Dragonlance-kirjat & muut oheistuotteet

[Trollface-mies]

Eli Brexit-ketjusta lähtee, tässä taustaa: viewtopic.php?f=2&t=268861&start=13455#p17017355

What mind?

[Vitun urpo nikki]

Löytyy lautapeli hyllystä. https://boardgamegeek.com/boardgame/795/dragonlance

[Trollface-mies]

Yläaste-iässä tuli vedettyä niitä kultaboksi-tietokonepelejä ja samaa paskaahan ne oli alusta loppuun mutta Pool of Radiancen ja Curse of the Azure Bondsin jälkeen kyllähän toi Champions of Krynn vaikutti silleesti aika piristävän erikoiselta maailmalta!

Kirjat luin vasta lukiossa.

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

mietinkin tota topaasia jälkijunassa seuratessa ettei siihen viitsi enää offtopikoida. aikanaan kovaa kamaa mutta siinä vaiheessa kin kävi ilmi että niitä kirjoja oli miljoona ja toinen toistaan paskempia niin mielenkiinto lopahti, etenkin kun se "pääsarja" meni ihan höpöksi myös

[ORDNUNG HUSSEIN]

Niistä huomaa hauskasti sen roolipelitaustan. Tanis taistelee korkealla kuilun yllä pääpahista vastaan, heittää kriittisen epäonnistumisen, kompuroi ja tipahtaa sillalta. Tilanne jatkuu toisaalla.

[Trollface-mies]

mietinkin tota topaasia jälkijunassa seuratessa ettei siihen viitsi enää offtopikoida. aikanaan kovaa kamaa mutta siinä vaiheessa kin kävi ilmi että niitä kirjoja oli miljoona ja toinen toistaan paskempia niin mielenkiinto lopahti, etenkin kun se "pääsarja" meni ihan höpöksi myös

Itse luin ne kaks ekaa trilogiaa ja jopa sen Next Generation -räpellyksen ja Kesätulen lohikäärmeet missä kaiken järjen mukaan vanha maailma tuhoutu ja siirryttiin siihen todelliseen historiaan jossa me olemme olemassa. Sen jälkeen en enää ensimmäistäkään myöhempää opusta avannut, juuh, voi perse sentään.

Kaksoset-sarjakin oli siinä ja siinä koska aikamatkustus ja erilaiset ulottuvuuksien välillä sekoilut on aina osastoa vohoi jumalauta mutta olihan siinä hetkensä. Kääpiöportin sotaan johtaneet kiperät moraaliset dilemmat ja Lord Sothin himo Kitiaraa kohtaan, jep jep, hyvää settiä, edelleenkin sanon että toimis kyllä valkokankaalla!

[Man-Thing]

Eka trilogia luettu aikanaan, olihan tää ihan hyvää viihdettä. Musta Haltia- kirjoja luin kans pari. Tietty olin joku 15 kun noita luin, ei varmaan enää jaksaisi.

[Liskomies]

Yläaste-iässä tuli vedettyä niitä kultaboksi-tietokonepelejä ja samaa paskaahan ne oli alusta loppuun mutta Pool of Radiancen ja Curse of the Azure Bondsin jälkeen kyllähän toi Champions of Krynn vaikutti silleesti aika piristävän erikoiselta maailmalta!

Kirjat luin vasta lukiossa.

Pool of Radiance ja Curse of Azure Bonds just parhaita. Krynn peleistä on koskaan kauheasti perustanut.

CoAZ oli sellainen "pelatkaa tää läpi ja tulkaa sit mussuttaan vaikeista peleistä" kokemus ja lienee varmaan vieläkin jonkin Chaos Strikes Backin ohella. Temple of Moander, nevah forget

Muistan kun olin nuorena jannuna Radio Mafiassa työharkassa ja luin siellä jotain Tasselhoff kirjaa. Sattui tulemaan silloisen Vapaa Vyöhyke-ohjelman vetäjä vastaan ja olin ihan mehuissa (oli RM:n paras ohjelma). Se kysyi mikä kirja ja näytin sen johon vastaus oli rehevä "Toi on ihan paskaa" jonka jälkee ukko käveli pois. Luin silti kirjan ja kuuntelin VV:tä vastakin

[Man-Thing]

Noi pelit tuli aika vahvasti hakattua läpi, ei kai ihan kaikkia mutta kuitenkin. Kevyen autistista toimintaa näin jälkeenpäin ajatellen.

