Löytyy siis youtubesta kokonaan täältä:
Pistekää ihmeessä analyysiä tähän tästä skenen klassikosta, elitisti.netissä on tästä ollut kova arvostelu jonka pitäs nostaa vähän haippia syvis jengillä tästä:
Kaikki ihmiset haluavat tulla jollakin tavalla kuulluksi ja ymmärretyksi, kaikki haluavat tavoittaa toisia ihmisiä omalla persoonallaan ja luoda jonkinlaisen yhteyden tai ihan vain päteä hetken - tuskin television chatit ja lehtiin ilmestyneet tekstiviestikommenttipalstat muuten olisivat niin täynnä "Mun koira on maailman söpöin" - tai "Mikä niitä (laita ihmisryhmän nimi tähän) oikein vaivaa?" -tyyppisiä kommentteja. Tuskin minäkään muuten kirjoittaisin tätä. Mielenilmaisut muuttuvat sisällöltään ja keinoiltaan kaikkein mielenkiintoisimmiksi siinä vaiheessa, kun ihminen tuntee, ettei muuta tapaa purkautua häntä vaivaavista asioista enää ole jäljellä. Tällainen viesti sulkeutuneen mielen vilkkaan mielikuvituksen luomien taistelulinjojen takaa on Mark Parlandin Elämäni SUPOn varjossa 2.
Sanotaan heti aluksi, etten muista milloin olisin viimeksi nauttinut dokumenttielokuvan katsomisesta yhtä paljon kuin tästä Parlandin eeppisestä kahden tunnin matkasta omaan mieleensä. Ensimmäinen osa Markin seikkailuja suojelupoliisin vainoamassa maailmassa on ikävä kyllä näkemättä, mutta tämä vuodet 1997-1999 kattava kokonaisuus on niin kaunis, että tuskin kykenen kauan elämään ilman lisää tietoa Markin edesottamuksista.
Kyseessä on Parlandin itsensä tähdittämä suoraan kameralle selostettu kertomus siitä, miten Suomen suojelupoliisi vainoaa häntä jatkuvalla syötöllä, estäen miesparan toimeentulon kansallismielisten lehtiensä toimittamisen ja myymisen parissa. Purkautumisensa ohella Parland esittelee välillä itse tallentamiaan videopätkiä mm. matkoistaan Ruotsiin, jossa puolestaan paikallinen turvallisuuspoliisi SÄPO käy hänen kimppuunsa. Pohjimmiltaan Mark kuitenkin vain haluaa kertoa katsojille elämästään. Surrealistiseksi meno yltyy jo alkuvaiheen syntymäpäiväkoosteessa, kun uusnatsisankarimme saa vieraakseen "punaisen menneisyyden omaavan" käsikirjoittaja Aleksi Bardyn ja Antifan puheenjohtajan. Vihamiesten kutsuminen (ja heidän saapumisensa) omiin synttäribileisiin saattaa kuulostaa perin merkilliseltä noin normaalilogiikalla ajatellen, mutta kaipa se on ihan ymmärrettävää jos ei ystäviäkään juuri ole. Saapahan ainakin paasata sydämensä kyllyydestä taatusti kuunteleville ihmisille. Elokuvassa nähdään myös Heidi Hautala!
Alun noin 30 minuuttisessa johdanto-osuudessa saa raapia päätään ja miettiä, miten ja mistä se SUPOn varjo oikein lankeaakaan Parlandin päälle, mutta kun herra pääsee kunnolla aloittamaan dokumenttinsa vuodesta 1997, paljastuu asiantila hyvin äkkiä. SUPO nimittäin vainoaa Parlandia ainoastaan Parlandin päässä. Tämän tästä hän sössöttää omahyväisesti hekotellen harvojen hampaidensa lomasta, miten suojelupoliisin siviilipukuiset "amatöörietsivät" jälleen kerran paljastuivat hänelle välittömästi. Mark nimittäin tunnistaa heidät esimerkiksi kaupassa siitä, etteivät nuo tollot osta mitään. Baarissa nämä vähä-älyiset soluttautujat ilmenevät istuessaan viereiseen pöytään. Ja niin edelleen. Kukapa ei-SUPOn palkkalistoilla oleva normaali ihminen nyt ulostautuisi asunnostaan jonnekin julkiselle paikalle puhtaasti sattuman kaupalla herra Mark Parlandin välittömään läheisyyteen? Ei kukaan. Ne ovat kaikki SUPOsta, ja ne kaikki yrittävät jallittaa Markin. Ei poliiseilla ole mitään tärkeämpääkään tekemistä. Onneksi Parland kuitenkin lupaa, että hän voi jatkaa samaa rataa ja tehdä näitä filmejä vaikka 35 kappaletta, jos ei vainoaminen lopu.
