnistä – joka ei liity muuhun elokuvaan oikeastaan mitenkään – päättyy Simon voittoon. Hänen paljastetaan olleen neljä vuotta Speden firmassa töissä sadan tonnin kuukausipalkalla ja Speden tietämättä. Spede kun on enemmän kiinnostunut golfista kuin työstään, eikä katso tarkkaan mitä papereita allekirjoittaa.

Lauri sanoo lopuksi vielä opetuksen suoraan kameralle: ”Arvoisat suurten firmojen johtajat, golfaaminen voi tulla kalliiksi. Ensin työ, sitten leikki!”

Naisen logiikka on masentavin mahdollinen huono elokuva. Se ei ole huvittava edes camp-hengessä, ainoastaan uuvuttavan tylsä.

Laurin mukaan teattereihin päätynyttä filmikopiota ei oltu edes leikattu valmiiksi. Rosoiselta ja kömpelöltä se kyllä näyttääkin.

Keskeneräisyydestä kielii eniten loppupuolen kohtaus, jossa Spede yrittää opettaa Laurille golfia. Lauri purskahtaa nauruun ja kommentoi kohtausta kameralle roolistaan irroten. Kaikki on jätetty elokuvaan sellaisenaan.

Ehkä hauskinta Naisen logiikassa on ajatus siitä, että tällainen elokuva on tosiaan pyörinyt Suomen ensi-iltateattereissa samana vuonna vaikkapa Rukajärven tien ja Matrixin kanssa.

Jos jotain muuta positiivista haluaa etsiä, niin Hannele Laurin ja Riitta Väisäsen mutkaton ja rento esiintyminen viehättää. Jopa tässä elokuvassa.

LAURI kertoi jo ajatuksiaan aiemmassa HS-haastattelussa, mutta mitä mieltä Väisänen mahtaa olla elokuvasta nyt?

Kysytään.

AINAKIN Naisen logiikan kuvauksissa oli hauskaa, puhelimitse tavoitettu Väisänen muistelee.

”Meillä olisi Hannelen kanssa ollut omiakin hyviä ideoita elokuvaan, mutta Pertti [Pasanen] aina tyylikkäästi ohitti ne”, hän sanoo ja naurahtaa.

”En tiedä, oliko sitä edes käsikirjoitettu kokonaan.”

Hän vahvistaa myös, kuinka Spede kielsi häntä ja Lauria menemästä katsomaan elokuvaa sen teatterikierroksen aikana.

Väisänen on kuitenkin nähnyt Naisen logiikan. Hän kertoo saaneensa aikoinaan jotain kautta käsiinsä vhs-tallenteen elokuvasta.

”Nyt se on minultakin hukassa, kun lainasin videon jollekin sukulaiselle, ja se jäi sille tielleen”, hän harmittelee.

”Mutta ei se nyt niin karsea elokuva ollut. Sellaisia hyvin tyypillisiä spedemäisiä juttujahan siinä oli. Kyllä paljon huonompiakin elokuvia on tehty, ja ihan palkittukin.”

Mahtaako Naisen logiikka vielä joskus saada minua, Väisästä ja niitä reilua kolmeasataa ensi-iltakatsojaa laajemman yleisön? (Jos vuoden 2016 pahaa-aavistamattomia Orionin katsojia ei lasketa.)

Kavin Partanen kertoo, että elokuvan oikeudet ovat sen levitysyhtiön konkurssin jälkeen olleet konkurssipesää hoitaneen lakitoimiston hallussa. Sitä kautta Naisen logiikan levitys- tai esitysoikeudet voisi joku varmaan saada, jos haluaa.

”Mutta ei sitä kukaan ole oikein halunnut esittää.”

EHKÄPÄ se siis jää vastakin kotimaisen elokuvahistorian kadonneeksi kuriositeetiksi – Speden ja lama-Suomen kummalliseksi testamentiksi.

[hellan lettas]

Täys floppihan se oli

Enkä voi ymmärtää. 95-leffa joka floppaa?

[Jesse Python]

Täys floppihan se oli

Enkä voi ymmärtää. 95-leffa joka floppaa?

No kun siinä ei keskitytty siihen jäkisjoukkueeseen vaan tehtiin kökköä draamaa jostain suomalaisporukasta joka menee katsomaan sitä matsia. Varma hittileffa mokattiin.

[bad grankulla]

Täys floppihan se oli

Enkä voi ymmärtää. 95-leffa joka floppaa?

No kun siinä ei keskitytty siihen jäkisjoukkueeseen vaan tehtiin kökköä draamaa jostain suomalaisporukasta joka menee katsomaan sitä matsia. Varma hittileffa mokattiin.

Mietinkin että mitä helvettiä tälle leffalle tapahtui, en edes uskaltanut kuvitella, että ne ois yrittänyt jotain näin helvetin tyhmää

[Jesse Python]

Vain yksi tähti: Leijonien ensimmäinen MM-kulta laimenee Aleksi Mäkelän elokuvassa sekavaksi tuulipukukansan muotokuvaksi
Elokuva-arvio: Lätkäleffaksi tyytymätön 95 kurvailee MM-huumassa edes ja taas ilman selkeää pelikirjaa.
25.12.2017 07.00
Aleksi Mäkelän 95 vie vielä hetkeksi takaisin vuoteen 1995, jolloin Suomen jääkiekkojoukkue voitti MM-kultaa.TOMMI HYNYNEN

Janne Kaakko
Keskustele
MM95 muodostaa kullanhohtoisen koodin, jonka takaa kimmeltää Suomen jääkiekon ikimuistoinen maailmanmestaruus Tukholman keväästä 1995. Yhteen suloiseen toukokuun sunnuntaihin katkesi joukkueurheilumme pitkään jatkunut voitoton putki.