[Trollface-mies]

Yläaste-iässä tuli vedettyä niitä kultaboksi-tietokonepelejä ja samaa paskaahan ne oli alusta loppuun mutta Pool of Radiancen ja Curse of the Azure Bondsin jälkeen kyllähän toi Champions of Krynn vaikutti silleesti aika piristävän erikoiselta maailmalta!

Kirjat luin vasta lukiossa.

Pool of Radiance ja Curse of Azure Bonds just parhaita. Krynn peleistä on koskaan kauheasti perustanut.

CoAZ oli sellainen "pelatkaa tää läpi ja tulkaa sit mussuttaan vaikeista peleistä" kokemus ja lienee varmaan vieläkin jonkin Chaos Strikes Backin ohella. Temple of Moander, nevah forget

Muistan kun olin nuorena jannuna Radio Mafiassa työharkassa ja luin siellä jotain Tasselhoff kirjaa. Sattui tulemaan silloisen Vapaa Vyöhyke-ohjelman vetäjä vastaan ja olin ihan mehuissa (oli RM:n paras ohjelma). Se kysyi mikä kirja ja näytin sen johon vastaus oli rehevä "Toi on ihan paskaa" jonka jälkee ukko käveli pois. Luin silti kirjan ja kuuntelin VV:tä vastakin

Cursen kovin haaste Mulmaster Beholder Corps ja nämä tuli voitettua

Ja juuh, kokonaisuutena Krynn-pelit ei kaksisia olleet. Death Knights of Krynn oli jo sitten ihan geneeristä paskaa, mutta siinä ekassa, eli Championsissa oli vielä ihan potkua. Rynttääminen pitkin Sanctionin kellareita shadowpeoplen telepaattisesti opastaessa ja näkymät Sir Lebaumin kuolonritari-showsta jumalauta meinaan siinä oli jännitystä. Lisäksi kuun vaiheitten tsekkaileminen että saako maagit extra-spellin oli pirtee lisäpläjäys verrattuna Forgotten Realmsiin, samoin kuin myös se, että clericeillä oli jumalat joita ne palvoi (ja siitä sai oikeasti jotain etuja).

Pool of Radiance ja Curse tietty ihan laadukkaita ilmestyessään. Samalla paskalla alusta loppuun meinasin tietty sitä ettei käyttäjäliittymä muuttunut oikein miksikään siitä eteenpäin mennessä. Secret of the Silver Blades olikin jo suht tylsää kökköä, mutta Pools of Darknessissa tuli yllättävän tuhti finaali. Savage Frontierit ei oikein sitten enää jaksaneet kiinnostaa, rahastuksen makua.

[Liskomies]

Cursen kovin haaste Mulmaster Beholder Corps ja nämä tuli voitettua

Salut vaan, olet kovempi kuin minä. Muutaman kerran kokeilin ja aina tuli turpaan. Tekoäly ei edes suostunut tulemaan jahtaamaan jos juoksin seinään taakse vaan linnottautui siihen isoon halliin. Heti jos naaman laittoi näkyviin niin Beholderien silmät pisti ukot nippuun. Drowit/Rakhasatkaan ei asiaa helpottanut.

PoR oli kyllä siinä mielessä hauska, että taisi olla eka ei-lineaarinen peli jota tuli hakattua. Siinähän ei ollut väliä missä järjestyksessä kävi tekemässä niitä tehtäviä.

Ehkä tämän ketjun nimi pitäisi olla D&D kirjat ja muut oheistuotteet. Sitten voisi keskustella onko esimerkiksi Paul S. Kempin Forgotten Realms kirjat mistään kotoisin.

