Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
-- Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
-- Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.
-- Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana --
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana --:
Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, --
suojelen maani rajaa!
Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.
Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten!
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
