Scifi-kirjallisuus joka on kestänyt aikaa

[Trollface-mies]

Elikkäs juuh, pistetään tämmönenkin. Scifi- ja fantasia-genren välillä on päällekkäisyyttä jonkin verran, mutta noin karkeesti ottaen tommonen kova scifi on kirjallisuutena ilmeisesti aika heikossa hapessa ja se on fantasia joka jyllää tätä nykyä?

Scifin mahdollisuudet kestää aikaa ehkä olennaisesti huonommat, for obvious reasons, eli kehitys menee ohi siitä mitä on luvattu tai sitten aivan eri suuntaan ja avaruusmatkailu ei enää vaan kiinnosta. Mutta toisaalta jotkut Jules Vernen visiot on olleet suosittuja näihin päiviin asti. Ja melkonen osa scifistä on spekulatiivista historiallista fiktiota, jos joku steampunk on kova juttu niin miksipäs sitten ei kova cyberpunk 80-luvun visiona siitä mihin maailman silloin kuviteltiin olevan menossa ja millaisina jotkut nyttemmin todeksi tulleet jutut visioitiin? Voihan siinä olla nostalginenkin arvonsa.

Elikkäs oma listani niistä jotka puree ja niistä jotka ei. Skippaan tässä esim. Atwoodin koska sehän on julistanut että Handmaid's Tale ei ole scifiä, mutta kyllä senkin vois mielestäni listalle pistää (itse en ole fani enkä oikein edes tutustunut, mutta onhan se selvästi aikaa kestänyt).

-- Arthur C. Clarke. En ollut ikinä mikään Clarke-fani ja lukemani kirjat vaikutti silloinkin vähän noloilta ja osin vastenmielisiltä. "Lapsuuden loppu" aiheutti itsessäni yläasteella tuntemuksen että mitä vittua tämäkin on. Ymmärrän nykyään täysin minkä takia siitä tuli kova juttu 60-luvun vastakulttuurille, mutta samoista syistä ounastelen että ei se vaan enää toimi. Odysseiatkin on mielestäni vanhentuneet pahemman kerran. "Paratiisin suihkulähteet" sen sijaan edelleenkin mielestäni ihan visionääristä kamaa jota on hauska lukea Tampereen raksaprojektin keskellä toisinaan. Lisäksi juonen pallottelu muinaisen kuvitteellisen Sri Lankan ja 2300-luvun meininkien kanssa nerokasta.

-- Frank Herbert. No siis, alkuperäinen Dyyni on jumalaade alkuperäinen Dyyni, ja voiko joku sanoa että allegoriat ekologiasta ja islamista ja valtapeleistä olis näinä päivinä vanhentuneet? Tän voi lukee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

-- Robert A. Heinlein. Itte tykkäsin tästä aina, koska sisälläni asuu seinähullu libertaristi ja teininä tämä sisäinen sivupersoonani oli hyvinkin vahvasti kehittynyt. Kyllä mää sanoisin että "Kuu on julma" on edelleenkin kovaa kamaa koska kosminen kapina pahaa esivaltaa vastaan on kosminen kapina pahaa esivaltaa vastaan ja what's not to like? Näinä päivinä poliittinen vastarinta on hyvinkin kuranttia. "Tuomiopäivän komedia" kans tollai ihan perus OK, koska uskonnollinen fundamentalismi ei ole lähtenyt sekään yhtään mihinkään. Aikoinaan hyvinkin emansipoiva sexi-irstailu tosin on tehty niin miesnäkökulmasta ettei se oikein näihin intersektionaalisiin aikoihin istu, ja Heinleinin yleinen sakeus sexi asioissa on, noh, juu, mitä vähemmän sanottu sen parempi. Mutta pidän tässä listalla kuitenkin.

-- Gibsonin originaali Chiba-trilogia. On se nyt oikeesti vaan ihan saatanan kovaa kamaa edelleenkin, vaikka siinä mm. puhutaankin RAM-muistista arkikielessä ja on kaikenlaista muutakin huvittavaa. Kovakskeitetty juttu kuitenkin ja aika saatanan tiukka tunnelma ja tyylikkäät henkilöhahmot.

Mitäs muita? Pitää tunnustaa että esim. Asimovia en ole koskaan edes lukenut.

