HBO:n Chernobyl (minisarja)

[MC Nigga T]

En ole sarjaa vielä katsonut, mutta (maksumuurin takana) oleva Kalle Kinnusen teksti Suomen Kuvalehdestä:

Tšernobyl vuonna 2019 ja trauman alku

HBO-sarja Chernobyl herättää ajatuksia. On hauskaa, että onnistuneen ja erittäin vakavan sarjan ruotsalainen ohjaaja Johan Renck tunnetaan paremmin popmuusikko Stakka Bo’na ja ysärihitistä Here We Go. (Renck on toki tehnyt parinkymmenen vuoden kansainvälisen uran muun muassa Madonnan ja David Bowien musikkivideoiden ja sitten laatusarjojen, kuten Breaking Badin parissa.)

On mahtavaa, että sarjaa on ollut kuvaamassa suomalainen JP Passi, joka kuvasi Hymyilevän miehen.

On valaisevaa pohtia, kuinka paljon ruotsalainen Renck voi tuoda 1980-luvun Neuvostoliiton kuvaukseen detaljeja, joita amerikkalainen ei voisi ymmärtää, ja on viihdyttävää arvuutella, olisiko suomalaisohjaaja päässyt vielä lähemmäs totuutta.

Tuttuja ääniä ja kasvoja on jännittävää bongata: Renck on valinnut venäläisrooleihin useita ruotsalaisia huippunäyttelijöitä, kuten Stellan Skarsgårdin ja David Dencikin.

Sarjan voimasta kertoo, että kriittisissä jutuissa, joissa löydetään ulospanon ja asetelmien ”virheet”, jäädään lähinnä ”toi ei ajatellut oikeasti noin” -tason saivartelun tasolle. Jopa Masha Gessen ihmettelee, miten käsikirjoitus saattaa yhdistää useita tosielämän hahmoja yhdeksi (Emily Watsonin roolihahmo), jolle on kehdattu kirjoittaa pyyteettömiä tavoitteita. Gessen moittii sarjaa jopa siitä, miksi Pripyatiin jätettyjen kotieläimien omistajien tuskaa ei eritellä dramaattisemmin. (Gessen vihjaa sarjan olevan valhetta. Niin tuota noin. Sarja on fiktio. Se perustuu tositapahtumiin, joista osa jää ikuisesti selvittämättä, mutta se on fiktio. Kenties fiktioita ei saa sijoittaa Neuvostoliittoon.)

Itse ihmettelin, miksi juuri tämä minisarja on sellainen, josta on suorastaan kivuliasta olla katsomatta heti seuraavaa jaksoa.

Miksi Chernobyl tuntuu juuri nyt melkein maailman parhaalta minisarjalta? Ei esteettisesti nerokkaimmalta, ei käsikirjoitukseltaan mestariteokselta, ei etevimmin ohjatulta, ainoastaan käsittämättömän voimakkaalta, tiiviiltä ja vetävältä.

Suomalaisesta näkökulmasta syitä voi toki olla lukuisia.

Se voi riipaista, koska sekä arkkitehtuuriset että luonnonmaisemat ovat tuttuja. Koska henkinen maailma – venäläinen fatalismi, neuvostoliittolainen puhe kansalaisista, jotka hölmöyttään voivat tuhota oman työnsä hedelmät – ei ole historiallisesti ihan vieras. Se voi johtua myös resonoinnista, jota kaupungin evakuointi herättää meissä, jotka olemme kuulleet omakohtaisia muistoja Karjalan jättämisestä.

Se voi johtua havainnoista, joita sarja tekee autoritaarisesta, järkevät ja välttämättömät vastalauseet vaientavasta hallinnosta.

Intensiivisyyttä varmasti lisää monen katsojien omakohtainen kosketus Tsernobyl-uutisiin vuonna 1986, kuten muistot koteihin ostetuista joditableteista ja peloista ja epätietoisuudesta.

Chernobyl on lohduttomin mahdollinen sankaritarina. Mutta ennen kaikkea sarja on tarina ihmisistä ja hierarkiasta ennenkokemattoman ja käsittämättömän katastrofin partaalla.

Jokin vääjäämättömästi etenevä prosessi on alkanut. Henkilöhahmot teorisoivat, mitä saattaa tapahtua. Todennäköisesti monet kuolevat, mahdollisesti he kuolevat itse.