[Trollface-mies]

Cursen kovin haaste Mulmaster Beholder Corps ja nämä tuli voitettua

Salut vaan, olet kovempi kuin minä. Muutaman kerran kokeilin ja aina tuli turpaan. Tekoäly ei edes suostunut tulemaan jahtaamaan jos juoksin seinään taakse vaan linnottautui siihen isoon halliin. Heti jos naaman laittoi näkyviin niin Beholderien silmät pisti ukot nippuun. Drowit/Rakhasatkaan ei asiaa helpottanut.

PoR oli kyllä siinä mielessä hauska, että taisi olla eka ei-lineaarinen peli jota tuli hakattua. Siinähän ei ollut väliä missä järjestyksessä kävi tekemässä niitä tehtäviä.

Ehkä tämän ketjun nimi pitäisi olla D&D kirjat ja muut oheistuotteet. Sitten voisi keskustella onko esimerkiksi Paul S. Kempin Forgotten Realms kirjat mistään kotoisin.

Muistaakseni oma strategiani oli se että pidin parit haste-spellit valmiina, koska nopeus oli valttia ja beholdereilla oli taipumuksena heitellä sitä slow-spelliä. Luonnollisesti yhden hasten pistin päälle jo ennen matsin alkua ja prayerin niin ikään. Sen jälkeen homma meni sillai kuikuilemalla siellä yhden nurkan takana ja heittoaseilla paukuttelemalla. Oli perkeleesti nuolia ja Dart of Hornets Nestejä. Pari riskialttiimpaa hyökkäystä tein sillai että tinttasin beholderin miekalla ketoon kun se oli mönkinyt nurkan takaa esiin. Yhdessä kohtaa heitin onnistuneet charm personit yhteen niistä Banen ylipapeista, joka sitten lähti riehumaan sinne ja aiheutti kohtalaisen mukavasti hässäkkää.

Dark Elf Lordit oli muistini mukaan iisimpiä, niihinhän tehos hold person aina toisinaan. Tai no siinä ja siinä, Banen ylipapit ehkä oli helpompia tappaa mutta toisaalta ne saatto nakata sen slay living -loitsun, Dark Elf Lordit sentään oli ihan vaan miekkataistelijoita. Beholderit oli vaarallisia mutta loppupeleissä helppo eliminoida yks kerrallaan.

Rakshasat sen sijaan, huhhuh, tsiisus, niissä oli hommaa.

Ja tosiaan ei toi kerralla mennyt meikäläiseltä, vaati suunnittelua ja yritystä Muistaakseni ei ollut blessed boltseja joilla rakshasat olis saanut tapettua heti. Niitähän on Myth Drannorissa mutta taitavat olla tarjolla vasta sellaisessa kohdassa kun sieltä ei enää pääse kääntymään takaisin Dalelandseihin.

Muutin topaasin otsikkoa, Forgotten Realms -hommat kehiin vaan! Ihan kiinnostava maailmahan sekin on omalla tavallaan.

[Ananaskääpiö]

Kronikat- ja Legendat-trilogioita muistelen nostalgisella lämmöllä, jota suojelen äärimmäisen tiukasti olemalla koskematta niihin enää koskaan.

[ORDNUNG HUSSEIN]

Melkein ainoat "tusinafantasiat" mitkä antoi myös uusintalukemisella oli Salvatoren Musta haltia -trilogia. Myös Weiss-Hickmanin Kuolemanporttia voisi kuvitella joskus tsekkailevansa uusiksi, mutta se ei taida tekijöitä lukuunottamatta mennä enää d&d tai forgotten realms -osastoille.

[Välikatossa rapiseva jyrsijä]

R. A. Salvatoren ihka ensimmäinen Drizzt-kirja The Crystal Shard oli kaikkien aikojen parasta hit dice -pornoa, varsinkin se kohta missä myllytettiin jättiläisten korsua.

Dragonlance-maailman jämätyyppien seikkailuista kertova Stormblade oli puolestaan hämmästyttävän hyvää fantsukirjallisuutta, surumielinen tarina siitä miten sodassa ei ole kellään kivaa.