[An Poc Ar Buile]

Iain M Banks
China Miéville
Neal Stephenson
Alastair Reynols
Ken MacLeod
Dan Simmons
Greg Bear
John Varley

[kärkiteema]

No Stanislav Lemin jutuista tekniikka on ajanu ohi, mutta hittoako siitä kun on hyvin kirjoitettua kirjallisuutta ja sen huumorijutut on erittäin hauskoja.

Philip K. Dick toimii hyvin. Kaikki kirjat ei oo kultaa, mutta tosi paljon aivan erinomaista tavaraa. Teknologian kehitys ei sen kirjoja haittaa.

[Merabi]

Luetteko monesti kirjoja uudestaan?

Ekasta listauksesta voisi joku sanoa että ei ole toiminut koskaan Toki en lukenut selityksiä

[Trollface-mies]

No Stanislav Lemin jutuista tekniikka on ajanu ohi, mutta hittoako siitä kun on hyvin kirjoitettua kirjallisuutta ja sen huumorijutut on erittäin hauskoja.

Philip K. Dick toimii hyvin. Kaikki kirjat ei oo kultaa, mutta tosi paljon aivan erinomaista tavaraa. Teknologian kehitys ei sen kirjoja haittaa.

Ai niin saatana! Lemin jutut oli kyllä vinkeitä, "Kyberias" ja "Tähtipäiväkirjat" tuli luettua, miten saatoin unohtaa.

Dick myös erittäin best. Vastahan tossa Blade Runner tuli uusintanakin, joten miten toikin nyt livahti aatoksista.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Onko topikissa mainittu yhtään naista? Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen

[Trollface-mies]

Luetteko monesti kirjoja uudestaan?

Itse: luen.

[Trollface-mies]

Onko topikissa mainittu yhtään naista? Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen

Heti ekassa Atwood, mutta vanhan scifin kohdalla yleinen kyrväkkyys ja äijädominanssi tietty on sellasta mistä vois kirjoittaa ja on kirjoitettukin perkeleesti tutkimusta.

[Pipo]

Elikkäs juuh, pistetään tämmönenkin. Scifi- ja fantasia-genren välillä on päällekkäisyyttä jonkin verran, mutta noin karkeesti ottaen tommonen kova scifi on kirjallisuutena ilmeisesti aika heikossa hapessa ja se on fantasia joka jyllää tätä nykyä?

Ei kai nyt sentään, kyllähän kovaa, laadukasta scifiä tuutataan nykyään paljonkin. Alastair Reynolds, Hannu Rajaniemi, kynänimi James S.A. Corey (the Expanse), Liu Cixin jne. Nykynaiset taas tuntuu kirjoittavan vähän pehmeämpää scifiä niinku Becky Chambers, Rivers Solomon ja Nnedi Okorafor mitä nyt on tullut itse luettua.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Onko topikissa mainittu yhtään naista? Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen

Heti ekassa Atwood, mutta vanhan scifin kohdalla yleinen kyrväkkyys ja äijädominanssi tietty on sellasta mistä vois kirjoittaa ja on kirjoitettukin perkeleesti tutkimusta.

Niinpä olikin. En huomannut.

[Pipo]

Nii joo vanhoista klassikoista luin tossa just Octavia Butlerin sitä Xenosarjaa, ja vaikka se oli ehkä vähän joiltain osin vanhentunut, niin hyvä oli silti.

[Merabi]

Luin vasta joku vuosi sitten The Left Hand of Darkness -teoksen, musta ihan tässäkin ajassa toimiva klassikko. Ja naisen kirjoittama.

[Naantalin seksuaalimaagikko]

Seurantaan ja vastaan myöhemmin

[aatos kipotti]

Asimovin Säätiö-hommelit on ollut tarkoitus lukea uudelleen. Asimovia tuli aikanaan luettua paljon ja osa siitä oli kyllä jo tuolloin varsin paskaa, mutta joukossa on kyllä muistaakseni hyvinkin oivaltavaa settiä. John Varleyn Titan-trilogiaa ei vissiin ole suomennettu, se on kyllä hyvä.

Harry Harrisonia ei kai ole vielä mainittu, tosin pitäisi lukea nyt uudelleen että vielääkö toimivat. Luulen kyllä että ovat vielä ihan kurantteja.

[Pipo]

Asimovista tulee kyllä just mieleen ajoittain hyvät ideat mutta proosan lähtökohtainen kamaluus.