Onko edessä 60 miljoonan ihmisen asuinalueen tuho, onko edessä miljoonien syöpäkuolema? Voidaanko se vielä välttää? Pohjaton epävarmuus seurausten laajuudesta on sarjaa määrittävämpi tunnetila kuin jo tapahtuneen, näkyvän tuhon herättämä kauhu.

Toinen hallitseva tunne on ahdistus, joka juontaa päättäjien mielivallan epäoikeudenmukaisuudesta. Tuhoavatko itsepäiset vallanpitäjät tulevaisuuden, koska he pelkäävät kasvojen menettämistä ja suosionsa menetystä systeemissä?

Renckin toteava tyyli on armoton. Se tuntuu juuri oikealta.

Mutta ei sarja purisi näin armottomasti, ellemme me vuodessa 2019 olisi ilmastomuutoksen ja tiedevastaisen länsimaisen uusautoritaarisuuden äärellä.

Ollaan rehellisiä, siitä tässä ruuvipenkissä on todella kyse – paradigman järistyksestä, ennenkokemattomasta turvattomuudesta. Reaktori sulaa jo, mitä teet? Ei ole mahdollista, ei virallisesti koske minua. Helpointa on olla katsomatta itse ongelmaa ja tulevaisuuteen ei kukaan kuitenkaan näe tarkkaan.

Murhataanko planeetta, koska katastrofin kieltäminen on monien tapa torjua vastuu ja ahdistus? Mikä on minun vastuuni?

Paitsi toteutuneesta ja tulevasta, näkymättömästä tuhosta, Chernobyl kertoo vastuun pakoilusta ja toisaalta sankareista, joiden valtavilla uhrauksilla ei ole heille itselleen välttämättä arvoa. Joltain ehkä vältyttiin, mutta ei se palkinnolta tunnu.

Pidetäänkö meistä tämän jälkeen huolta, kysyy tappavaan työhön käsketty kaivosmies. Emme tiedä, kuuluu vastaus.

Olemmeko me tässä hetkessä kuilun partaalla siinä missä sarjan henkilöt, joille valkenee, että sulavan reaktorin alla on 7000 kuutiota vettä, pommi joka tuhoaa jopa puolet maanosasta? Olemmeko kaivosmiehiä, jotka ryhtyvät toimeen ymmärtäen, että vaihtoehtoa ei ole? Olemmeko kohtalon heittopusseja, kuten alueen asukkaat?

Vetoammeko syyntakeettomuuteen, koska hei, olemme vain koneen osia?

Palkitaanko edes hyvistä teoista?

Reaktorionnettomuuden aiheuttajat ajattelivat toimivansa juuri kuten ympäröivässä hierarkiassa pitikin. Tuulet puhaltavat juuri meidän päällemme.

Chernobylin teho on siinä, ettei se ainoastaan käsittele kauheuksia sinänsä. Se on sarja tuhon ja muodottoman trauman emergenssistä. Siinä olemme nyt.

[Kalu]

JP

[Piss Pisstopherson]

Katsoin just viimeisen jakson. Huh huh... Oikeudenkäynti, vikaprosessin kuvaus ja viimeiset minuutit ennen räjähdystä

Joo voi saatanan saatana kun onkin hyvä tämä!

[Burzum/Kent]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

[General Error]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Kirja kiinnostaa. Vissiin osa tämänkin sarjan käsikirjoituksesta oli perustunut tohon kirjaan.

[Burzum/Kent]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Kirja kiinnostaa. Vissiin osa tämänkin sarjan käsikirjoituksesta oli perustunut tohon kirjaan.

Juu, ainakin tarina siitä palomiehen vaimosta taitaa olla sama joka starttaa ton kirjan. Oikeestaan kylmäävä meno on aika understatement ton kirjan kohdalla, nimittäin kyseessä on niin kokonaisvaltainen inhimillisen kauhun kuvaus että oksat pois. En voi oikeen liikaa suositella.

[Vitun urpo nikki]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Kirja kiinnostaa. Vissiin osa tämänkin sarjan käsikirjoituksesta oli perustunut tohon kirjaan.