Kauan kaivattu kulta sai laman kourissa kärvistelleen kansan sekaisin ja täytti karnevaalihumullaan kadut ja torit lahden molemmin puolin.

Iso henkinen apina putosi kullan myötä selästä ja sai sittemmin monen sohvasosiologin näkemään urheilusuorituksessa laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä. Kansakunta yhdistyi ja tulevaisuususko nousi kohisten, kuului yleinen uskomus.

Näistä näkemyksistä ammentaa inspiraationsa myös Aleksi Mäkelän MM-finaaliviikonloppuun keskittyvä 95. Samalla se saa kunnian päättää vuoden virallisten Suomi 100 -juhlaelokuvien sarjan.

Karvas pettymys
Keskivartalonsa jouluisen täyteläiseen iskuun virittäneelle penkkiurheilijalle elokuva on karvas pettymys. Lajin sijaan tekijöitä kiinnostaa kullan takaa kurkisteleva ilmiö ja myytti.

Luistinten päällä käydään vain kääntymässä, vaikka kultaleijonien esittäjiin keskittyneen ennakkorummutuksen perusteella olisi odottanut aivan muuta. Nyt kiekkofanin isoimmat ilonhetket ja vilunvärinät syntyvät aidoista ottelupätkistä ja pelaajien cameovisiiteistä.

95:n pääosissa nähdään muun muassa Jens Hultén (Curre) ja Akseli Kouki (Peltonen)., YELLOW FILM & TV

Velikultia usein kuvannut ohjaaja Mäkelä ei ota edes pukuhuonekoppia aiheen huutamasta äijäkomediasta. Sellaisesta 95 tarjoaa vain pieniä, lähinnä Joel Hirvosen leveämurteiseen Timo Jutilaan henkilöityviä ilonpilkahduksia.

Levoton juonen kuljetus
Suomi 100 -humu velvoittaa tekijät tavoittelemaan isompaa kansallista tarinaa, jossain surkuhupaisan ja koskettavan välimaastossa luistelevaa kaljahuuruisen tuulipukukansan muotokuvaa. Oikeilla jäljillä sinänsä liikutaan, parhailla urheiluelokuvilla kun on aina jotain suoritusta syvempää kerrottavanaan. 95:ssä fokus vain harhautuu liiaksikin kaukalon ulkopuolelle.

Kerronnallisesti selkein jäähyn paikka koskee juonen levotonta kuljetusta. Tarinat risteilevät kankaalla vailla selkeää pelisuunnitelmaa.

Sävytkin riitelevät. Finaalikansojen ylemmyys- ja alemmuuskompleksisia välejä puretaan kepeän komedian keinoin, mistä hypätään heti seuraavassa vaihdossa saattokodissa kokoontuvan kisakatsomon kyyneleisiin tunnelmiin.

Myös keskushyökkääjän paikalle on tunkua. Leijonista päärooliin istutetaan Jens Hulténin tulkitsemaa valmentaja Curt Lindströmiä ja luukkuvahdin rooliin jäänyttä Jukka Tammea (Lauri Tilkanen).

Suomalaisen naisen näkökulmaa miehiseen sankaritarinaan tuo Laura Birn, joka niukkuudessa kituuttavana jääkiekkoharrastajan yksinhuoltajana saa kantaakseen sekä 1990-luvun laman että MM-kullasta voimaa ammentavan tulevaisuususkon symbolisen roolin.

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/vain ... -200624498

[Jesse Python]

Yritin katsoa tätä nyt kun tuli laitettua boksille telkkarista. Siis voi helvetti, tää alkoi ihan mukavasti jääkiekkojoukkueen ja Curren esittelyllä ja oli aivan mukiinmenevää katsottavaa. Kunnes noin 10 minuutin päästä oli sitten aivan pakko pilata varma hittileffa siirtymällä ankeaan kotimaiseen draamaan. Yksinhuoltajaäiti yrittää mahdollistaa poikansa lätkäharrastukseen. Poikaa kiusataan joukkuetovereiden toimesta. Joku äijä saa räjäytyshommista kenkää.

vittu en kestänyt enempää.

[Herra Aasi]

Yritin katsoa tätä nyt kun tuli laitettua boksille telkkarista. Siis voi helvetti, tää alkoi ihan mukavasti jääkiekkojoukkueen ja Curren esittelyllä ja oli aivan mukiinmenevää katsottavaa. Kunnes noin 10 minuutin päästä oli sitten aivan pakko pilata varma hittileffa siirtymällä ankeaan kotimaiseen draamaan. Yksinhuoltajaäiti yrittää mahdollistaa poikansa lätkäharrastukseen. Poikaa kiusataan joukkuetovereiden toimesta. Joku äijä saa räjäytyshommista kenkää.

vittu en kestänyt enempää.

Onks tää Apulantaleffa?