Dokumentin aikana pääsemme myös tutustumaan Parlandin alati vaihtuvaan ystäväpiiriin, mistä muodostuu SUPO-pakkomielteen ohella teoksen mielenkiintoisin piirre. Kaikki miehen kaverit näyttävät kävelleen ulos Kummelin kuvauksista, eikä kukaan heistä osaa puhua aivan kuten täysin toimivan ihmisolennon voisi kenties olettaa osaavan. Mark raahaa tämän tästä nukkavieruja kaveruksiaan Ruotsiin ja ties minne, kuvaten heitä koko ajan. Yksi kerrallaan vuosien edetessä toverit tuntuvat kuitenkin saavan tarpeekseen hulvattomasta videoisännästään ja "irtisanovan tuttavuutensa" häneen. Parlandin mukaan nämä irtisanomispuhelut kuulostavat aina jotenkin hermostuneelta ja langan päässä on ystävän lisäksi SUPOn agentti, joka painostaa heitä tähän ratkaisuun. Mm. Väinö Kuisma ja Pauli "Pekan poika" Siitoin hylkäävät herra Parlandin pakkomielteidensä keskelle. Heitä voi tuskin siitä syyttääkään, sillä en epäile hetkeäkään, että Parland on huvittava ja kiinnostava ainoastaan televisioruudun turvallisen välityksen kautta - tosielämässä häntä sietäisi varmasti yhtä mielellään kuin laulavaa visvasyylää.
Kukaan tuskin yllättyy tiedosta, että Elämäni SUPOn varjossa 2 on aivan käsittämättömän amatöörimäisesti tehty. Parland vain purkautuu ontosta elämästään suoraan kameralle puhutussa jatkuvassa monologissa, USA:n etelävaltioiden lippu taustallaan. Hän ei selvitä natsistista ideologiaansa, hän ei tarjoa minkäänlaisia faktoja kokemistaan poliisivainoista, eikä hän onnistu sanomaan käytännössä ainuttakaan järjellistä lausetta kahden tunnin nauhallaan. Mies on aivan liian säälittävä, että häntä pystyisi ottamaan sekuntiakaan vakavasti, mutta myös siinä määrin vastenmielinen, ettei hänelle nauramisesta tule paha omatunto. Herran yritys vuoropuhelusta maailman kanssa on tuhoon tuomittu, koska hänellä ei selvästikään ole edes hataraa otetta siitä todellisuudesta, joka meitä muita ympäröi. Toisin sanoen, kokonaisuus on puhdasta vainoharhaisen narsistisuuden kultaa. Olisin hyvin voinut nauttia Mark Parlandin loppumattomasta jaarittelusta tuplasti enemmän. Ainoa tapa, miten tästä saisi vielä hauskempaa, olisivat SUPOon liittyvät ufoteorioinnit. Teoksen tähditys onkin sitten erittäin hankalaa, koska se on tavallaan suorastaan pöllämystyttävän puuduttavaa horinaa järkyttävän tökerösti toteutettuna, mutta toisaalta taas uskomattoman hauskaa tahatonta komediaa suoraan hörhötaivaasta.
Lopuksi vielä kysymys: miksi valkoisen rodun puhtauden uljaimmat ja äänekkäimmät vaalijat ovat aina nelikymppisiä, kaljamahaisia, kaljuuntuvia ja puhevikaisia rumiluksia, jotka usein vielä asuvat äitinsä luona? "Ne tulee tänne ja vie meiän naiset!" Valikoiman perusteella naisia on vaikea syyttää.
4/5
: Odotin kuvia joiden kanssa olis ollut kivempi mennä nukkumaan