Juu, ainakin tarina siitä palomiehen vaimosta taitaa olla sama joka starttaa ton kirjan. Oikeestaan kylmäävä meno on aika understatement ton kirjan kohdalla, nimittäin kyseessä on niin kokonaisvaltainen inhimillisen kauhun kuvaus että oksat pois. En voi oikeen liikaa suositella.

Löytyy Areenasta kuunnelmana https://areena.yle.fi/1-50141001

[tsiiah]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Luin ton pari vuotta sitten, mutta vähän sellainen ristiriitainen fiilis jäi, en hirveesti tykännyt sen tyylistä. Tai toi oli sellasta auki kirjoitettua haastattelua, mitä oli välillä rasittava lukea.

[chris barnesin isä]

Mulla on jossain waretettuna helvetin hyvä dokkari aiheesta. Olisko ollut BBC:n tekemä.

[Rippa]

Arvostelusösstyksissä ei kauheasti nosteta esille musiikin roolia, helvetti Hildur Guðnadóttir

Score For HBO’s ‘Chernobyl’ Was Recorded Using Sounds From Inside A Nuclear Power Plant


Icelandic composer/cellist/choral arranger Hildur Guðnadóttir‘s was brought onto the show’s production team in hopes of creating a score haunting enough to make viewers really feel the danger behind the spring 1986 catastrophe. In a new interview with Guðnadóttir on Score The Podcast, the composer discussed how she used field recordings captured at a now-decommissioned power plant in Lithuania (where the series was filmed) to build the show’s eerie and ominous soundtrack.

“Right before they went there to shoot, I went there to record,” Guðnadóttir admitted about her process to bring the story of Chernobyl back to life through sound. “I went there with my score producer and Chris Watson, who records [for] the David Attenborough films … So we went in there in full [hazmat] suits and everything.”

Guðnadóttir went on to explain that every single sound heard in the score is made from the recordings they captured on site. Rather than creating the sounds themselves, Guðnadóttir and her team found themselves “observing” the setting, hoping to experience from a listener’s perspective what it’s like to actually be inside of a power plant.

“It’s such a complicated story to tell,” she continued. “How does that sound? Like [what] does a catastrophe really feel like and how does it sound … We associate certain sounds of a nuclear disaster and those emitters, but there are so many other sounds that are there that were just so interesting to observe.”

https://liveforlivemusic.com/news/chern ... wer-plant/

[Villijam]

Arvostelusösstyksissä ei kauheasti nosteta esille musiikin roolia, helvetti Hildur Guðnadóttir

Joo tää on kyllä vähän nihkeetä.

[Suvelan Sulttaani]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Luin ton pari vuotta sitten, mutta vähän sellainen ristiriitainen fiilis jäi, en hirveesti tykännyt sen tyylistä. Tai toi oli sellasta auki kirjoitettua haastattelua, mitä oli välillä rasittava lukea.

Hyllystä löytynyt jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä lukenut.

[Pipo]

Täähän vaikuttaa suorastaan ihan vitun hyvältä.

Ootteko tšernobyl-tsygooseissanne jo lukeneet svetlana aleksievitšin romaanin tšernobylistä nousee rukous? Kylmäävää menoa siinäkin.

Luin ton pari vuotta sitten, mutta vähän sellainen ristiriitainen fiilis jäi, en hirveesti tykännyt sen tyylistä. Tai toi oli sellasta auki kirjoitettua haastattelua, mitä oli välillä rasittava lukea.

Hyllystä löytynyt jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä lukenut.

Itse suosittelen lämpimästi Serhii Plokhyn tuoretta historiateosta aiheesta.

[jessus sentään]

Aloitan sarjan katsomisen ensiviikolla kun hyvä ystävä saapuu Kreikan reissultaan niin katsotaan yhdessä

Paskoja lieveilmiöitä: Chernobyl ja Pripyat ovat viimeistään nyt räjähtäneet turistirysiksi voivvvvv

[chris barnesin isä]

Tämä on parasta, mitä helvetin pitkään aikaan on tehty. 10/10 sen enempiä sössöttämättä. Eka jakso veti hyvin maton alta, spoilaukset on tänne jo laitettukin.

Ei tarvita stooreja supersankareista eikä sci-fi paskaa, kun tehdään telkkaria ihmisten pahimmista virheistä. Tässä on onnistuttu, todellakin.